Luujemmari ja kurssiapulainen

Aadalle on kehittynyt viime viikkojen aikana hauska tapa jemmata luut ja herkut pahan päivän varalle. Alkuvaiheessa kun en vielä ollut huomannut tätä jemmaamisvimmaa, ihmettelin miten se söi luunsa ennätysvauhdilla. Annoin sitten uuden luun ja muutaman päivän päästä huomasinkin lattialla lojuvan kolme keskeneräistä luuta. :D Myöhemmin seurasin sitten Aadan luun jemmauspuuhia. Se menee pesäänsä (kevythäkki, jossa patja), raottaa kuonollaan (tai tassullaan) patjan nurkkaa, tiputtaa luun sinne ja taputtelee patjan nurkan takaisin paikoilleen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Symppis! <3 Se tekee sitä myös silloin tällöin rutistetuille paperirullille, joissa on ruokanappuloita (niitä jätetään joskus yksinoloihin). Sitten kun tulee tylsä hetki, se hakee yhden ja syö sisällön.

Tiistaina käytiin 4H dogsitter-kurssilla näyttäytymässä malliesimerkkinä vilkkaasta pennusta. :D Aada oli hyvin elementissään, leikki bestiksensä italianvinttikoiran kanssa ja oli oppilaiden lellittävänä. Oli hauskaa sekä minulla että pennulla. Oltiin siellä vähän reilu tunti, mikä riitti vallan mainiosti Aadalle, joka koisikin sitten loppuillan varsin rauhallisesti.

Keskiviikkona meidän piti Aadan kanssa mennä katsomaan agilityn möllikisoja, mutta jouduinkin perumaan sen muiden menojeni vuoksi. Ehkä ensi kerralla sitten. :)

Hampaita ei ole tähän mennessä tainnut enempää lähteä, mutta lähteneiden etuhampaiden kohdalla pilkottaa jo uutta hammasta. Liekkö johtuu nyt hampaiden vaihtumisesta, kun se on välillä levoton ja ruokaa se ei syö samalla innolla kuin tavallisesti.

Hampaat tippuu

Aadalta lähti ensimmäinen hammas viime keskiviikkona, eilen illalla leikin tiimellyksessä yksi ja lisää on varmaankin luvassa. :) Arvelinkin jo alkuviikosta, että kohta varmaan alkaa jotain tapahtumaan, kun se on hangannut kuonoaan, piippailee ja on levoton. Ei varmaan tunnu kivalta ikenissä. :/

Sunnuntaina käytiin espanjanvesikoiratapaamisessa. Nähtiin erään omistajan kotona ja koirat juoksivat ja leikkivät isolla pihamaalla. Siellä taisi olla 8 perroa kaikenkaikkiaan. Oli Aadan makuun vähän turhan vauhdikasta ja rajua leikkiä, niin se lähinnä seurasi turvasta jalkojen välistä. Välillä se kävi ihmisten paijattavana ja välillä tehtiin vähän tuttavuutta koiriin. Ihan ookoosti meni, kyllähän sitä ujostutti, mutta ihan hyvää sille varmasti tekee.

Tällä viikolla riittääkin vähän erilaista äksöniä Aadan kanssa, niistä lisää sitten loppuviikosta kunhan joudetaan koneelle. :)

Arkea vaan

Meilläpä ei oo oikeestaan mitään ihmeempiä tapahtunut.Tällä hetkellä ollaan keskitytty tuohon hihnakävelyyn ja muuhun tottelevaisuuteen.

Hihnakävelyt menee ihan okei. Välillä se intoutuu riehumaan ja vetämään, se varmaan väsähtää niin hepuloi. Muuten se kulkee ihan nätisti. Pitkiä meidän lenkit ei vielä ole, lähinnä tutkaillaan ja ihmetellään maailman menoja ja sitten taas jatketaan matkaa. Välillä jotkut asiat pelottaa ja jotkut asiat kiinnostaa. Hauska seurata, miten pentu kehittyy ja varmuutta tulee lisää.

Aada pitää huolen, että kämppä pysyy siistinä. :)

Aada osaa jo seuraavia käskyjä: istu, maahan, seuraa, irti ja odota (tässä kasvatellaan vielä malttia lisää, tajuaa kyllä jutun juonen). Tällä hetkellä opetellaan sivulle menoa ja lupaa ottaa makupala/lelu (ei ota ja ole hyvä). Katsekontakti on alusta asti ollut tosi hyvä, sitä olenkin tarkoituksella vahvistanut pienestä pitäen.

Yksinoloa tulee lähes päivittäin, riippuen onko meillä etä- vai työpäiviä. Tällä hetkellä Aada on yksin noin 5 tuntia. Olen pikkuhiljaa lisännyt yksinoloaikaa tunnilla. Ensi viikkona ei todennäköisesti tule juurikaan yksinoloa, mutta sitä seuraavalla taas tulee normaalisti ja aion kasvattaa yksinolon kuuteen tuntiin. Mukava kun saan edetä yksinoloissa suht rauhaisasti, vielä en haluaisi jättää noin pientä pentua koko työpäiväksi yksin. Kyllä se kerkiää 8 tuntia olla yksin koko loppuelämänsä, nyt ei ole vielä pakko kun ei mihinkään ole kiire.

Ai hä, ainahan mie oon nätisti.

Aamulla tapahtuvat yksinolot menevät tosi hyvin, Aada saa juuri ennen töihin lähtöä ruoan ja vähän jotain tekemistä. Päivän Aada viettää pääosin nukkumalla ja puuhailemalla. Ei harmita lähteä aamulla töihin, koska tiedän, että se kyllä pärjää. :)

Iltapäivällä tapahtuvat "yksinjätöt" sujuukin sitten vaihtelevasti. Toisinaan se vaan nukkuu koko ajan ja toisinaan taas se ulvoo ja vinkuu ehkä noin kerran tunnissa (jos muutaman tunnin yksinoloja). Harvoin se kyllä joutuu olemaan iltapäivä-aikaan yksin (siinäpä se ongelma varmasti onkin), joskus viikonloppuisin ja joskus kotityöpäivän jälkeen. Huomaa kyllä, että aamuyksinolot on sille rutiinia, mutta iltapäiviä se ei aina sulata. Toivottavasti nämä iltapäiväyksinolot helpottaa pennun kasvaessa, ei ole nimittäin kiva jättää sitä iltapäivisin yksin kun ei koskaan tiedä miten se sen tällä kerralla ottaa.