Tästäkin postista tulee nyt pitkä ja kuvaton. Olin kirjoittanut tämän jo alkuviikolla, mutta en ole julkaissut:
Sunnuntain pentuagilityssä meillä oli viisi pistettä, joissa harjoiteltiin mutkaputki, hiukan korotettua kontaktia (puomi), rengas + hyppyeste, esteen takana odottamista ja pussi.
Aloitettin Aadan kanssa kontaktista, joka oli kahden matalan pöydän varaan korotettu puomi. Lähdin namien kanssa ohjaamaan Aadaa puomille ja kokeiltiin, käveleekö se sen kerralla. Aada kuitenkin hyppäsi aina jossain kohtaa pois puomilta, ilmeisesti "korkeus" hirvitti? :) Päädyttiin sitten siihen, että mennään suoraan loppupäähän, nostan koiran puomille ja palkataan sieltä alastulo. Kun se alkoi sujua, lähdin uudelleen houkuttelemaan Aadaa suorittamaan koko puomin. Pienten takeltelujen jälkeen Aada käveli koko puomin läpi peräti yhden kerran. Se oli haastavin este, mihin ollaan tähän mennessä tutustuttu.
Seuraavaksi mentiin mutkaputkelle, eli putki joka on pienellä mutkalla. Alkujänskätyksen jälkeen Aada juoksi vauhdikkaasti edestakaisin putkea monet kerrat. Selkeästi Aadan suosikkeja nuo putket. Kokeiltiin viimeiseksi niin, että en avita Aadaa putken suulla vaan lähetän sen "vauhdissa" putkeen ikään kuin agilityssä konsanaan. Siihen Aada ei lähtenyt yhtä innokkaasti mukaan, mutta onnistuttiin lopulta.
Kolmantena mentiin rengas + hyppyesteelle. Siinä ei ollut mitään ongelmia, Aada juoksi sujuvasti renkaan ja hyppyesteen läpi kouluttajan palkattavaksi.
Neljäntenä mentiin tutustumaan pussiin. Se aloitettiin niin, että kouluttaja piti ensin pussia täysin auki ja sitten hieman pienensi suuaukkoa. Mitä pienemmäksi suuaukko meni, sitä enemmän Aadaa jänskätti, mutta hyvin se läpi juoksi joka kerta. Täysin kiinni ei pussia vielä laitettu.
Viimeisenä painuttiin Aadan kanssa tekemään odotusharjoituksia hyppyesteen taakse. Ensin jätin Aadan odottamaan esteen taakse ja kutsuin niin, että Aada juoksee hyppyesteen läpi. Viimeiset toistot tehtiin niin, että jätin Aadan odottamaan esteen taakse, odotan hetken ja kävelen takaisin. Aada malttoi odottaa tosi hienosti. Kouluttajakin kehui, että hyvin malttaa odottaa, vaikka on muuten niin vilkas, heh. :) Odottaminen on kyllä ollut aina Aadan vahvuus.
------
Jee, viikonloppuna vihdoinkin loppuu nämä pakkaset! Alan olla korviani myöten täynnä -30 pakkasia. Koiraakaan ei voi edes kunnolla silittää, kun kamala pauke käy ja salamat vaan sinkoilee. En uskalla koskea siihen, ettei saada molemmat älyttömiä sähköiskuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti