sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Agilityn jatkokurssi #7

Tänään ei jotenkin treenit napanneet, eikä kiinnostanut Aadaakaan. En tiedä onko Aadan mielenkiinto treenejä kohtaan suoraan verrannollinen minun mielentiloihini, mutta tänään ei ollut kummankaan päivä. Minua on koko viikonlopun jurppinut muutenkin kaikki mahdollinen, ja tänään aksaan lähteminen tuntui jotenkin tosi vaivalloiselta. Aadakin vaan nuuskii mieluummin hallilla maata löytäen ties mitä nameja, kuin treenaa minun kanssani. Tai säntäilee milloin minnekin. En tajua miksi Aada on niin kiinnostunut muista koirista. Mitä minä olen tehnyt väärin, kun en saa Aadaa pysymään luonani. Miksi jokaikinen asia koiran kouluttamiseen liittyen tuntuu aina niin hankalalta! Miksei asiat kerrankin voisi onnistua ihan itsestään! Miksi minusta aina näyttää, että toisten koirat käyttäytyy niin nätisti (samanikäisetkin) ja Aada vaan koheltaa ja koheltaa.

Aada on tosi innoissaan talven uudesta tulemisesta, vaikkei se tässä kuvassa ihan siltä näytäkkään.
Mutta jospa palaisin takaisin itse treeneihin. Oli ne loppujen lopuksi ihan onnistuneetkin. Aina silloin, kun sain tuon koiran huomion itseeni.

Ensiksi tehtiin keppejä ohjureilla. Pari kertaa piti vähän muistutella, että mitenkäs nämä mentiinkään. Sitten Aada muisti ja teki ne oikein hyvin. Otettiin jo yksi ohjuri keskeltä pois, eikä Aada tuntunut huomaavan sitä.

Miun etätyön laadunvalvoja täydessä työn touhussa.
Hei, nyt se heräs! Ehkä?
Sitten tehtiin a-estettä. Harjoiteltiin pysähtymistä esteen loppupäässä ja koitettiin saada Aada pysymään siinä pidemmän aikaa. Aada osaa pysäytyskontaktin hyvin puomilla, mutta koska a-esteellä ei olla sitä vielä hirveästi harjoiteltu, se ei oikein vielä sisäistänyt pysäytyskontaktia. Se ei joko kerennyt pysähtyä, tai jos se pysähtyi, se söi namin alustalta ja lähti huitelemaan ilman vapautuskäskyäni. :D Saatiin se jo aika hyvään jamaan tänään, mutta tarvitaan lisää harjoitusta.

Kolmannella pisteellä harjoiteltiin takaakiertoja hyppyesteillä. Aada osaa takaakierron suhteellisen hyvin, koska ollaan harjoiteltu sitä kotona tuolin kanssa ja joskus lenkillä puiden avulla. Aloitettiin ensin takaakiertoharjoituksilla yhdellä hyppyesteellä. Kun se sujui, lisättiin mukaan putki, eli lähetin ensin putkeen, sitten hyppyesteelle takaakierrolla ja takaisin putkeen. Sitä muutama toisto ja lopuksi mukaan otettiin vielä yksi hyppyeste. Alla kuva lopullisesta "radasta".

Toisella kierroksella harjoiteltiin samaisella pisteellä takaakiertoja kahdella vieretysten olevalla hyppyesteellä. Alla kuva. Eli minä ohjasin koko ajan tuolla kuvan alalaidassa ja Aadan piti suorittaa molemmat hypyt takaa kiertäen. Yllätyksekseni se sujui ongelmitta. Vau. :)

perjantai 25. marraskuuta 2016

Ja taas putkiralli

Torstaina käytiin Aadan kanssa 4h:n kerhotiloissa näyttäytymässä lemmikkikerholaisille. Esiteltiin lapsille vähän tokoa. Lapset olivat ihan innoissaan Aadan läsnäolosta. Lopuksi kaikki saivat vuorotellen pyytää Aadaa istumaan ja antoivat makupalan. Aadalla ei ole paljoa lapsista kokemusta, mutta silti se oli heidän seurassaan ihanan ystävällinen ja luottavainen itsensä. Se oli mukavaa katseltavaa :)


Siitä jatkettiin matkaa JoA:n hallille epävirallisiin agilitykilpailuihin. Olihan se pakko taas käydä putkiralli juoksemassa. :D Alla kuvassa ratapiirros. Mittasuhteet ei ihan pidä paikkaansa, mutta radan kulusta saa kyllä selvän.


Rata oli tosi helppo ja yksioikoinen. Aada irtosi putkiin tosi hyvin! Minun ei tarvinnut kuin näyttää suunta, niin Aada jo sinkosi sinne kuin salama. :D Se oli mahtavaa.

Pari kohtaa meni mönkään. Ensimmäisenä mokasin kasiputkesta (oikealla alanurkassa) ulostulon. Ensin se ei meinannut mennä putkeen, ja sitten kun se meni, en jotenkin tajunnut sen tulevan sieltä ulos niin nopeasti. :D Tämän vuoksi en kerennyt siirtyä paikkaan, mistä minun oli tarkoitus lähettää se seuraavalle putkelle. Jäätiin siis vähän hoomoilemaan siinä, kunnes sain Aadan menemään ysiputkeen. Seuraava kohta oli sitten kymppiputkesta siirtyminen yhteentoista. Siinä koira tekee aika tiukan mutkan putkeen ja minun olisi pitänyt osata se koiralle kertoa. En kuitenkaan osannut ohjata Aadaa putkeen, vaan se jatkoi matkaansa suoraan kohti radalla seisovia työntekijöitä. Kutsuin sen takaisin ja jatkettiin siitä täysiä rata loppuun. :)

torstai 24. marraskuuta 2016

Hihnakurssi 5/5

Keskiviikkona saatiin ryhmäämme neljä vierasta koiraa ohitettavaksi. Ensin harjoiteltiin pihalla samantapaisia ohitusharjoksia kuin viikko sitten. Lopuksi siirryttiin viereiselle kävelytielle ja tehtiin sielläkin paljon ohituksia. Aada meni ohitukset tosi hyvin ja katsekontakti säilyi hyvin.

Olen tosi tyytyväinen kun ilmoittauduttiin hihnakurssille. Saatiin kurssilla paljon onnistuneita ohituksia ja hyvät eväät jatkoon. Lenkillä Aadan kanssa ohitukset sujuvat jo oikein hyvin kontaktissa, mikäli päästään vähän kauempaa kiertämään. Tästä on siis hyvä jatkaa.


Saatiin kaikki kurssin lopuksi kiitokseksi kuivatut sian saparot. Aada oli siitä niin innoissaan, että itse asiassa mentiin kotimatkallakin yksi koira täydellisesti ohi saparo kädessä. Ja siitä loppumatkankin se tarjosi innokkaasti kontaktia saparon toivossa. Siitä tuli mieleeni, pitäisikö hankkia koirien ohituksia varten joku supersuperherkku taskuun. Se voisi helpottaa/edistää meidän ohitusharjoittelua entisestään. Sitä voisi ainakin kokeilla seuraavaksi.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Agilityn jatkokurssi #6

Tänään oli mielestäni tosi onnistuneet treenit. Tosi kiva ja innostunut fiilis jäi. Siis semmoinen fiilis, että kehitytään ja ollaan opittu jotain. :)

Ensimmäisenä mentiin Aadan kanssa puomille ja harjoiteltiin pysäytyskontaktia. Ihan ensiksi Aada ei uskaltanut kiivetä koko puomille (taisi olla eka kerta puomia tällä kurssilla). Pistin sitten nameja poluksi puomille, ja sen jälkeen ei taas ollut enää mitään ongelmaa. Pysäytyskontakti onnistui hyvin (eli koira pysähtyy puomin loppupäässä olevalle kontaktipinnalle ja poistuu esteeltä vasta, kun ohjaaja antaa luvan). Sana "koske" tarkoittaa meillä pysähtymistä 2on2off-asentoon puomin loppupäässä, jonka Aada on omaksunut tosi hyvin. Vapautan puomilta erillisellä käskyllä.


Seuraavaksi mentiin pisteelle, jossa oli neljä hyppyestettä, ja harjoiteltiin ohjaustekniikkaa valssia. Meni paljon paremmin (ja vähemmillä hampaiden kiristelyllä) kuin vertaa meidän viimekertaisiin valssiharjoituksiin. Nyt Aada oli enemmän kuulolla ja sain sen tulemaan käteni osoittamalle puolelle. Jes!

Viimeisellä pisteellä harjoiteltiin pientä ratapätkää (hyppyesteitä ja putkia), missä päästiin tekemään ohjaustekniikkaa persjättöjä. Tämä on ehdottomasti helpoin ohjaustekniikka, koska tässä ei tarvitse miettiä askelia tai käsiä. :D Riittää, että juokset nopeammin kuin koira (mikä Aadan tapauksessa on aika haaste) ja olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siis tosi yksinkertaista. :D

Aada treenien jälkeen.
Sitten mentiin Aadan kanssa ulos tauolle.

Kakkoskierroksella tehtiin muuten samat jutut, paitsi puomipisteellä harjoiteltiin pussia. Siinä ei ollut ongelmia, ja läpi se menee oikein sutjakkaasti. Kun pussia oltiin tehty muutama toisto, otettiin siihen mukaan puomi. Ensin ohjattiin koira puomille, kouluttaja oli loppupäässä palkkaamassa pysäytyskontaktista, ja siitä vapautettiin pussille. Aada meni tosi hyvin.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Perjantai oli trimmauspäivä

"Mitäs se mamma?"
"Jaa, että taasko trimmataan?"
"Mamma, tää on miusta jo ihan hyvä näin."
"Mamma, miulla on piiitkä kaula!"
Viimeisenä jalat.
Tadaa! Valmista tuli.
"Jokos me leikittäis?"

perjantai 18. marraskuuta 2016

Hihnakurssi 4/5

Keskiviikon hihnakurssilla tehtiin tehotunti ryhmäläisten ohituksia. Ensin tehtiin erilaisia ohituksia siinä pihalla, ja lopussa mentiin viereiselle tielle kiertämään pientä pätkää. Eri harjoitusten välillä pidettiin aina muutaman minuutin tauko.


Aada pisti taas treenimoodin päälle, eikä se silloin juurikaan kuule tai nää muita koiria. Eli hyvinhän ne jo tutuksi tulleiden koirien ohitukset menivät. Eri juttuhan se on sitten lenkillä, kun treenimoodi ei niin vain kytkeydy päälle. Mutta näillä opeilla on jatkettu myös lenkeillä, ja tällä hetkellä rauhallisten koirien ohitukset menevät suurin osa varsin mallikkaasti, mikäli saadaan mahdollisuus kiertää vähän kauempaa. Aina se ei ole mahdollista, varsinkaan nyt lumen aikaan, kun kävelytiet on kapeita ja penkkaan on vaikea lähteä tarpomaan. Kyllähän sen ymmärtää, että koiralle se tilanne on tosi outo, kun vieras koira tulee suoraan vastaan. Ja Aada on vielä ikänsäkin puolesta niin kiinnostunut toisista koirista. Mutta kyllä me tästä kehitytään, kunhan saadaan paljon onnistuneita toistoja.

"Ja taasko miun pitää poseerata, huoh.."
Aadasta huomasi, että treenit olivat nyt tosi rankat ja se oli kaikkensa antanut. Kotona se painui melkein suorilta nukkumaan ja sinne se jäi jonnekin vetelemään sikeitä, kun menin nukkumaan. :) Ensi kerralla on viimeinen kurssikerta ja saadaan muutama vieraileva tähti ohiteltaviksi. Viikko aikaa treenata tulevaan. :)

maanantai 14. marraskuuta 2016

Agilityn jatkokurssi #5

Ohhoh, ollaan jo puolessa välissä kurssia. Kylläpäs aika rientää! Meillä on ollut tosi hauskaa molemmilla. Hermoja raastavaakin välillä, mutta enimmäkseen hauskaa! :) Aada on supermahtava ja innokas harrastuskamu.

Tänään meidän ryhmässä oli jälleen kerran vain kaksi osallistujaa, joten saatiin taas kunnon privaattikoulutusta ja vähän enemmän treeniaikaa per piste. Aloitettiin Aadan kanssa alla olevan kuvan radasta. Tai suurin piirtein se tuolta näytti. Harjoiteltiin takaaleikkausta putkiin (eli ohjaan koiran putkeen ja juoksen koiran takaa toiselle puolelle vaihtaen samalla ohjaavaa kättä). Se ei ollut ollenkaan haastavaa, koska Aada irtoaa putkiin hyvin. Hyppyesteet sen sijaan tuottivat meillä ongelmaa. Esimerkiksi kun lähdettiin ensimmäiseltä hyppyesteeltä ja kakkoselle pitää tehdä pieni käännös, Aada ei käänny mukanani vaan haihattelee suoraan. Saatiin me lopulta Aadakin mukaan käännöksiin. Tosin aika laajoin linjoin.

Seuraavalla pisteellä harjoiteltiin u-käännöstä (kuva alla). Ekalla kierroksella ei onnistuttu saamaan u-käännöstä. Tai teki Aada u-käännökseen, mutta se juoksi aina ohi hyppyesteen vierestä jommaltakummalta puolelta. Se johtui minusta, koska käännyin aina joko liian nopeasti tai liian aikaisin. Tai jätin vahingossa sanomatta "takaa", joka nimenomaan tässä u-käännöksessä oli aika oleellinen käsky meillä. :D Tokalla kierroksella suoritettiin rata toisin päin, eli lähdettiin tuolta viitoselta. Edelleen painittiin samojen ongelmien kanssa, mutta saatiin me lopulta u-käännös tehtyä ja ihan nätisti päästiin loppuun asti parikin kertaa. Jippijaijee.

Ihan viimeisenä harjoiteltiin muutama toisto keppejä. Aada meni 12 keppiä ohjureilla ihan mukavasti. Hitaasti. Mutta varmasti. :D Kääntyi palkan syömisen jälkeenkin muutaman kerran takaisin kepeille suorittamaan omine nokkineen, eli ihan hyvin on tajunnut mitä kepeillä tehdään. :)

Kotiläksyksi saatiin harjoitella sokkaria eli persjättöä. Tai pikemminkin sitä liikerataa lelun kanssa. Tätäkään en osaa selittää, joten jätän yrityksen sikseen. :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Hihnakurssi 3/5

Kolmas hihnakurssikerta plakkarissa. Ilmat vaan kylmenee ja joka kerralla pitää tupata aina vaan enemmän vaatetta päälle. Nyt onneksi saatiin jo vähän lunta, niin valaistui treenikenttä.

Neiti silppuri
Tällä kertaa teemana oli "ohi"-käskyn opettaminen. Minä olen käyttänyt lenkillä sanaa "täällä", joten jatkoin sen sanan vahvistamista. Saatiin hienoa häiriötä. Kouluttaja mm. käveli/juoksenteli ohitsemme, kulki lastenkärryjen kanssa, kottikärryn kanssa, lapsen kanssa, pyörän kanssa jnejne. Viimeisenä mentiin viereiselle tielle, jossa harjoiteltiin ohi ajavan auton ohittamista. Hienosti meni ja näitä treenejä jatketaan lenkillä kuten tähänkin asti. :)

Ensi kerralla päästään jo ohittelemaan kurssikamujamme. :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Agilityn jatkokurssi #4

Tänään meitä osallistujia oli vain kaksi, joten saatiin erittäin hyvää yksityiskoulutusta! :D Treenattiin Aada kanssa noin puolisen tuntia ja siinä välissä pidettiin muutama hengähdystauko. Oli tehokas treeni tänään, olen tyytyväinen!

Ensimmäisenä suunnattiin Aadan kanssa hyppyharjoituspisteelle. Hyppyesteet oli sijoitettu alla olevan kuvan mukaisesti ympyrämäiseksi (tätä kutsutaan mersun merkiksi). Aloitettiin harjoitus ensin oikealta vasemmalle, eli lähdettin ykkösestä. Näin meni ongelmitta, kunnes tehtiin harjoitus toisin päin, eli aloitettiin kolmosesta ja siirryttiin vasemmalta oikealla. Takeltelua tuli enemmän. Meidän vahvempi puoli oli selkeästi oikea molemmilla. :) Saatiin ohjeeksi harjoitella esimerkiksi lenkillä puun takaakiertoa vasemmalta puolelta, niin saadaan vasenkin puoli vahvemmaksi. Kouluttaja kehui Aadan motoriikkaa ja sanoi, että koirasta huomaa sen päässeen juoksemaan metsässä. Aada hallitsee ja kokoaa kroppansa hyvin.

Seuraavaksi mentiin harjoittelemaan ohjaustekniikkaa, valssia. Radasta kuva alla. Minä aina kauhulla odotan näitä ohjaustekniikkaharjoituksia. Nämä lannistavat minut aina, koska olen näissä ihan älyttömän huono. Vihaan olla huono! Eikä yhtään helpota se, että Aada on niin sairaan nopea. Miulla ei pysy pää ja kroppa mukana, kun Aada on jo pinkaissut kauan sitten ohitseni ja vielä väärältä puolelta. :D Meillä menee aina puolet ajasta hukkaan siinä, kun minä pyörin kuin väkkärä radalla, ja menen sekaisin miten päin minun pitää olla missäkin. Tätäkään hienoa rataharjoitusta ei päästy likimainkaan tehtyä kokonaisuudessaan, koska minä ja minun töhöpää.


Viimeisenä harjoiteltiin pussia ja a-estettä. Pussissa ei tällä kertaa autettu lainkaan, mutta Aada muisti esteen hyvin ja meni läpi muitta mutkitta. Se tykkäsi selkeästi esteestä paljon.

Sen jälkeen tehtiin a-estettä. Alkeiskurssilla harjoiteltiin a-estettä juoksukontaktina (eli koira juoksee esteen yli pysähtymättä), mutta Aada tekee sen ihan reikäpäänä ja minusta se meno näyttää turhan vaaralliselta. Siksi olen päätynyt opettaman Aadalle pysäytyskontaktin a-esteellä (eli koira jää lopussa 2on2off-asentoon, kunnes saa luvan edetä). Toisaalta pysäytys a-esteellä taitaa olla sekin aika raskasta koiralle, joten en tiedä kumpi on pahempi/parempi vaihtoehto.. Näitä asioita voisi pohtia ja spekuloida ikuisuuden.

Kotiläksyksi saatiin semmoinen valssiharjoitus, jota en osaa pukea sanoiksi, joten jätän sen kirjoittamatta. :) Sekä me kyllä harjoitellaan Aadan kanssa sitä puun takaakiertoa vasemmalta puolen.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Nyt saa talvi tulla

Talvi lähestyy kovaa vauhtia ja luntakin on satanut jo muutamana päivänä. Aadalla ei viime talvena ollut kunnollista takkia ja se kostautui lyhyinä lenkkeinä, koska Aada on näköjään aika herkkä kylmämään. Takki jäi vuosi sitten hankkimatta, koska Aada oli vielä kasvuvaiheessa. En halunnut turhaan ostella mitään välimalleja, kun penska olisi kuitenkin hetkessä kasvanut kohisten niistä ohi. Eikä ollut hajuakaan, minkä kokoinen tuosta ipanasta tulisi, tai minkä kokoisia takkeja ylipäätänsä epsanjalaiselle pitäisi hankkia. Lisäksi olen aina ollut koiran turhaa pukemista vastaan, joten halusin pitkään punnita, kokeilla ja miettiä, millaisille vaatteille meillä oikeasti on tarvetta. Nytpä kaikki neljä vuodenaikaa Aadan kanssa viettäneenä olenkin saanut jo aika hyvän kuvan siitä, millaisia vaatehankintoja Aadalle pitää tehdä.


Olen käyttänyt viime aikoina aika paljon rahaa pukujen hankkimiseen, ja vielä on muutamat vaatekappaleet suunnitteilla hankkia erilaisiin tarpeisiin tässä ajan mittaan. Ne kestävät kuitenkin vuositolkulla (uskoisin ainakin näin :)), joten hyvä niihin on satsata kunnolla. Syksyllä ostin Aadalle sadetakin (erityisesti pitkälle turkille soveltuvan, kun se märkänä takkuuntuu/huopuu niin herkästi eikä kuiva tyyliin ikinä).

Viimeisin vaateostos on fleeceasu, joka käytiin ostamassa Aadan kanssa tänään. Tämä tulee varmasti tarpeen kylmemmillä ilmoilla ja kovilla paukkupakkasilla mahtuu vaikka talvitakin alle. Tähän ostokseen olen varsin tyytyväinen.

Aada näyttää erittäin suivaantuneelta, koska herätin arvon neidin kesken unien vaatemallikseni. :D
Jos katse voisi tappaa.. :D "Mites pitkään Mamma meinasit niinku jatkaa tätä?"
Muutama viikko takaperin ostin hirmu hienon talvitakin. Tähänkin hankintaan olen erityisen tyytyväinen. Takki istuu mahtavasti ja vaikuttaa hyvin suojaavalta ja lämpimältä. Tulevana talvena on takille varmasti käyttöä, koska aion pitää turkin aika lyhyehkönä. Vasta alkuvuoden puolella ruvetaan kasvattelemaan turkkia kevään näyttelyitä varten.

"Jaa. Että tämmönen vielä..."
"Eiköhän tämä ollut tässä. Nyt voisin jatkaa unia, kiitos."
Viime talvena muutamat hermojen menetykset aiheutti myös tassuihin tarttuva lumi. Aada rupesi tosi herkästi ontumaan pienestäkin määrästä lunta tassuissaan ja minä kyllästyin putsaamiseen, jota piti tehdä lenkin aikana lukuisia ja lukuisia kertoja. Lenkkeily ei ollut yhtään kivaa kummastakaan. :( Siksipä päädyin pitkä pohdinnan jälkeen ostamaan tossut suvikelejä varten. Näiden käyttöä pitää vielä totutella muutamana iltana. Oli nimittäin varsin vauhdikasta menoa, kun ekan kerran kokeiltiin tossuja sisällä... :) Yllättävän hyvin ne kuitenkin pysyivät jalassa, joten eivätköhän ne kävelylenkit kestä.

Sitten minulla on tarkoitus neuloa Aadalle paita, sillä entinen meni nopeasti pieneksi. Aloitin jo ajoissa syksyllä sellaista tekemään, mutta se ei istunut yhtään, joten purin koko p*skan ja aloitan alusta eri ohjeella. Minun neulomataidot huomioon ottaen villapaita valmistunee tässä hmmm.. kymmenen vuoden sisällä. Luonne ei anna periksi, että ostaisin kaupasta, kun mie voin tehä sen ihan itte.. :)

perjantai 4. marraskuuta 2016

Viralliset lausunnot

Torstaina tuli viralliset lausunnot kyynäristä ja lonkista. Kyynärät 0/0 ja lonkat A/A. Olin ihan onnen kukkuloilla. Jes, miun koira on terve. :)

Aada maastoutuu.
Mutta sitten perjantaiaamuna olin pudota tuolilta ja pärskäyttää kahvit koneen näytölle, kun selkälausunto tuli. LTV1, jakautunut ristiluun keskiharjanne. Ensin hätäännyin ja olin ihan puulla päähän lyöty. En ollenkaan osannut odottaa selkäkuvista löytyvän mitään ihmeellisyyksiä. Toisaalta Aadan vanhempien selkiä ei ole kuvattu, joten eihän mistään voinut olla varma.

Rupesin heti etsimään tietoa netistä. Kyseessä on siis perinnöllinen ja synnynnäinen nikamaepämuodostuma. LTV1 on lievä muutos. Sen ei pitäisi haitata/rajoittaa koiran elämää, eikä muutoksen pitäisi aiheuttaa koiralle minkäänlaisia oireita. Soitin vielä samana päivänä eläinlääkärillemme ja hän katsoi uudelleen kaikki selästä otetut kuvat. Hän oli myös sitä mieltä, että selkämuutos ei tule häiritsemään Aadan elämää.


Kyllä minun mielestäni on niin hyvä tutkituttaa koira! Vaikka tieto lisää tuskaa, on loppujen lopuksi hyvä olla tietoinen koiransa terveydestä. Ja jos mahdollisesti tulevaisuudessa tulee vaikkapa selkäjumeja, niin tiedän mistä ne saattaa mahdollisesti johtua. Tärkeätä on, oli LTV1 tai ei, pitää koiran lihaskunnosta ja -huollosta hyvää huolta.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Aada luustokuvauksissa

Tiistaina Aada kävi luustokuvauksissa. Kyynärät, polvet, selkä ja lonkat ovat ok! :) Nyt jäädään odottelemaan virallisia lausuntoja, mutta eläinlääkärin mukaan lonkat on hyvin todennäköisesti A/B. Olen tuloksista erittäin huojentunut ja iloinen! Tällaiset tilanteet pistävät aina jännittämään, vaikka tiesinkin tulosten olevan kutakuinkin tämmöiset.

Eläinlääkärissä odottelen prinsessan heräämistä.
Aada oli loppuillan ihan tööt herätyspiikistä huolimatta. Se söi vasta ihan illalla, joten päätin jäädä nukkumaan sen kanssa olohuoneeseen siltä varalta, jos menee maha sekaisin, niin olen päästämässä pihalle. Onneksi Aada nukkui oikein hyvin yön ja aamulla oli jo oma aktiivinen itsensä. <3

Taju palailee pätkittäin - kunnes taas piti jatkaa unia.