Agilityn jatkokurssi #3

Ensimmäisenä aloitettiin Aadan kanssa putkella, joka oli sijoitettu puomin alle. Harjoituksen pointtina oli saada ohjattua koira oikealle esteelle, jossa toinen este toimi "hämäyksenä". Ensin lähetin Aadan putkeen ja hyvin se sinne meni kauempaakin. Sen jälkeen kerrattiin puomia, ensin pelkkää alastuloa, ja sen jälkeen kokeiltiin, miten Aada menee puomin alusta loppuun. Hyvin meni sekin, joten tehtiin sitä pari toistoa.

Seuraavana mentiin toiselle pisteelle, jossa harjoiteltiin pujottelua. Keppejä tehtiin Aada kanssa alkeiskurssilla tosi vähän, koska Aada oli silloin vielä niin nuori, että halusin jättää keppien opettelun myöhemmäksi. Vaikka ollaan harjoiteltu keppejä tosi vähän, Aada on jo yllättävän hyvin hiffannut, miten ne pitää mennä. Se hakeutui jopa itsenäisesti jo suorittamaan niitä, josta sitten palkkasin. Otettiin lopuksi (toisella kierroksella) pujottelupisteellä menoon mukaan vielä putki, muuri ja hyppyeste. Eli ensin mentiin kepeille, jonka suorituksesta annettiin palkka ja siitä jatkettiin putkeen, muurin ja hyppyesteen yli.

Kolmannella pisteellä tehtiin välistävetoa hyppyesteillä. Ollaan harjoiteltu haltuunottoa viikon aikana kotona, mutta Aada ei ole vielä kerennyt sisäistää sitä niin, että olisi toiminut hyvin esteillä. Eikä minun ohjauskaan välttämättä ollut mikään maailman selkein. Lisää harjoitusta siis.

Alla näkyy kuvaa, miten välistävetoharjoitus olisi pitänyt oikeaoppisesti suorittaa. Tuo sininen möykky keskellä alhaalla olen minä huitomassa. Eli Aada (harmaa möykky vasemmassa nurkassa) olisi pitänyt lähettää ensimmäiselle esteelle, sen jälkeen minun pitänyt juosta tuon sinisen hahmon kohdille ja ottaa koira haltuun niin, että se tulee takaisin tuonne alareunaan ja lähettää siitä viereiselle hypylle. Ehkä jonain päivänä. :)

 Kotiläksyksi saatiin eteen-käskyn harjoittelu.

Hihnakurssilaiset

Ilmoittauduin hihnakurssille taka-ajatuksena saada jotain tolkkua koirien ohituksiin lenkillä. Aada on viime aikoina näyttänyt teiniuhmaansa pöhisemällä vastaan tuleville koirille. Se on vielä onneksi erittäin lievää, mutta erittäin häiritsevää minusta. Varsinkin kun ei tiedä, onko se itsestään ohimenevä vai paheneva vaihe. Oma moka, kun ei olla tätäkään pennusta asti harjoiteltu. Tavoitteenani olisi, että tällä viiden kerran kurssilla saataisiin hyvät eväät jatkoon ja luotua hyvä rutiini (tai vähintään hyvät pohjat) koirien ohittamiseen.

Tässä on ensimmäisen ja toisen kerran koosteet sekä treenin aikana heränneet ajatukset. En ehtinyt viimeistellä tekstiä viime viikolla, joten yhdistin molemmat kerrat tähän samaan postiin.

KESKIVIIKKO 19.10.

Viime viikolla oli ensimmäinen kurssikerta, jonka teemana oli katsekontakti ja lähellä pysyminen. Nämä asiat on meille helppoja (ja ollaan tehty samankaltaisia harjoituksia jo pentuna hihnassa kävelyä opetellessa) ja ne on jo onneksi iskostuneet aika hyvin Aadan selkärankaan. Toisaalta Aada on kova toisten koirien tuijottelija, joten saatiin erittäin hyvää treeniä. Heti kun minun huomioni herpaantuu hetkeksi muualle, Aada alkaa joko tuijottaa tai härnätä viereistä koiraa leikkiin.

Vaikka luulen, että suurin osa kurssin asioista on meille jo ennestään tuttuja ja suhteellisen hallussa, näkökulmat ovat uusia ja niitähän minä eniten kaipaan. Ja koin minä jo heti ekalla kerralla ahaa-oivalluksen liittyen katsekontaktiin. Aadalla on jo hyvä ja vahva kontakti minuun, mutta ei kuitenkaan niin vahva, että se toimisi satavarmasti lenkillä. Miksenpä siis treenaa sitä lenkillä tai mene johonkin kunnon hälinäpaikkaan ja treenaile kontaktia siellä. Miten voin vaatia Aadalta katsekontaktia vastaan tulevan koiran aikaan, jos en ole ensin luonut hyvää vahvaa perustaa katsekontaktille. Miksen tätä aiemmin ole tajunnut! Vaadin siis Aadalta tiedostamatta enemmän, mitä se osaa. Se, että se osaa katsekontaktin jo kotona ja treenipaikoilla ei tarkoita sitä, että se osaisi sen muualla. Miksi? Koska en ole opettanut, jumaleissön. Eli ensin minun pitää vahvistaa katsekontakti oikeasti kunnolla kuntoon, ennen kuin voin vaatia sitä koiraa ohittaessa. Eikä varmasti ole mikään nopein projekti se.

Sunnuntain agilitystä. Tauolla ihailtiin Aadan kanssa hallin laajennusurakkaa. :)

KESKIVIIKKO 26.10.

Tällä viikolla harjoiteltiin odottamista, käsikosketusta, seuraamista ja lisää lähellä pysymistä. Aadan odottaminen on aina ollut vahva, joten nyt saatiin lähinnä hyvää häiriötreeniä. Käsikosketus on meille myös tuttu aikaisemmalta agilitykurssilta. Eli kun koira tökkää avointa kämmentä kuonollaan, se saa palkan.

Sen jälkeen jatkettiin lähellä pysymisen harjoituksia. Käveltiin pitkin pihaa (kaikilla oli oma alue, ei siis vielä varsinaisia ohituksia tehdä, mutta lähekkäin kyllä ollaan) ja palkattiin lähellä pysymisestä. Jos hihna kiristyi, vaihdettiin joko suuntaa, tai pysähdyttiin ja odotettiin kontaktia (sai itse valita riippuen, kumpi toimii omalla koiralla paremmin. Itse teen u-käännöksen). Sen jälkeen tehtiin samantyylinen harjoitus, mutta pyydettiin koira seuraamaan katse taluttajassa. Hyvin Aada keskittyy minuun, eikä huomaa vieressä käveleviä koiria. Kun Aadalla on treenimoodi päällä, niin ei se juurikaan toisia koiria noteeraa. Toistahan se on lenkillä.

Viimeisenä harjoituksena siirryttiin viereiselle kävelytielle, jossa ei juurikaan ole muuta liikennettä. Jokainen käveli omaa pylväsväliä ja tehtiin samat harjoitukset kuin pihalla. Aadasta huomasi heti, että hajut veivät mukanaan, mutta kun se tajusi että nyt treenataan, niin se keskittyi taas minuun ja hyvin meni. Kouluttaja neuvoi, että meidän kannattaisi Aadan kanssa käydä kaupungin keskustassa tai muualla vilkkaalla alueella treenaamassa samoja asioita. Nyt harjoitukset vaikuttivat helpoilta, koska alue on Aadalle ennestään hyvin tuttu.

Agilityn jatkokurssi #2

Tällä kerralla harjoittelimme irtoamista, hyppytekniikkaa ja pussia sekä pituusestettä.

Irtoamista harjoiteltiin ensin pelkällä putkella. Lähetin Aadan putkeen ensin parin metrin päästä ja siitä hiljalleen kauempaa, kunnes seisoin suurin piirtein alla näkyvän kuvan hyppyesteen kohdilla. Aada irtosi tosi hyvin jo alusta alkaen, koska tykkää putkista niin paljon. Seuraavaksi otettiin putken lisäksi mukaan hyppyeste. Eli lähdettiin hyppyesteen takaa, jonka jälkeen pysähdyin hyppyesteen kohdalle ja lähetin sieltä putkeen.

Seuraavaksi harjoiteltiin irtoamista loppusuoralle. Eli pointtina on se, että koira oppii suorittamaan itsenäisesti esteitä esim. loppusuoran niin, että ohjaaja voi lähettää koiran esteille ilman, että juoksee vierellä. Kouluttaja meni aluksi ensimmäisen hyppyesteen taakse palkkaamaan. Lähetin Aadan putkeen ja sen jälkeen hyppyesteen yli. Muutaman toiston jälkeen kouluttaja siirtyi palkkaamaan toisen esteen taakse. Lopulta kouluttaja oli kolmannen hyppyesteen takana palkkaamassa ja Aada juoksi kaikkien hyppyesteiden yli kun minä taas jäin hiimailemaan ensimmäiselle esteelle. Oikein hyvin irtosi, ei ollut tässä asiassa ongelmaa.

Sen jälkeen mentiin Aadan kanssa treenaamaan hyppytekniikkaa. Hyppyesteitä oli laitettu viitisen kappaletta perätysten, rimojen tilalla oli ponnarit maassa. Lähetin Aadan esteille toisesta päästä ja toisessa oli kouluttaja palkkaamassa. Toinen kouluttaja katsoi samalla sivusta Aadan tekniikkaa.

Viimeisenä mentiin harjoittelemaan pussia ja pituusestettä. Aloitettiin pussilla, jota ollaan tehty vähän alkeiskurssilla. Kouluttaja avitti ensin raottamalla aavistuksen verran pussin suuta. Aada meni pussin läpi niin rohkeasti, että jätettiin avittaminen kokonaan ja Aada juoksi loput muutama toistoa pimeän pussin läpi empimättä. Tosi hyvin meni!

Kotiläksyksi saatiin opetella haltuunottoa. Pyydetään koira odottamaan ja kävellään itse kauemmas lelu kädessä, sanotaan käskysana (esim. minulla "täällä") ja koiran juoksee leluun kiinni. Liikkeen tarkoituksena on "ottaa koira haltuun", eli saada koiran huomio radalla ja tulemaan ohjaajaa kohti. :)

Agilityn jatkokurssi #1

Huh, ihan mielettömän hyvä fiilis jäi jo ekasta kerrasta ja innolla jäin odottamaan seuraavaa. Aada oli tänään skarppina ja erittäin intona messissä. Ei toisten koirien luo karkailua, eikä mitään ylimääräistä hökellystä. Hyvin jaksoi penska keskittyä!

Aloitettiin Aadan kanssa tasotestillä, eli tsekattiin osaamisemme lyhyellä ja yksinkertaisella radalla. Rata näytti tältä.

Teemu oli tällä kertaa mukana ja toimi kuvausmiehenäni. Kokeiltiin rataa muutaman kerran ja keräsin alla olevalle videolle parhaimmat suorituksemme (kaksi kappaletta). Nelosputki tuotti Aadalle vähän vaikeuksia ja tajusin videoita katsellessani, että sehän oli mustasisuksinen putki. Eli saattaa johtua (oman takeltelevan ohjaukseni lisäksi) siitä, miksi se koko ajan juoksi putkesta mieluummin ohi kuin meni sisään. Aada irtosi niin hyvin vitoshyppyesteeltä putkeen, ettei minun itse asiassa edes olisi tarvinnut saattaa sitä noin kauas, vaan se olisi mennyt sinne joka tapauksessa. Olin tosi tyytyväinen meidän suorituksiimme. Hyvin Aadalla nämä esteet hanskassa näin kesätauon jälkeenkin. Ja nopea pentele se on.

Videon ekassa pätkässä olen jättänyt Aadan odottamaan ekalle esteelle vähän väärään paikaan, eikä Aada mene ekan putken oikeasta päästä sisään. Tokassa pätkässä Aada odottaa paremmassa paikassa (näkee putken paremmin) ja sujahtaa tällä kertaa oikeasta päästä sisään, mutta tokasta putkesta taas ei. :)

Radan jälkeen mentiin kakkospisteelle, jossa harjoiteltiin rengasta ja siivekkeen kiertoa. Kolmas piste oli pujottelu, jota harjoiteltiin Aadan kanssa eka neljällä ja lopuksi kuudella kepillä ohjureiden kera.

Kotiläksyksi saatiin opetella jalkojen väliin istumista ja peruuttamista. Jalkojen väliin istumista ollaan Aadan kanssa joskus harjoiteltu, mutta sitä pitää tulevalla viikolla kertailla. Peruuttamista ollaan myös joskus harjoiteltu, mutta sitä Aada ei vielä kunnolla osaa.

Putkiralli

Keskiviikkona JoA (Joensuun Agilityurheilijat ry) järjesti agilityn möllit, eli leikkimieliset agilitykisat. Serkkuni aikoi osallistua koirineen supermölliluokkaan, joten lähdin katsomaan meininkiä ja otin Aadan mukaan siltä varalta jos itse uskaltaudun putkiralliin. Putkiralli on siis helpoin rata, jossa on vain putkia (ja joissain on hyppyesteitä, mutta siivekkeiden välissä on vain ponnari jonka yli koira juoksee).

Hengaillaan hallilla

Ilmoittauduin pitkän ja tuskallisen pohdinnan jälkeen putkiralliin ihan viime minuuteilla. Aada ei ole kolmeen kuukauteen edes nähnyt agilityesteitä, joten en yhtään ollut varma osaako se A) mennä edes putkeen saatikka B) liikkua minun kanssani radalla.. :D Minulla ei myöskään ollut minkäänlaista aavistusta, miten Aada käyttäytyy radalla tällaisissa tapahtumissa. Keskittyykö se minuun vai aidan takana kurkkivaan yleisöön. Eli aika riskillä mentiin, mikä toi mukanaan oman lisänsä muutenkin jännittävään tilanteeseen.

Rata näytti tältä.

Rata oli siis aika yksioikoinen, paitsi muutama meikäläiselle hankala käännös, esimerkiksi kasista siirtymineen ysiin.

Jo heti eka putki tuotti vaikeuksia, koska Aada ei suostunut menemään sinne (serkku sanoi radan jälkeen, että Aada ei mitä todennäköisimmiten mennyt ekaan putkeen, koska sen sisus oli musta ja muissa vaalea, mihin me ollaan totuttu). Ajattelin jo mielessäni että jes, tää menee just niin kuin pelkäsinkin. Ohjasin Aadan samaan putkeen toisen kerran, mutta penska kääntyi jälleen kerran takaisin, joten jatkettiin suoraan seuraavaan putkeen. Jäin jännittäen odottamaan meneekö Aada seuraavan putken läpi, ja sehän meni! Olin asiasta niin huojentunut (ja yllättynyt), että unohdin missä oli nelosputki! :D Hetken aikaa pyörin siinä paikoillani ja tajusin että siinähän se oli vieressä. Alkuvaikeuksien jälkeen loppuosa radasta meni mielestäni aika sutjakkaasti ja päästiin ihan kunnialla maaliin. Oli ihan huippu fiilis! Me selvittiin siitä! Vähänkö oli koukuttavan huippu kokemus. Ja Aadalla oli huippuhauskaa. :)