Me osataan sittenkin

Tänään tehtiin agilitytreeneissä tämmöinen rata. Lyhyesti tiivistettynä: meillä meni Aadan kanssa tosi tosi tosi hyvin! :) Kouluttaja oli vähän fiksannut viikkorataa meidän tasolle sopivaksi, ja oli tosi kivaa vaihtelua huomata, että ollaan kehitytty hurjasti tässä lajissa.

Radan lisäksi treenattiin Aadan kanssa keppejä ja A-estettä. Kepit Aada osaa nykyään mennä hyvin sujuvasti ilman ohjureita. Vauhti on vielä hidasta, mutta siitä se nopeutuu, kun tulee lisää varmuutta ja toistoja. Aadasta huomaa miten se tekee vielä suurta ajatustyötä pujotellessaan keppien välissä. Varmasti henkisesti väsyttävää puuhaa reppanalle. :) Otettiin keppeihin myös mukaan hyppyeste, eli ensin ohjasin hyppyesteelle ja siitä kepeille. Oikein hyvin se hakeutui hypyltä kepeille.

A-esteellä harjoiteltiin myös eka muutaman kerran pysähtymistä, ja sitten otettiin hyppyeste mukaan.  Hyppyesteen kautta A-esteeseen tuli lisää vauhtia, mutta aika hyvin se silti malttoi pysähtyä kontaktialueelle. Pikku hiljaa kehitytään koko ajan.

Viikonloppuna päästiin vielä viimeistä kertaa hangelle lenkkeilemään. :)

Hitto kun en ole oikeasti enää varma, haluanko jättää agilityä vuodeksi tauolle. Niin vauhdikkaasti ollaan nyt kehitytty, että harmittaa lopettaa. Pitää kuitenkin nyt yrittää ajatella järkevästi ja muistutella itselleni, että minulla ei oikeasti ole aikaa eikä jaksamista kahteen ohjattuun treeniin viikossa tulevan vuoden aikana. Pitää keskittyä nyt opiskeluun, joka tulee olemaan tosi iltapainotteista töiden ohella.