perjantai 5. tammikuuta 2018

Vuoden ekat rally-tokotreenit

Eilen illalla oli vuoden ensimmäiset treenit rally-tokon valmennusryhmässä. Joka toinen kerta meidän ryhmää on kouluttamassa Niina Leinonen ja joka toinen kerta treenataan porukalla itsenäisesti. Niina on kouluttajana todella taitava. Olen oppinut häneltä paljon koiran kouluttamisesta ja tasan varmasti paljon tulen vielä häneltä oppimaankin.

Tänään tehtiin lyhyt helppo 10:n kyltin ratatreeni, jonka ideana oli antaa ns. tilannetsekkaus millä tasolla kukin on. Radan lopuksi jokainen sai palautetta suorituksestaan ja kotiläksyn. Minä olin ekana vuorossa. Kävin hakemassa Aadan suoraan autosta ja se puhkui ihan intoa täynnä. Reilun kahden viikon totaalitreenitauko oli sille näköjään jo ihan tarpeeksi. Aada suoritti rataa niin innokkaasti, että homma meni välillä jo vähän hutiloinnin puolelle. Se ei mm. meinannut malttaa pysyä sivulla ollenkaan, seuratessa se edisti ja liikkeestä maahan kyltillä se nousi seisomaan ennen aikojaan. Lisäksi se vielä piippasi koko radan ajan, mitä se ei ole koskaan ikinä aiemmin tehnyt. :D Huh. Oli kyllä aika epäonnistunut idea ottaa autosta suoraan halliin. Minun olisi pitänyt laskea sen höyryjä ensin vähän pihalla. Noh, ensi kerralla taas viisaampana. :) Tehtiin Aadaan kanssa sama rata vielä toisen kerran, joka sujui jo sitten vähän paremmin.

"Hah, minäkö muka perseilin." Kuva on viime keväältä.
Aada seilasi jälleen hyvän viretilan ja kooman välillä. Toisinaan sillä on hyvät hetkensä, jolloin se suorittaa liikkeet hyvin, ja sitten taas ne hetket, jolloin minun pitäisi tajuta tsempata enemmän. Tosi usein Aada laskee katseensa juuri kyltin kohdalla, mikä johtaa siihen, ettei käskyni aina mene perille. On hyvinkin mahdollista, että se on hiljalleen ehdollistunut tähän toimintoon, koska se tekee sitä niin usein ettei se aina voi olla vahinko tai sattumaa. Sain kotiläksyksi treenata Aadan kanssa parin askeleen seuraamista, jonka jälkeen heitän lelun palkaksi (joko eteen tai taakse). Kyltin lähestymistäkin voisi Aadan kanssa harjoitella samalla tavalla lelun ja leikkimisen avulla.

Mitä taas tulee minun tekemiseen, niin suoritan rataa välillä turhan nopeasti. Pitäisi malttaa hidastaa. Ja tällä kerralla pysähtelin turhan lähelle kylttejä, ettei Aadalla ollut oikein tilaa tehdä eteentuloa ja täyskäännöstä.

Näistä treeneistä minulle jäi hurjan hyvä ja innostunut fiilis! :)

2 kommenttia:

  1. Hei,
    löysin sun blogin kolme päivää sitte, ku googlettelin espanjanvesikoirien omistajien pitämiä blogeja. Aloin sit lukee ihan ensimmäisestä postauksesta asti kaikki tähän viimeseen ja no toi kolme päivää siihen meni!

    Pakko sanoo et ootte molemmat aivan mielettömän ihanii tyyppei näin pelkästää blogin perusteella. Aada on jotenki niin sulonen ja ihana kattoo noita teiän videoita ku näkee ihan selvästi kui kehitytte koko ajan. Ja arvostan sitä kuinka paljon aikaa sä Aadaan pistät. Vietät sen kaa aikaa ja kokeilet erilaisia harrastuksia. Alussa se koiriin ja muihin ihmisiin tutustuttaminen ja uusien paikkojen näkeminen. Ja aina meette koiran hyvinvointi edellä. Esim ton agilityn suhteenki.

    Ja kysymyksiä mulla olis muutama, eli: Ennen Aadaa oliko sulla ollu minkä rotuisia koiria? Ja ennen espanjanvesikoiraan päätymistä, mietitkö mitä muita rotuja vai oliko se heti selvää minkä rotuinen koira tulee olemaan? Lisäks jos saa toivoa millasia postauksia olis kiva nähä, ni ainaki karvojen ajelusta video olis aika hauska! Toki editoimisee menis varmast kauan.

    Kiitos, jos vastaat. :)

    VastaaPoista
  2. Moikka!

    Kiitos ihanasta kommentista, tuli tosi hyvä mieli. :) Ja kiva kun olet jaksanut lukea koko blogin läpi, siinä on varmasti ollut aikamoinen homma. :D

    Ennen Aadaa meillä oli kaksi alaskanmalamuuttia ja ihan lapsena irlanninsusikoira. Nämä rodut ovat mielestäni hyvin erilaisia verrattuna espanjanvesikoiriin. Malamuutit ja irlikset molemmat ovat hyvin vahvahermoisia, itsenäisiä ja arvokkaita, kun taas espanjanvesikoirat energisiä, tosi miellyttämisenhaluisia ja hyvin voimakkaasti omistajaansa kiintyviä. Aada on ollut ihan erilainen, kuin olen aiemmin koirissa tottunut, ja se onkin opettanut minulle paljon uusia asioita koirista ja koiran kouluttamisesta.

    Jostain syystä espanjanvesikoira tuntui minulle hyvin selvältä valinnalta jo heti alusta alkaen. Taisin jossain välissä miettiä myös lagottoa, mutta lopulta espanjanvesikoirat veivät voiton. Halusin koira, joka sopii kokonsa ja luonteensa puolesta aktiiviseen elämään ja monipuoliseen harrastamiseen. Lisäksi toivoin koiran olevan karvanlaadultaan sopiva sisäkoiraksi, ettei karvaa hirveästi irtoile ja pöllyä joka paikassa. Olen kyllä tosi tyytyväinen rotuvalintaan ja vesikoirat ovat vieneet sydämeni. Aada on tosi älykäs ja empaattinen koira. :) Viime aikoina olen myös innostunut barbeteista ja se voisi olla hyvinkin mahdollinen seuraava rotuvalinta.

    Kiitos postausideasta, se oli älyttömän hyvä! :D Mahdollisesti jonain päivänä sen myös teen!

    VastaaPoista