Takapään käyttötreenejä

Ollaan taas pitkästä aikaa tehty takajalkojen käyttöä vahvistavia treenejä kosketusalustalla. Viime aikoina meidän alustana on toiminut matala muovinen ruukun aluslautanen. Tämä kosketusalusta on paljon kätevämpi, kuin se meidän aiemmin kovassa käytössä ollut valkoinen pesuvati. Kulkee helpommin mukana minne vain. :) Aada on aina ihan pähkinöinä, kun näkee kosketusalustan. Takapään käyttötreenit kuuluu sen lempijuttuihin. Aina kun se näkee mielestään potentiaalisen kosketusalustan, se menee sen päälle ja tarjoaa pyörimistä.

"Nameja. Minulle."

Näiden treenien tuoksinnassa minulla oli vähän tavoitteena opettaa samalla näpsäkämpää eteentuloa. Olisi niin kiva, että se käyttäisi eteentulossa siirtymiseen takajalkojaan ja oppisi tarjoamaan oikeaa paikkaa, eli suoraan istumista.

Kävin tänään koiran kanssa hallilla. Muistin kerrankin ottaa kevythäkin mukaan ja ihan ensimmäiseksi harjoiteltiin siellä odottamista. Pidin luukkua auki ja tein kaikenlaista häiriötä (hypin, heiluin ja juoksin ympäri hallia), eikä Aada saanut tulla häkistä ulos ennen kuin annoin luvan. Välillä kävin ojentamassa palkkaa häkkiin ja jatkoin vouhottamista. Nämä häiriöt olivat Aadalle helppoja, ja pystyin ihan helposti kävelemään hallin toiselle puolelle ja takaisin, eikä Aadalla ollut aikomustakaan tulla ulos ilman lupaa. Kokeilin vielä muutaman kerran heilutella käsissäni meidän treenilelua, mutta houkutus osoittautui vielä niin hankalaksi, että päätin jättää kyseisen häiriöharjoituksen seuraavalle kerralle.

"Täällä mie vaan möllötän, mutta ootas vaan jos lelu vilahtaa."

Sitten tehtiin takapään käyttötreeniä alustan päällä. Lisäksi tehtiin muutamia käännöksiä paikallaan ja merkkikartioiden pujottelua loivin käännöksin. Käännöksissä Aada on mielestäni kehittynyt seuraamisen paranemisen myötä, mutta vielä on paljon tekemistä. Harjoiteltiin vielä lopuksi muutamia eteentuloja paikallaan. Nyt nekin ovat alkaneet sujua jo vähän paremmin ja Aada istuu suhteellisen suoraan. Lisää vaan toistoja ja käsiapujen häivyttämistä, niin hyvä siitä ehkä tulee.

Sekalaista seuruuta hallilla

Kävin Aadan kanssa hallilla eilen ja tänään tekemässä sekalaista seuruutreeniä. Tehtiin vähän kaikenlaista. Ensi vähän helpompaa ja sitten vaikeutin loppua kohden. Alla video meidän tämän päivän ekasta treenipätkästä, jossa tein seuruuta, käännöksiä ja eteentuloja. Käännöksissä se heitti hauskasti takajalkansa. :D Pitää harjoitella vielä vähän lisää takajalkojen käyttöä (ja käännöksiä). Loppua kohden tein pidempää seuraamista, jonka yhteydessä teetätin useamman tempun ennen palkalle vapauttamista. Aada jaksoi sen hyvin, eikä kontakti tippunut kesken matkan.

Eteentulo meidän kyllä pitäisi opetella kuntoon, vaikka se tuossa videolla meneekin tosi kivasti. Se istuu usein vinoon, joten minun pitäisi enemmän vahvistaa suoraan istumista. En vain oikein tiedä, miten sen opettaisin, että saisin siitä sellaisen kuin haluan. Ehkä voisin kokeilla kosketusalustan kanssa, että Aadan etujalat on alustalla ja se tavallaan kääntyisi eteeni takajalkojaan käyttäen.

Aada kyllä tietää, että uni on tärkein osa treeniä <3

Aada on muuten jossain välissä näköjään oppinut seuraamaan. :D Se ei ole ikinä koskaan seurannut noin hyvin. Kerrankin semmoinen olo, että olen tehnyt jotain oikein. Kun vain vielä tietäisi mitä ja milloin. :D

Me oltiin hallilla puolisen tuntia ja pidettiin monta taukoa. Treenit oli Aadalle kuitenkin tosi rankat ja kotona se painuikin suoraan unten maille sisäistämään juuri hallilla tehtyjä asioita. Ensi kerralla se osaa taas paljon paremmin. <3

Ihan pätevä se on, vaikkei päälle päin aina näy :D

Koiran valokuvaaminen on p*rseestä

Ihailen aina valtavasti muiden blogien taitavasti otettuja ja muokattuja valokuvia. Kaikki on niin kohdillaan, ja voin vaan unelmoida, että joskus minäkin onnistuisin saamaan samanlaisia. Paljon kyllä tulee harjoiteltua! Toisinaan kuvausreissujen saalis on ihan kohtuullisen ok ja sadasta kuvasta löytyy muutama helmi. Mutta useimmiten ei.

Tänään käytiin koirapuistossa katsomassa, olisiko siellä kivoja kamuja. Puisto huusi tyhjyyttään, joten Aada sai leikkiä itsekseen. Minulla oli kuitenkin kamera mukana, niin ajattelin samalla ottaa muutaman hienon kuvan blogia varten.

Tiesitkö, että meitä epsanjalaisia on myös pystykorvaisia?

Ah, nämä kuvauksellisen upeat ilmeet.

En tiedä muista, mutta minun kuvat näyttää ainakin usein tältä.

Tai sitten tajuan kuvaavani jotain kaukaisuudessa siintävää peräsintä.

Ja sitten on näitä otoksia, joissa kameran asetukset on täydelliset. Tosin varjon mukaan asetetut.

Aadaa kuvatessa kuvat on hyvin usein tällaisia.

Siis oikeasti, mitä minä näillä kuvilla oikein tekisin? :D

No entäs sitten ne koirablogien upeat treenikuvat! Minäminäminäkin haluun!

Siis oikeesti! Onks tässä meneillään meditaatio vai tokotreeni?

Tässäpä teille sitä hienoo ja priimaa (taiteellista?) treenikuvaa.

Uudella innolla treenaamaan

Kesäkuu meni mukavan leppoisissa merkeissä. Treenitauko teki hyvää ja sain kivasti pääkoppani tuuletettua. Vaikka treenaamisesta pidettiin taukoa, pohdin kuitenkin paljon mielessäni meidän tavoitteita rally-tokossa ja kuinka niitä lähtisin tavoittelemaan.

Ensinnäkin tulostin rally-tokon alokasluokan kyltit noin A5 kokoon, ja olen nyt päällystänyt noin puolet niistä kontaktimuovilla. Nyt voin ottaa niitä mukaan, kun lähden ulos treenaamaan! Myöhemmin ajattelin askarrella kylteille myös muutaman yksinkertaisen pidikkeen. Kerron myöhemmin niistä lisää, mikäli ne vaan onnistuu ja ovat käytännölliset. :)

Yksi tavoitteeni on saada seuraavaksi meidän tekemiseen ja liikkeisiin lisää intoa ja vauhdikkuutta. Lähden jossain vaiheessa kokeilemaan, saisinko lisää vauhtia liikkeisiin esimerkiksi saalisleikin avulla. Kerroin joskus aiemmin ostaneeni Salme Mujusen kirjan Saalisvietti koiraharrastuksessa. Suosittelen kyllä jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle lainaamaan kirjan kirjastosta tai ostamaan oman. On nimittäin HYVÄ! Jonkun verran tietoa aiheesta löytyy myös googlettamalla esim. hakusanalla saalisleikki tai saalisvietti. Olen harjoitellut jo monia kertoja Aadan kanssa kirjassa ohjeistettua saalisleikkiä, joka päättyy saalisviettityydytykseen. Olen vähitellen kehittynyt leikkitekniikassa niin, ettei minun tarvitse juurikaan itse liikkua leikkiessä, vaan voin enemmän keskittyä Aadan tarkkailuun. Olen oppinut tunnistamaan, minkälaiset lelulla tehdyt ärsykkeet saavat Aadan tiputtamaan suussaan olevan lelun suurin piirtein haluamaani kohtaan. Leikin lopussa Aada näyttää tosi tyytyväiseltä, ja tekee samalla minutkin tosi tyytyväiseksi nähdessäni, että leikki on onnistunut. Aada on ihan hullaantunut tähän leikkiin, erityisesti siihen lelun jahtaamisvaiheeseen. Minulla on toisinaan käsivarret pienillä mustelmilla, kun Aadan hampaat kolahtelee välillä lelun sijasta minun käteeni.

Toinen asia, jota olen ruvennut tekemään saadakseni Aadaan lisää intoa liikkeiden suorittamiseen, on takapalkka/kaueampana odottava palkka. Eli laitan namialustalle huippupalkan, jonne lopuksi vapautan koiran. Tällä tavalla yritän samalla kasvattaa Aadan motivaatiota ja suorituksen kestoa. Ajatuksenani oli, että lähtisin vähitellen kasvattamaan temppujen määrää ennen palkalle vapauttamista. Ideana siis se, että Aada pysyisi motivoituneena loppuun saakka ja oppisi odottamaan lopussa saatavaa huippupalkkaa. Takapalkka toimii meillä jotenkin paljon tehokkaammin kuin se, että antaisin palkan suoraan kädestä. En tiedä mikä siitä tekee niin mahtavan Aadan pikku päässä, mutta pääasia että toimii. :)

Käyttäjän @ihanasekasorto jakama julkaisu 1. 07ta 2017 klo 2.51 PDT