Aada 1 v.

Aada täytti tänään vuoden. Niin se aika vaan rientää! Minun pikku mussukasta on tullut iso rotjake! <3

Syntymäpäivän kunniaksi on pakko vähän muisteloida muutamin kuvin sekä jorinoin meidän yhteistä taivalta pennunpenteleestä villiksi nuorikoksi. Olen valmistellut tätä postausta jo viikkotolkulla, joten pitkä teksti luvassa..

Ensimmäisen kerran tavattiin pikku-Aada ja kymmenen muuta sisarusta viisiviikkoisina. Silloin ei vielä tiedetty kuka pennuista meille tulee, mutta hassusti Teemun kännykästä löytyi eniten kuvia pikku-Aadasta. Vielä kotona Teemu sanoi, että toivottavasti me saataisiin tämä pentu. Se oli huvittava sattuma, sillä pentutestauksen jälkeen meille valikoitui "pieni ja pippurinen" Aada. :)

Aada poseerasi jo viisiviikkoisena hanakasti kameralle

Pikkuinen Aada saapui meille seitsemän viikkoisena. Hakupäivänä minua jännitti ihan hirveästi! Ensimmäinen täysin oma koira, jonka koulutuksesta, kasvatuksesta ja hoitamisesta tulen olemaan täysin vastuussa. Perfektionisti kun olen, halusin pyrkiä tekemään koirasta juuri sellaisen kuin olen lapsesta asti haaveillut.

7-viikkoinen Aada nukkui parin tunnin automatkan sylissäni

Pötkylä kotiutui nopeasti uuteen kotiinsa.

Aada oli paljon pienempi, kuin olin kuvitellut. Olimme ostaneet etukäteen leluja, jotka osoittautuivat aivan liian järeiksi. Onneksi kasvattajalta tuli pentupaketin mukana minileluja. :) Olimme asentaneet kodinhoitohuoneen oveen koiraportin, jonka taakse Aada oli tarkoitus jo alusta pitäen opettaa olemaan yksin, mutta Aada olikin niin pieni, että se sujahti helposti portin läpi. Entisen koirani hihnakin oli iso ja painava pikkuiselle pennulle.

"Olen pieni ja suloinen"

Alku meni opetellessa yhteistä kieltä ja ihmetellessä uutta elämänmuutosta. Aada oli minuun erittäin kiintynyt, seurasi minua kuin varjo joka paikkaan ja itki perääni kun hävisin hetkeksikin vessaan. Ensimmäiset yöt nukuin koiraportin vieressä (tarkoituksena että se oppisi viettämään siellä yönsä) ja yritin yön toisensa jälkeen pitää sitä portin takana (olimpa tyhmä ihminen näin jälkikäteen ajateltuja), josta se tietenkin tuli viereeni nukkumaan. Olin stressaantunut, olin väsynyt. Aada ei kestänyt sekuntiakaan yksinoloa. Aada pelkäsi myös vieraita koiria, mikä aiheutti minulle pientä päänvaivaa. Minua vähän jännitti, mitähän tuleman pitää ja mitä ikinä teenkin, teenkö asiat oikein etten vain pilaa koiraa. :D Lopulta tajusin rentoutua ja pian huomasin, miten arki alkoi sujumaan jo ihan mallikkaasti.

Koirien pelkääminen vähän harmitti minua ja halusin tehdä sosiaalistamisen huolella, koska en ollut varma meneekö se itsestään ohi enkä halunnut tulevaisuuteen mitään ongelmia. Onneksi Aadalla oli kaksi koirakaveria, joiden kanssa leikittiin usein. Käytiin aktiivisesti erilaisissa tilanteissa, joissa oli paljon koiria, mutta en tutustuttanut väkisin ja annoin pikku-Aadalle turvaa jos sitä jännitti. Vähitellen Aadan itsevarmuus lisääntyi ja puolen vuoden tietämillä havahduin ekoissa näyttelytreeneissä, että täähän haluaa väen väkisin tehdä tuttavuutta vieraiden koirien kanssa. Sen jälkeen alettiin aktiivisesti tutustumaan uusiin koirakavereihin, käymään näyttelytreeneissä ja haettiin erilaisille kursseille. Nykyään Aada 1 v. ei pelkää koiria ja tutustuu ja leikkii erittäin mielellään uusien tuttavuuksien kanssa.

Aada ajeltiin ekan kerran 12 viikkoisena. Tassut vielä siistimättä.

Yksinolon kanssa on myös ollut pientä haastetta alusta alkaen. Aloitettiin yksinoloharjoitukset pian Aadan kotiuduttua, mutta se oli kauhuissaan hetkenkin yksinoloista. Saatiin hyviä neuvoja ja Aada alkoi pärjäämään hyvin, kunnes puolen vuoden ikäisenä Aada alkoi taas haukkumaan ja ulvomaan yksinäisyyttään (nauhoitetaan yksinolot, joten siitä tiesimme) ja vaikutti levottomalta sekä lähtöä tehdessä että takaisin tullessa. Aloitettiin yksinoloharjoitukset alusta ja se helpotti työpäivien yksinoloja, jotka se nykyään pärjää hyvin. Muulla ajalla tapahtuvat yksinolot eivät sitten sujukkaan niin hyvin ja se on alkanut tehdä haukkumisen lisäksi silloin tällöin myös pieniä tuhoja yksin ollessaan. En enää itse tiedä mitä minun pitäisi tehdä toisin, joten aion syksyllä kysäistä apuja joltain koirankouluttajalta, mikäli siihen mennessä yksinolossa ei tapahtu minkäänlaisia muutoksia positiivisempaan.

Aatamin eka talvi.

Talvella meillä oli parhaillaan tämmöinen mörökölli-look.

Tähän mennessä en ole vielä löytänyt Aadasta kovinkaan montaa huonoa puolta. Aada on erittäin innokas ja energinen koira, tosin sen koen olevan hyvä, mutta välillä vähän huonokin asia. Yksin olemisen vaikeuden lisäksi minua vähän häiritsee turha innokkuus vieraita ihmisiä tervehdittäessä. Mutta siitä syytän itseäni, koska minun olisi pitänyt tajuta harjoitella ihmisten tervehtimistä jo pentuna ja nyt asian korjaaminen tuntuu haastavalta. Aadan innokkuus ja energia aiheuttaa välillä turhaa koheltamista, säntäilyä yms, vaikka hyvin nopeasti se sitten rauhoittuu kun on päässyt alkuhöyryistään. 

Kaiken kaikkiaan olen Aadaan erittäin tyytyväinen. Aada on loppujen lopuksi niin helppo koira ja elämä sen kanssa tähän mennessä on ollut helppoa ja mutkatonta. Aadassa on kutakuinkin kaikki ne ominaisuudet, joita olen toivonutkin. Siltä löytyy loputonta energiaa ja tarmoa harrastuksiin, mutta osaa kuitenkin rentoutua ja relata kotona. Sen voi ottaa mukaan minne vaan, eikä se hötkyile turhia. Se rakastaa kaikkia ja kaikkea. Se on kuuliainen, ystävällinen, hellyyttävän hyväntahtoinen ja älykäs, mutta samalla vahvatahtoinen ja sisukas.

Hyvää syntymäpäivää Aada ja muut sisarukset! :)

Agilityn alkeiskurssi #7

Tänään meni treenit tosi hyvin!

Kerrattiin A-estettä, puomia, rengasta, keinua ja keppejä. Uusina asioina tulivat muuri ja pituuseste. Hallin pihalla meillä oli taas hullu ohjauskuvio opeteltavana.

A-este ja puomi olivat ensimmäistä kertaa täysikorkeina. Ja ne vasta onkin korkeita esteitä, hui kauhistus. Mutta Aadaa ei näyttänyt pelottavan. Puomin se suoritti ikään kuin olisi aina sen noin korkena tehnyt. A-esteelle se myös lähti kiipeämään ensin innokkaasti, mutta alkoi empiä ennen "huippua" kun taisi tajuta miten jyrkkä nousu oli. Kun kouluttaja näytti lelua huipun takana, Aada kiipesi yli eikä sen jälkeen enää jänskättänyt A:ta yhtään.

Keppejä oli tänään kuusi kappaletta. Ohjurien kanssa Aada puikkelehtii varsin sukkelasti, mutta kepeille meno on vielä vähän hakusessa varsinkin alussa. Nopeasti Aada kyllä sitten muistaa, miten niitä nameja ansaittiinkaan.

Ulkona oli kaksi hyppyestettä ja suora putki. Tehtiin tuommoista "kahdeksikkoa". Aada on yksinkertaisesti niin nopea, että minä en paljon ehdi miettiä omaa sijaintiani saatika ohjausta. :D Mutta yllättävän hyvin suoriuduttiin ja Aada kuunteli hyvin. Hirvee hiki ainakin tuli!

Seuraavan kerran meillä onkin treenit vasta kesäkuussa, koska ensi viikonloppuna on agilitykisat. Pieni tauko tekee hyvää, Aada kerää kaksinkerroin energiaa seuraavalle kerralle. :)

Kurainen lauantai

Käytiin tänään sateisesta säästä huolimatta Joensuun 4H-yhdistyksen järjestämässä match showssa. Samaan aikaan olisi ollut toisetkin mätsärit sateen suojassa parkkihallissa, mutta halusin mennä näihin, koska serkkuni oli mukana järjestämässä tapahtumaa. Oli lähellä, ettei tapahtumaa peruttu, koska sää oli yksinkertaisesti ihan hirveä.

Ei ollut kyllä fiilikset korkealla. Minun iso ja roikkuva sadetakki oli koko ajan tiellä, en saanut nameja taskusta, märkä numerolappu tuhoutui, housut oli täynnä koiran kuraisia tassunjälkiä ja yleinen ilmapiiri oli jotenkin masentava. Aada oli meistä ainoa, jolla näytti olevan hauskaa. Märkä ja kurainen koira hyppi, loikki ja säntäili joka paikkaan. Voi pikkuinen junnuni.

Just tässä kuvassa kaivelen niitä #!?¤%&:n nakkeja taskusta

Aada löysi myös epsanjalaisen kaverin. :) Sen kanssa se olisi mielellään skabaillut kerran jos toisenkin.

Oli kyllä aivan mahtava tapaus hänkin.

"Annas kun vähän mottasen"

Osallistujia oli erittäin vähän, joten selvittin kotiin parissa tunnissa. Pentuluokassa, johon me osallistuttiin, oli 5 osallistujaa. Eli palkinnoille pääseminen oli aika selvää. Saatiin ekaksi punainen nauha ja punaisten nauhakehässä meitä oli kolme. Sijoituttiin toisiksi, eli PUN2 jälleen kerran. Palkinnoksi saatiin valkoinen pipo ja luu.

Agilityn alkeiskurssi #6

Hah, ei se trimmeri ollutkaan tylsynyt! Terien väliin oli mennyt karvaa, eikä se sen takia toiminut. Terä piti purkaa osiin, että sen sai puhdistettua. Onneksi se toimii jälleen normaalisti ja siistin vielä lauantaina vähän saksittuja alueita. Nyt se on hyvä. :) Tästä oppineena aion ostaa toisen terän varalle, niin trimmaussessio ei stoppaa mihinkään pieniin vastoinkäymisiin.

Tänään agilityssä meillä oli neljä pistettä, joissa ensimmäisessä harjoiteltiin a-estettä ja puomia, toisessa rengasta ja keppejä, kolmannessa keinua ja neljännessä (pihalla) oli hyppyeste ja putki, jossa päästin harjoittelemaan persjättöä ja valssausta.

A-este oli tasaisena maassa ja harjoiteltiin Aadan kanssa juoksukontaktia. Meillä on ollut alusta alkaen semmoista ongelmaa, että Aada juoksu on kovin pomppuista, jonka takia sen jalat harvoin koskee a:n loppupäässä olevaa kontaktipintaa. Tätä siis harjoiteltiin edelleen. Puomia taas ei juoksutettu kokonaan, vaan mentiin loppupäähän ja kertailtiin kontaktipinnalle pysähtymistä (2on-2off).

Renkaan Aada menee tosi innokkasti, eikä kepeistäkään sen kummempaa. Tällä hetkellä meillä oli kolme keppiä, joihin on kiinnitetty ohjurit, että koira älyää suorittaa keppejä oikeaoppisesti.

Matalaa keinua ollaan menty Aadan kanssa, eikä toistaiseksi ole tuottanut sen kummempaa ihmettelyä tai paukkeen/liikkuvan alustan pelkoa. Rohkea tytsy.

Persjättö ja valssaus on ohjaajan suorittamia ohjausliikkeitä, jotka sisältävät kaikenlaista kääntyilyä ja vääntyilyä. Pointtina on se, että koira pystytään ohjaamaan sujuvasti esteeltä toiselle. Hirveästi en harmikseni päässyt näitä harjoittelemaan, koska Aada rupesi taas rallattelemaan toisten koirien luo, jotka odottivat vuoroaan pihalla. Mutta keretään me harjoitella myöhemminkin, ei kyllä haittaa sinänsä.

Yllä on kuva radasta, jonka avulla opeteltiin valssausta. Tavoitteena oli, että oltaisiin suoritettu rataa kahdeksikon muodossa, mutta me harjoiteltiin aluksi Aadan kanssa lähinnä 1-3 (eli aloitetaan hypystä, mennään putkeen, hyppy ja palkkaus). Alla kuvassa persjättöharjoitus. Persjättöäkään ei keretty harjoitella juurikaan, koska Aada karkasi bretonin luo. Ohjaustekniikat ei sinällään olleet haastavia, vaan niiden tekeminen koiran kanssa oli haastavaa. :D En osaa ohjata koiraa vielä tarpeeksi selvästi.

Ei mennyt ihan niinkuin strömsössä

Oli ihan nimensä mukainen perjantai 13. päivä.

Tänään oli suunnitelmissa ajella koira. Pesin koiran aamulla ja iltapäivällä sitten mars trimmailemaan.

Arvon leidi kuivattelee suihkun jälkeen.

Olisikin niin helppoa. Arvon leidi kun tuppaa saamaan super-hepulit joka ainoa kerta suihkun jälkeen.

Aloitettiin mahasta ja tassuista. Tosi hyvin sujui! Kun siirryttiin ajelemaan kylkeä ja selkää, koneppa ei enää kulkenutkaan soljuvasti turkilla, vaan jumitti koko ajan eikä leikannut yhtään ainutta karvaa. Hetken siinä mietittiin, että mitä ihmettä tapahtui. Ajateltiin ensin että okei, terä on mennyt pois paikoiltaan. Pari kertaa otin terän pois koneesta ja puhdistin enimpiä karvoja.

Lopulta piti vaan todeta, että terä vaan yhtäkkiä tylsyi. Tylsyi jumankauta. Ja koiralla jo maha ja toinen kylki paljaana. Mites ois varaterä? En omista. Jes.

Sipistelyä vaille valmis.

Ei kun vaan sakset kauniiseen käteen ja saksimaan vuorotellen äidin kanssa. Siitä tulikin yllättävän hyvä! ... Mutta ei kyllä toista kertaa enää ruveta saksimaan. Huomenna vielä siistin tassut ja hampsottavat karvat saksilla, sitten se on okei!

Agilityn alkeiskurssi #5

Ollaan muutaman päivän sisään löydetty koirasta jo neljä punkkia, joten kävin eilen ostamassa Frontline punkkikarkotetta ja tyrkkäsin litkut niskaan. Toivotaan että se toimii!

Vielä muutama viikko sitten saatiin nauttia lumesta (joskin vähäisestä).

Tänään käytiin taas agilityn alkeiskurssilla. Nyt ollaan jo kurssin puolessa välissä, eli vielä 5 kertaa jäljellä.

Jostain syystä tänään oli vähän tahmeampaa meininkiä. Liekkö kuumuudesta johtuvaa, kun itseäänkin vähän väsytti ja oli hankala pitää hyvää fiilistä yllä. Aadasta huomasi, että sitä väsytti ja välillä hajut ja toiset koirat alkoivat taas kiinnostaa. Tällä kertaa eri pisteidenkin väliseinät/-aidat oli pystytetty aika hatarasti, jonka takia niissä oli monia monia koiran mentäviä aukkoja ja pientä karkailua olikin tänään taas enemmän. Aadakin karkasi yhden kerran bretonin luokse, muilla kerroilla sain onneksi keskeytettyä Aadan aikeet kieltämällä tiukasti. Välillä vaan turhauttaa, kun pitää kyttäillä koiraa ja pidellä vähän väliä kaulapannasta kiinni, koska ei vielä luota täysin pysyykö se luona vai ei. Pitäisi vaan oppia luottamaan enemmän.. Mutta saadaan kyllä erinomaista treeniä, koko ajan me kehitytään tällä(kin) saralla.

Tänään kertailtiin a-estettä, puomia, keinua, rengasta, pussia ja keppejä.

Hirveästi ei näistä ole sen kummempaa sanottavaa, paitsi pussissa oli tänään edistystä. Aiemmin ollaan pussia vähän raoteltu, että koira tajuaa tulla läpi. Tänään muutaman toiston jälkeen ei enää ollenkaan aviteltu, vaan Aada meni pussista läpi itse, jee. :)

Lisää kuvia mätsäreistä

Tässä vielä muutama kuva eilisistä mätsäreistä. Kiitos kuvista Milja Honkanen ja Elli! :)

Aadan leikkikamu :)

Minä antamassa viime hetken vinkkejä Aadalle

"Mami käski, että kehässä laukataan"

Aada natustelee punaisen nauhan palkintoaan.

Nauhakehässä kaivellaan viime hetken herkkuja.

Helatorstain viettoa

Tänään käytiin Pohjois-Karjalan Noutajakoirayhdistyksen järjestämässä match showssa. Saatiin vähän treeniä, ettei pääse kummaltakaan unohtumaan miten kehässä käyttäydytään. :) Osallistuttiin nuorten luokkaan, jonka ikähaitari oli 9-24 kk.

Odotellaan mätsäreiden alkamista.

Ilma oli mitä mahtavin! Tosin olin vähän ylipukeutunut, kun ei millään mene tähän aikaan vuodesta jakeluun, että päivän mittaan lämpö kohoaa. Seurassamme oli myös uusia koiratuttavuuksia, schipperke narttu ja glen of imaalinterrieri uros. Schipperke oli hauskaa leikkiseuraa vuoroa odotellessa. :)

Nuorten luokan kehässä meni hyvin ja saatiin punainen nauha. Meidän vastusparina oli muistaakseni labradorinnoutaja. Aada oli kuumuuden takia vähän laiska ja antoi itsestään rauhallisemman kuvan, mitä se todellisuudessa on. :)

Tovi siinä sitten meni odotellessa nuorten luokan päättymistä. Osallistujia nuorten luokassa oli kuitenkin aika paljon, en tarkalleen muista, mutta olisiko ollut vähän reilu 30..? Kun kaikki nuorten luokassa oli jaettu punaisiin ja sinisiin, alkoivat nauhakehät, joissa palkitaan kummastakin 4 parasta.

Me sijoituttiin toisiksi, eli saatiin PUN2! :D Olin tosi yllättynyt, mutta Aada käyttäytyikin tosi hyvin ja rauhallisesti tänään, joten on palkintonsa ansainnut.

 

Palkinnoksi me saatiin pussukka, joka sisälsi makupaloja, dentastixeja, kuivatun korvan, kakkapusseja ja vihreän t-paidan, jossa on Royal Caninin logo (se oli kuvan ottohetkellä minulla päällä, siksi ei kuvassa). Kolmen ja puolen tunnin reissu ei ainakaan mennyt hukkaan. ;)

Aadaakin kiinnosti poseeraus ihan sikana!

Aada aksailee

Tänään agilityssä meni taas paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Aada on selkeästi päässyt nyt yli muiden koirien aiheuttamasta häiriöstä ja se keskittyy paremmin itse asiaan. Pystyn nyt jopa pitämään irti, vaikka toinen koira olisi lähettyvillä odottamassa vuoroaan. Jes. :)

Aada vilvoittelee lumikasan päällä ja katselee kun toinen koirakko suorittaa piharataa.

Tänään harjoiteltiin keinua, A-estettä ja puomia (molemmat olivat aavistuksen verran korotettuna), pussia ja vähäsen keppien alkeita.

Nyt lämpimien ilmojen aikaan meillä on ollut myös pihalla yksi piste, jossa tänään harjoiteltiin jo ensimmäistä muutaman esteen rataa. Kaksi hyppyestettä, mutkaputki ja hyppyeste. Alla kuva, joka selkiyttää asiaa. Se oli hauskaa (ja hikistä) menoa! Aada on kyllä tosi nopea pentele.