Nyt saa talvi tulla

Talvi lähestyy kovaa vauhtia ja luntakin on satanut jo muutamana päivänä. Aadalla ei viime talvena ollut kunnollista takkia ja se kostautui lyhyinä lenkkeinä, koska Aada on näköjään aika herkkä kylmämään. Takki jäi vuosi sitten hankkimatta, koska Aada oli vielä kasvuvaiheessa. En halunnut turhaan ostella mitään välimalleja, kun penska olisi kuitenkin hetkessä kasvanut kohisten niistä ohi. Eikä ollut hajuakaan, minkä kokoinen tuosta ipanasta tulisi, tai minkä kokoisia takkeja ylipäätänsä epsanjalaiselle pitäisi hankkia. Lisäksi olen aina ollut koiran turhaa pukemista vastaan, joten halusin pitkään punnita, kokeilla ja miettiä, millaisille vaatteille meillä oikeasti on tarvetta. Nytpä kaikki neljä vuodenaikaa Aadan kanssa viettäneenä olenkin saanut jo aika hyvän kuvan siitä, millaisia vaatehankintoja Aadalle pitää tehdä.

Olen käyttänyt viime aikoina aika paljon rahaa pukujen hankkimiseen, ja vielä on muutamat vaatekappaleet suunnitteilla hankkia erilaisiin tarpeisiin tässä ajan mittaan. Ne kestävät kuitenkin vuositolkulla (uskoisin ainakin näin :)), joten hyvä niihin on satsata kunnolla. Syksyllä ostin Aadalle sadetakin (erityisesti pitkälle turkille soveltuvan, kun se märkänä takkuuntuu/huopuu niin herkästi eikä kuiva tyyliin ikinä).

Viimeisin vaateostos on fleeceasu, joka käytiin ostamassa Aadan kanssa tänään. Tämä tulee varmasti tarpeen kylmemmillä ilmoilla ja kovilla paukkupakkasilla mahtuu vaikka talvitakin alle. Tähän ostokseen olen varsin tyytyväinen.

Aada näyttää erittäin suivaantuneelta, koska herätin arvon neidin kesken unien vaatemallikseni. :D

Jos katse voisi tappaa.. :D "Mites pitkään Mamma meinasit niinku jatkaa tätä?"

Muutama viikko takaperin ostin hirmu hienon talvitakin. Tähänkin hankintaan olen erityisen tyytyväinen. Takki istuu mahtavasti ja vaikuttaa hyvin suojaavalta ja lämpimältä. Tulevana talvena on takille varmasti käyttöä, koska aion pitää turkin aika lyhyehkönä. Vasta alkuvuoden puolella ruvetaan kasvattelemaan turkkia kevään näyttelyitä varten.

"Jaa. Että tämmönen vielä..."

"Eiköhän tämä ollut tässä. Nyt voisin jatkaa unia, kiitos."

Viime talvena muutamat hermojen menetykset aiheutti myös tassuihin tarttuva lumi. Aada rupesi tosi herkästi ontumaan pienestäkin määrästä lunta tassuissaan ja minä kyllästyin putsaamiseen, jota piti tehdä lenkin aikana lukuisia ja lukuisia kertoja. Lenkkeily ei ollut yhtään kivaa kummastakaan. :( Siksipä päädyin pitkä pohdinnan jälkeen ostamaan tossut suvikelejä varten. Näiden käyttöä pitää vielä totutella muutamana iltana. Oli nimittäin varsin vauhdikasta menoa, kun ekan kerran kokeiltiin tossuja sisällä... :) Yllättävän hyvin ne kuitenkin pysyivät jalassa, joten eivätköhän ne kävelylenkit kestä.

Sitten minulla on tarkoitus neuloa Aadalle paita, sillä entinen meni nopeasti pieneksi. Aloitin jo ajoissa syksyllä sellaista tekemään, mutta se ei istunut yhtään, joten purin koko p*skan ja aloitan alusta eri ohjeella. Minun neulomataidot huomioon ottaen villapaita valmistunee tässä hmmm.. kymmenen vuoden sisällä. Luonne ei anna periksi, että ostaisin kaupasta, kun mie voin tehä sen ihan itte.. :)

Viralliset lausunnot

Torstaina tuli viralliset lausunnot kyynäristä ja lonkista. Kyynärät 0/0 ja lonkat A/A. Olin ihan onnen kukkuloilla. Jes, miun koira on terve. :)

Aada maastoutuu.

Mutta sitten perjantaiaamuna olin pudota tuolilta ja pärskäyttää kahvit koneen näytölle, kun selkälausunto tuli. LTV1, jakautunut ristiluun keskiharjanne. Ensin hätäännyin ja olin ihan puulla päähän lyöty. En ollenkaan osannut odottaa selkäkuvista löytyvän mitään ihmeellisyyksiä. Toisaalta Aadan vanhempien selkiä ei ole kuvattu, joten eihän mistään voinut olla varma.

Rupesin heti etsimään tietoa netistä. Kyseessä on siis perinnöllinen ja synnynnäinen nikamaepämuodostuma. LTV1 on lievä muutos. Sen ei pitäisi haitata/rajoittaa koiran elämää, eikä muutoksen pitäisi aiheuttaa koiralle minkäänlaisia oireita. Soitin vielä samana päivänä eläinlääkärillemme ja hän katsoi uudelleen kaikki selästä otetut kuvat. Hän oli myös sitä mieltä, että selkämuutos ei tule häiritsemään Aadan elämää.

Kyllä minun mielestäni on niin hyvä tutkituttaa koira! Vaikka tieto lisää tuskaa, on loppujen lopuksi hyvä olla tietoinen koiransa terveydestä. Ja jos mahdollisesti tulevaisuudessa tulee vaikkapa selkäjumeja, niin tiedän mistä ne saattaa mahdollisesti johtua. Tärkeätä on, oli LTV1 tai ei, pitää koiran lihaskunnosta ja -huollosta hyvää huolta.

Aada luustokuvauksissa

Tiistaina Aada kävi luustokuvauksissa. Kyynärät, polvet, selkä ja lonkat ovat ok! :) Nyt jäädään odottelemaan virallisia lausuntoja, mutta eläinlääkärin mukaan lonkat on hyvin todennäköisesti A/B. Olen tuloksista erittäin huojentunut ja iloinen! Tällaiset tilanteet pistävät aina jännittämään, vaikka tiesinkin tulosten olevan kutakuinkin tämmöiset.

Eläinlääkärissä odottelen prinsessan heräämistä.

Aada oli loppuillan ihan tööt herätyspiikistä huolimatta. Se söi vasta ihan illalla, joten päätin jäädä nukkumaan sen kanssa olohuoneeseen siltä varalta, jos menee maha sekaisin, niin olen päästämässä pihalle. Onneksi Aada nukkui oikein hyvin yön ja aamulla oli jo oma aktiivinen itsensä. <3

Taju palailee pätkittäin - kunnes taas piti jatkaa unia.