Donna täytti viikonloppuna 4 kk. Aika on kulunut tosi nopeasti! Donna on tähän mennessä ollut helppo pentu. Se osasi meille tullessaan jo matkustaa nätisti autossa ja sitä on ollut helppo vahvistaa. Se osaa myös jäädä rauhallisesti autoon odottamaan omaan kevythäkkiinsä. Yksinolon opettelussa ei ole tähän mennessä ollut mitään ongelmaa. Donna on juuri sopivan itsenäinen ja on alusta saakka tykännyt puuhastella myös itsekseen. Hoitotoimenpiteet sujuvat myös hyvin, no problem. Sisäsiisteys on alusta asti ollut tosi hyvällä mallilla. Sanomalehtiä meillä ei ole ollut enää viikkoihin ja olemme nyt vähitellen laittaneet mattoja takaisin lattialle. Hihnassa kulkemista ollaan ahkerasti treenailtu ja Donna osaa (hetkellisiä riehumiskohtauksia lukuunottamatta) kulkea hihnassa ihan riittävän hyvin ikäisekseen. Se hakee välillä myös ihanasti kontaktia hihnassa. Donna vaikuttaa aika järkevältä tyypiltä. Se on enemmän sellainen "funtsailen eka, toimin sitten". Aada kun taas on ollut aina ihan päinvastainen. :D
Vieraiden ihmisten kohtaamiset sujuvat edelleen vaihtelevasti. Toiset on kivempia kuin toiset. Aada näyttää pennulle onneksi hyvää mallia miten ihmisiin voisi parhaimmillaan suhtautua. Toisiin koiriin Donna suhtautuu uteliaasti. Meillä vierailevien koirien kanssa se tykkää leikkiä. Vieraat koirat ulkona ovat välillä kiinnostavia, välillä epäilyttäviä. Donna on viimeisen parin viikon aikana rohkaistunut paljon ja siitä on tullut uteliaampi. Vielä ei kuitenkaan rohkeuden ja uteliaisuuden saralla vedä vertoja Aadalle tuon ikäisenä. Ehkäpä tässä kohtaa juurikin korostuu hyvin tämä "funtsailen eka, toimin sitten" luonteenpiirre, jota Aadalla ei ole koskaan ollut.
 |
| "Mitä sie teet?" |
Käytiin maalis-huhtikuussa Donnan kanssa agilityn alkeiskurssi ikään kuin pentukurssina. Siellä Donna tottui halliympäristöön, hallissa pyöriviin kanssatreenaajiin, kouluttajaan ja erilaisiin pintoihin. Donna rohkaistui kerta kerralta enemmän ja parilla viimeisellä kerralla päästiin jopa kunnolla "treenaamaan". Kouluttaja oli viimeiseen kertaan asti Donnan mielestä vähintäänkin epäilyttävä, mutta epäluuloisuus ei enää tullut viimeisillä kerroilla niin voimakkaasti esiin kuin esim. ihan ensimmäisellä kerralla. Nameja se haki kouluttajan kädestä kerta kerralta reippaammin. Aion kyllä ahkerasti jatkaa Donna kanssa erilaisilla kursseilla käyntiä. Mitä enemmän se nuorena pääsee kokemaan erilaisia asioita, sitä itsevarmemmaksi sen toivon vanhempana tulevan. Toukokuussa aloitamme pentukurssin ja kesäksikin minulla on jo kurssisuunnitelmia pennun varalle. :)
