Höpinää

Keskiviikkoaamuna kävin viemässä Aadan pissanäytteen eläinlääkärille, jossa selvisi että siellä on tulehdus päällä edelleen. Aloitettiin kolmas antibioottikuuri, mutta kun pissanäytteen antibioottiherkkyystestissä kävi ilmi, ettei tämä (tai edelliset) antibiootit pure tähän pöpöön, lopetettiin kolmas kuuri kesken. Varasimme huomiselle uuden ajan, jolloin otetaan pissanäyte suoraan rakosta ja lähetetään tarkempiin tutkimuksiin. Perseestä. :( Nyt ollaan sitten ilman antibioottia ja toivotaan, että oireet pysyisivät suht aisoissa. Ensi viikolla selvinnee sitten asiasta lisää.

Nyt ollaan Aadan kanssa erityisesti panostettu hihnassa kävelyyn. Hihnassa menee pääosin hyvin, välillä se vetää, mutta silloin olen vaan pysähtynyt ja odottanut, että pentu ottaa minuun kontaktia ja hihna löystyy. Hermoja raastavaa se meno välillä on, mutta minä toivon että se tästä helpottaa. Opinpahan minä kärsivällisyyttä jos ei muuta. ;)

Oon myös ruvennut (= uskaltautunut :D) metsässä pitämään irti ja vahvistan samalla luoksetuloa. Hyvin se seurailee minun liikkeitäni ja pysyy suht lähellä. Välillä se saattaa jäädä kauaskin, mutta viimeistään sitten se tulee, kun lähden juoksemaan siitä poispäin.

Alkaa penska olla jo semmoinen karvapallo, että pistin trimmikoneen tilaukseen. Kohta päästään surrururruttelemaan. En kyllä ole vielä varma, uskallanko ekaa kertaa itse ajella vai pitäisikö pyytää joltain kokeneemmalta apua. Voi olla, että Aadalle on parempi jos ekan kerran joku semmoinen ihminen ajelee, joka tietää mitä tekee. ;) Ja mie nään samalla miten se tehdään kunnolla.

12 viikkoinen penska

Aada on jo 12 viikkoinen, meneepä aika nopeasti! :) Kyllä sen huomaa, että ikää on tullut lisää. Aadasta alkaa löytymään entistä useammin (ja enemmän) ihania puolia, muun muassa keskittymiskyky ja uusien asioiden nopea oppiminen. Eikä koko ajan ole semmoinen häslä ja purumonsteri.

Mamin pikku törkyturpa

Tällä viikolla oli viimeiset pentukurssikerrat. Viimeisillä kerroilla harjoiteltiin jälleen toisten koirien ohittamista ja kontaktin ottamista. Myös putkea ja hyppyesteiden läpimenoa taas vähän opeteltiin. Aada oli muiden pentujen seurassa taas vähän reippaampi ja viimeisellä kerralla jopa vähän yritti leikkiä yhden samankokoisen pennun kanssa. Mitään pentupainia se ei ollut, lähinnä Aada juoksenteli sinne minne hihnassa pääsi välillä leikkikutsu-asentoon heittäytyen ja toinen katsoi vierestä että mitä tuo oikein meinaa. :D Aada jopa meni häntä heiluen nuuskimaan ryhmämme isokokoisinta lapinkoiraurosta, se sai minutkin yllättymään. :)

Nyt pitää vaan sinnikkäästi jatkaa uusiin (ja erirotuisiin) koiriin tutustumista, että Aada oppisi vähintäänkin sietämään toisia koiria lähellään ilman että pelkää. Ei sen tarvitse mikään yltiösosiaalinen olla, mutta sen verran pitää olla rohkeutta, että pystytään myöhemmin esimerkiksi näyttelyissä ja muissa harrastuksissa käymään missä koiria on paljon. Uskon tosin, että vanhemmiten se kyllä korjaantuu, kun tulee lisää itsevarmuutta. Kyllä me kuitenkin niin usein ollaan nyt nähty koiria ihan pienestä pitäen, että pakosti se tottuu. Ainakin toivottavasti. :)

Osaan mie olla välillä ihan nätistikkin

Lauantaipäivänä käytiin kavereiden mökillä, jossa oli kaksi pientä lasta ja jonkin verran muuta porukkaa. Aada oli taas niin reippaana eikä arkaillut yhtään. On se kyllä niin mahtava ihmisten kanssa, antaa vieraiden ottaa syliin ja pusutella ja rapsutella.

Espanjankusikoira seikkailee

Meidän vesikoirasta tuli kusikoira, nimittäin äskettäin vaivannut pissatulehdus otti ja uusiutui. Edellinen antibiootti loppui torstaina, perjantai oli täysin oireeton päivä, mutta lauantai-iltana alkoi se surullisen tutulta näyttävä tiuhaan kyykkäily. En ollut vielä täysin varma oireista, joten ajattelin katsoa asiaa yön yli. Sunnuntaiaamuna sama meno jatkui, joten soitin päivystävälle eläinlääkärille ja lähdimme matkaan pissanäytteen kanssa. Tulehdushan sieltä löytyi, höh. :( Rokotuskin siirtyy nyt myöhemmäksi, mikä harmittaa.

Eläinlääkärivisiitin jälkeen matkamme jatkui vanhempieni luo, jossa vietimme loppupäivän. Oli tosi mukavaa ja Aadakin pääsi kunnolla juoksentelemaan vapaana isolla pihalla. :)

Maanantaina kävimme moikkaamassa Aadan veljeä. Veli olisi mielellään halunnut innokkaasti leikkiä, mutta Aada mieluummin pysytteli sopivan etäisyyden päässä. Kuten tavallista. ;) Mukana oli myös kolme lasta, joihin Aada sai myös samalla tehdä lähempää tuttavuutta. Meillä ei ole aiemmin ollutkaan mahdollisuutta tutustua lapsiin, koska emme sellaisia tunne.  :) Varmaan lähitulevaisuudessa tavataan koko poppoo taas uudestaan. Jospa Aada sitten uskaltaisi jo vähän leikkiä veljensä kanssa.

Aada ja velipoika

Tällä viikolla onkin viimeiset pentukurssit, harmi!

Aada tutustuu koiriin

Tästä päivästä kehkeytyikin koiriin siedätys päivä.

Päivällä meillä vieraili 3-vuotias kleinspitz uros Onni. Herra ei liiemmin välittänyt tehdä tuttavuutta Aadaan, mikä olikin hyvä, niin Aada ei säikkynyt liikaa. Parin tunnin vierailun aikana Aada kerkesi mukavasti siedättyä tilanteeseen ja veteli parit päikkäritkin välissä. Välillä käytiin Onnia nuuskimassa ja välillä jatkettiin ihmisvieraiden kanssa leikkimistä. Tosi hyvin meni. :)

Myöhemmin illalla törmäiltiin pihalla naapurimme vuoden ikäiseen Unto shetlanninlammaskoiraan. Unto olisi niin mielellään halunnut leikkiä, mutta Aadaa vähän epäilytti innokas käyttäytyminen. Me kyykisteltiin koirien vieressä minä nakkien kanssa ja kehuin ja palkkasin aina Aadan tutustumisyrityksistä. Viimein nakkien mahti voitti pelon ja Aada tajusi että Unto onkin kiva kaveri. Lopulta Aada leikki innokkaasti Unton kanssa ja päätettiin päättää tapaamisemme siihen. Ensi kerralla päästetään ne leikkimään ilman hihnoja takapihallemme.

Vähemmästäkin pistää väsyttämään.

Hihnan kanssa kävelyssä ollaan mielestäni myös edistytty ihan mukavasti. Tänään meni loistavasti, Aada haki katsekontaktia ja hakeutui vierelle. Jopa vastaantulevat kävelijätkin ohitettiin ihan nätisti, kun sain lopulta kiinnitettyä huomion itseeni.

Tästä päivästä jäi hyvä fiilis. Onnistunut olo. :)

Pentukursseilua

Taas on käyty pentukursseilemassa. Aada on jo paljon reippaampi muiden pentujen läsnäollessa. Ensimmäisellä kerralla se ei todellakaan halunnut olla missään tekemisissä muiden pentujen kanssa. :D Mutta nyt se oli jo paljon reippaampi ja häntä (pikku pers-antenni) heiluen olisi jo halunnut mennä tekemään tuttavuutta, mutta kun toinen pentu innolla säntäsi Aadaa kohti, se vielä varmuuden vuoksi perääntyi jalkojen taakse. ;) Tulee kyllä tosi hyvään saumaan tämä pentukurssi, hyvää siedätystä, toivottavasti auttaa! Aadan mielestä ehkä parasta ikinä tässä pentukurssissa on ohjaaja, jolta satelee nameja ja kehuja. Välillä meinaa olla hankalaa saada neidin huomiota itseeni, kun se on niin hullaantunut ohjaajaan. Ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten luo se haluaisi mennä. Kurssin muut pennut on kiinnostuneita toisistaan, mutta tätä neitiä vaan kiinnostaa ihmiset, huoh.

Pentukurssilla harjoiteltiin tällä kertaa pääasiassa toisten koirien ohittamista ja kontaktin ottoa. Aada on kyllä taitava silmiin tillottaja, se tarjoaa sitä mielellään varsinkin kun on makupalaa tarjolla. Ensimmäistä kertaa tutustuttiin myös putkeen ja pariin hyppyesteeseen (ilman rimoja), jotka Aada suoritti mielellään eikä aristellut yhtään.

Tällä hetkellä opetellaan Aadan kanssa hihnassa kävelyä. Välillä menee hyvin ja välillä vähän kehnommin, mutta eiköhän me tästä hiljakseen kehitytä.

Vihdoinkin!

Miun piti aloittaa tämä blogi jo heti kun Aada tuli meille, mutta meno on ollut niin vilkasta etten minä ole ehtinyt. :D Nyt Aada on ollut meillä nelisen viikkoa ja aika on mennyt tosi nopeasti!

7 viikkoinen Aada kotiutui meille Kuopiosta. Ensimmäinen automatka menikin nukkuessa lukuunottamatta ensimmäistä 20 kilometriä, jonka se itki ja huusi. Kotona pentu olikin jo pian elementissään ja kotiutui nopeasti. Ensimmäiset yöt menivät myös nätisti, nukuin sen kanssa lattialla ensimmäisen viikon ajan. Nykyään Aada nukkuu itsekseen muualla asunnossa (paitsi työhuoneeseen, vessaan ja makuuhuoneeseen sillä ei ole mitään asiaa) ja me makuuhuoneessa ovi kiinni.

Aada on alusta asti ollut rohkea neiti. Tavoitteenani on antaa sille mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia viemällä sitä uusiin paikkoihin. Olemme käyneet jo mm. kahdessa eläinkaupassa, puistoissa, kaupungin läheisyydessä pariin otteeseen, isojen kauppakeskuksien parkkipaikoilla, juna-asemalla katselemassa junia ja kyläilemässä. Myös pentukurssin aloitimme viime viikolla. Ihmisiä se rakastaa ja haluaa pusutella kaikki lähelle uskaltautuvat, mutta koiria se vielä aristaa jonkin verran. Aadalla on jo kaksi koirakaveria, mutta niitäkin se pelkäsi ensimmäisellä tapaamiskerralla. Tämän asian kanssa työskentelemme ja uskon, että kyllä se siitä varmistuu ajan kanssa. :) Pitää vain löytää tarpeeksi rauhallisia koirakavereita, joita se saa ensin rauhassa haistella.