maanantai 12. elokuuta 2019

Nose work -taiturit

Edellisessä nose work -postissa suunnittelin vaikeustason nostamista lisäämällä häiriöhajuja tyhjiin purkkeihin. Häiriöhajuina käytin mm. teetä, kahvia ja erilaisia mausteita. Annoin koirien haistella eri purkkeja ja palkkasin aina eukalyptus-hajun kohdalla. Tämä lisäsi selvästi kohdehajun merkitystä ja molemmat alkoivat päästä erittäin jyvälle hommasta. :)

Häiriöhajujen jälkeen rupesin kannustamaan lisää itsenäiseen työskentelyyn viemällä hajupurkin parin metrin päähän meistä poispäin. Kun koira meni purkille, palkkasin. Aadalle en tätä ole kovin monta kertaa tehnyt, vaan siirryin hyvin pian hajun piilottamiseen, koska se irtautuu minusta hyvin. Donna taas vaatii selvästi enemmän toistoja tämän harjoitteen parissa, sillä sitä rassukkaa vähän jänskättää vielä mennä purkille. :)

Innokkaat treenikamut valmiina nenähommiin.
Perjantaina ja tänään kokeilin jo hajun piilottamista eri huoneisiin. Olen laittanut yhden tipan hajua pieneen huopatassun palaseen ja liimannut sen äskettäin ostamaani teräksisen hajupurkin kanteen. Se on sopivan pieni esine piilotettavaksi, mutta sopivan suuri paikasta toiseen siirrettäväksi ilman että minun tarvitsee olla kosketuksissa itse hajuun.

Aada
Tänään piilotin hajun kolmeen eri piiloon työhuoneeseeni. Ensimmäinen oli melkein suoraan edessä repun alla, toisen kerran piilotin hajun jo vähän kauemmas kangaskassiin ja viimeisen hajun sijoitin jo vähän korkeammalle työtuolini istuimen päälle. Aada etsi todella keskittyneesti ja löysi hajut nopeasti. Kolmas haju vähän jännitti minua, koska haju oli ensimmäistä kertaa noin korkealla. Hyvin se kuitenkin lattianrajat nuuskittuaan nosti päätään ja löysi ilmasta leijailevan hajupilven joka vei suoraan piilolle. Aada on tähän mennessä ollut tosi super! Seuraavaksi vahvistan ilmaisua, joksi olen valinnut nenäkosketuksen. Se on nimittäin tarjonnut nenäkosketusta alusta alkaen, joten sitä lienee helppoa ja luontevaa lähteä vahvistamaan.

Aloitimme myös viime viikolla Aadan kanssa hajutunnistuskurssin. Siitä kirjoittelen lisää tuonnempana. :)

Vasemmalla ostamani teräksinen hajupurkki ja oikealla hajutyöskentelykurssilta lainassa oleva purkki.
Donna
Koska hajulle irtoaminen on Donnalle vielä vähän haastavaa, olen jatkanut sen kanssa vielä helpompia harjoitteita. Tänään kokeilin kuitenkin tehdä pari helppoa piiloa makuuhuoneeseen ja hyvin näppärästi Donna piilot löysi. Ensimmäisen piilon laitoin sängyn viereen karvamatolle ja se suuntasi sinne lähes välittömästi. Palkkauksen yhteydessä se kuitenkin potkaisi jalallaan teräksisen hajukannen sängyn alle ja taisi vähän säikähtää siitä aiheutunutta räminää. Seuraavaksi piilotin hajun pitkän verhon taakse. Donna ei ensin oikein halunnut lähteä etsimään, koska äskettäin kovasti rämissyt kansi taisi vähän kummitella mielessä. Pian se kuitenkin lähti etsimään, ja sängyn alle potkaistu kansi oli lentäessään selvästi levittänyt hajua suurelle alueelle sängyn läheisyyteen, koska se etsi kuumeisesti hajua sängyn alta ja päältä. Kun kohdehajua ei meinannut löytyä, se tuli luokseni pyytämään apua. En reagoinut avunpyyntöihin, joten Donna lähti uudelleen etsimään ja lopulta nenään tarttuikin sitten selkeä hajureitti suoraan verholle. :)

Donnan kanssa en ole vielä keksinyt mikä olisi sille sopivin ilmaisu. Saattaa olla että opetan sillekin nenäkosketuksen, ellei se ala itse tarjota jotain muuta ilmaisutapaa.

2 kommenttia:

  1. Vitsit miten hienoa! Häiriöhajut taisivat auttaa hyvin. :) Ne olivat siis purkkiradalla? Oliko mukana jotain koiria kiinnostavia hajuja (ruokaan liittyviä tai muitten eläinten karvoja tms, mitä voisi ulkoetsinnöissä vaikka tulla vastaan)? Luulen nimittäin, että nää kissat ainakin ehkä ymmärtäisi, että teekahvikaneli ei ole oikea haju, mutta ruoasta tai höyhenistä eivät pääsisi yli. :'''D

    Aada on ihan omissa sfääreissään tän kanssa! Ehkä sillä on jo kokemusta uusien asioitten oppimisesta niin se "osaa oppia" kun vaan ekana pääsee vähän jyvälle? :) Ja Donna-raukka haluaisi vaan olla siun lähellä, miten hellyyttävää. :D Hyvää treeniä varmaan nuo purkin kolinat, varmasti pääsee yli niistä nopeasti ja sit seuraavalla kerralla ei enää jännitä. :)

    Hajukurssi kiinnostaa! :)

    VastaaPoista
  2. Joo, häiriöhajut olivat tosiaan sillä purkkiradalla! Hyviä ideoita nuo kissan karvat (jossain vaiheessa voisin pyytää siulta) ja muut ulkoa kerätyt hajut. Erityisesti ulkoetsinnöissä nuo hajut ovat varmasti houkuttelevia joten niiden huomioimattomuutta pitää myöhemmin harjoitella. :) Ollaan nyt vielä aloiteltu aika helpoilla/koirille merkityksettömillä häiriöhajuilla, hiljalleen on tarkoitus tuoda lisää haastetta.

    Aadalla on kieltämättä neljä vuotta etumatkaa oppimisen tiellä, joten on ymmärrettävää että se oivaltaa asiat nopeammin ja kykenee paremmin itsenäiseen työskentelyyn. :) Pennun kaa en muutenkaan tee vielä niin "tosissaan", sen kanssa kyllä ehtii ajan mittaan vielä syventyä kunnolla nose workkiin myöhemminkin. :) Toki nää alkeet sille opetan ja katon miten lähtee nenätaidot karttumaan. Ja ihan kamalaa tuuria kun pennun kanssa tulee näitä tahattomia pelottelutilanteita. :D Se on tosi ikävää kun just oon palkkaamassa hajun löyttmisestä ja sit rämähtää ja lujaa. On muutenkin vielä niin nuori ja pehmeä koira, niin nää on riskaabeleita tilanteita ettei jää muistelemaan pahalla. :D Mut onneks se siitä tokasta etsimisestä kuitenkin selvisi hyvin, tuskin jäi mitään karseita traumoja raukalle. :D

    VastaaPoista