Neiti Suopursu 8 kk

Donna, pikkuinen Donitsimme, täytti reilu viikko sitten 8 kk!

Aadan ja Donnan olen kasvattanut hyvin eri tavalla. Aada osasi 8 kk ikäisenä jo paljon asioita, Donnan kanssa taas olen keskittynyt enemmän perusasioihin. Olen ottanut Donnan kanssa aika rennosti ja treenannut toistaiseksi hyvin vähän. Temppuja se osaa vain istu, maahan ja odottamisen alkeet. Kaikki hoitotoimenpiteet se antaa tehdä hyvin. Nose workia ollaan ahkerasti treenattu ja nenähommista Donna tuntuu olevan tosi innoissaan.

Donna on vielä hyvin pentumainen ja vitsikäs kaveri. Se on luonteeltaan hyvin rauhallinen tarkkailija, ei mikään kovin rohkea rämäpää. Treenatessa Donna on hauskan riehakas ja palkkautuu hyvin nameilla ja lelulla sekä hullaantuu erityisesti sanallisista kehuista. Se rakastaa tehdä asioita mamman kanssa yhdessä, mutta on kuitenkin sopivan itsenäinen ja osaa rauhoittua tosi hyvin esimerkiksi jäädessään yksin kotiin tai autoon. Juurikin tätä ominaisuutta Donnassa erityisesti arvostan.

Donna rakastaa rapsutuksia ja läheisyyttä. Se hakeutuu hyvin usein kainaloon nukkumaan. Häntä sillä heiluu koko ajan, ja se tykkää kiehnätä jaloissa kuin kissa, jonka vuoksi olen meinannut monet kerrat jo kompastua siihen. Sen turkki tuoksuu aina suopursulle, koska se vetää päätöntä rallia meidän takapihan metsässä (tämän takia olemmekin alkaneet kutsua sitä neiti Suopursuksi). :)

Videoita purkkiraratreenistä

Postauksien aihepiiristä varmaan huomaa mikä on tällä hetkellä koirien kotiaktiviteetti numero yksi. :D Olen niin innostunut tästä lajista ja olen havainnut, että koirat ovat vähintäänkin yhtä mieltä kanssani. Nose work on aikas hauskaa ja huippua. Suosittelen kokeilemaan! Lähiaikoina aion julkaista myös muita kuulumisia, ettei blogin sisältö mene liian yksipuoliseksi. Rally-tokoa pitäisi taas Aadan kanssa ruveta treenaamaan, sillä joulukuussa olisi tavoitteena kisata. Donnastakin voisi kirjoittaa 8 kk postauksen. :) Mutta nyt vielä kerran valitettavasti jatkan nose work -teemalla. :D

"Jokos me aloitettas?"

Kuvasin meidän purkkiratatreeniä. Kahdessa muussa purkissa on häiriöhajut ja yhdessä eukalyptys. Videolla vaihdan purkin paikkaa aina oikealla kädelläni. Palkkaamisen jälkeen heitän namin pois huoneesta, että saan itselleni muutaman sekunnin aikaa vaihtaa hajupurkin paikkaa. Aadan kanssa vahvistin jo ilmaisua lisäämällä nenäkosketuksen kestoa ennen palkkausta. Yhdessä kohdassa videota (0:27) on huomattavissa, että se yrittää ensin vakuuttavasti ilmaista väärää purkkia. Veikkaan, että nenäkosketus on Aadasta niin palkitsevaa, että se tykkää tarjota sitä ihan huvikseenkin. Se on vähän huono juttu siltä kannalta, jos meinaan joskus kisata nose workissa. En ota kuitenkaan vielä hirveää painetta valeilmaisuista, vaan keskityn nyt palkkaamaan oikean hajupurkin koskettamisesta. Aada tekee hienoa keskittynyttä työtä. Tykkään sen tyylistä tehdä nenähommia. :)

Donnan nenähommia alla. Olen pätkinyt videosta pois namin etsintähetket, koska Donnalla ne aina kestää. Donnasta on maailman hauskinta etsiä heitettyjä nameja, videolla näkee kuinka innokkaasti se aina säntää namin perään. Ei oikein malta aina tulla takaisin. :) Pentukin selkeästi jo hajun löydettyään seisahtuu purkille odottamaan. Todennäköisesti teen Donnallekin nenäkosketuksesta tavan ilmaista löytö. Ihanasti häntä heiluu. Hauska myös huomata miten minun ääneni on ihan erilainen pennun kanssa treenatessa kuin Aadan. :D

Purkkiratatreenin lisäksi teen tällä hetkellä hajun etsintätreenejä. Laitan tipan eukalyptuksen hajua huopatassuun ja liimaan sen piiloon johonkin huoneeseen. Viimeksi piilotin hajun keittiöön kaapin oveen, jonka molemmat löysivät hyvin. Pitää joskus ottaa niistäkin treeneistä videota.

Seuraavaa videota odotellessa.

Nose work -taiturit

Edellisessä nose work -postissa suunnittelin vaikeustason nostamista lisäämällä häiriöhajuja tyhjiin purkkeihin. Häiriöhajuina käytin mm. teetä, kahvia ja erilaisia mausteita. Annoin koirien haistella eri purkkeja ja palkkasin aina eukalyptus-hajun kohdalla. Tämä lisäsi selvästi kohdehajun merkitystä ja molemmat alkoivat päästä erittäin jyvälle hommasta. :)

Häiriöhajujen jälkeen rupesin kannustamaan lisää itsenäiseen työskentelyyn viemällä hajupurkin parin metrin päähän meistä poispäin. Kun koira meni purkille, palkkasin. Aadalle en tätä ole kovin monta kertaa tehnyt, vaan siirryin hyvin pian hajun piilottamiseen, koska se irtautuu minusta hyvin. Donna taas vaatii selvästi enemmän toistoja tämän harjoitteen parissa, sillä sitä rassukkaa vähän jänskättää vielä mennä purkille. :)

Innokkaat treenikamut valmiina nenähommiin.

Perjantaina ja tänään kokeilin jo hajun piilottamista eri huoneisiin. Olen laittanut yhden tipan hajua pieneen huopatassun palaseen ja liimannut sen äskettäin ostamaani teräksisen hajupurkin kanteen. Se on sopivan pieni esine piilotettavaksi, mutta sopivan suuri paikasta toiseen siirrettäväksi ilman että minun tarvitsee olla kosketuksissa itse hajuun.

Aada
Tänään piilotin hajun kolmeen eri piiloon työhuoneeseeni. Ensimmäinen oli melkein suoraan edessä repun alla, toisen kerran piilotin hajun jo vähän kauemmas kangaskassiin ja viimeisen hajun sijoitin jo vähän korkeammalle työtuolini istuimen päälle. Aada etsi todella keskittyneesti ja löysi hajut nopeasti. Kolmas haju vähän jännitti minua, koska haju oli ensimmäistä kertaa noin korkealla. Hyvin se kuitenkin lattianrajat nuuskittuaan nosti päätään ja löysi ilmasta leijailevan hajupilven joka vei suoraan piilolle. Aada on tähän mennessä ollut tosi super! Seuraavaksi vahvistan ilmaisua, joksi olen valinnut nenäkosketuksen. Se on nimittäin tarjonnut nenäkosketusta alusta alkaen, joten sitä lienee helppoa ja luontevaa lähteä vahvistamaan.

Aloitimme myös viime viikolla Aadan kanssa hajutunnistuskurssin. Siitä kirjoittelen lisää tuonnempana. :)

Vasemmalla ostamani teräksinen hajupurkki ja oikealla hajutyöskentelykurssilta lainassa oleva purkki.

Donna
Koska hajulle irtoaminen on Donnalle vielä vähän haastavaa, olen jatkanut sen kanssa vielä helpompia harjoitteita. Tänään kokeilin kuitenkin tehdä pari helppoa piiloa makuuhuoneeseen ja hyvin näppärästi Donna piilot löysi. Ensimmäisen piilon laitoin sängyn viereen karvamatolle ja se suuntasi sinne lähes välittömästi. Palkkauksen yhteydessä se kuitenkin potkaisi jalallaan teräksisen hajukannen sängyn alle ja taisi vähän säikähtää siitä aiheutunutta räminää. Seuraavaksi piilotin hajun pitkän verhon taakse. Donna ei ensin oikein halunnut lähteä etsimään, koska äskettäin kovasti rämissyt kansi taisi vähän kummitella mielessä. Pian se kuitenkin lähti etsimään, ja sängyn alle potkaistu kansi oli lentäessään selvästi levittänyt hajua suurelle alueelle sängyn läheisyyteen, koska se etsi kuumeisesti hajua sängyn alta ja päältä. Kun kohdehajua ei meinannut löytyä, se tuli luokseni pyytämään apua. En reagoinut avunpyyntöihin, joten Donna lähti uudelleen etsimään ja lopulta nenään tarttuikin sitten selkeä hajureitti suoraan verholle. :)

Donnan kanssa en ole vielä keksinyt mikä olisi sille sopivin ilmaisu. Saattaa olla että opetan sillekin nenäkosketuksen, ellei se ala itse tarjota jotain muuta ilmaisutapaa.