tiistai 30. kesäkuuta 2020

Koroketreenit jatkuu Donnan kanssa

Koroketreeniä pesuvatin päällä ollaan tehty nyt viime aikoina taas suhteellisen ahkerasti. Tämä treeni oli pari kuukautta tauolla, kunnes taas innostuin. Olisi nimittäin kiva jo pikkuhiljaa yrittää lähteä seuruutakin rakentamaan.

Donna rakastaa koroketreeniä yli kaiken! Se menee ihan pähkinöiksi jo pelkästään siitä, kun se näkee minut kodinhoitohuoneessa avaamassa kaappia, jossa tämä kuuluisa pesuvati majailee. Kun käyn viemässä pesuvatin eteiseen (sopiva matto koroketreeniin ja loistava peili, jonka kautta voi tarvittaessa vilkaista koiraa) ja lähden hakemaan jääkaapista treeninamit, eteisestä kuuluu hirmuinen kopina ja töminä, kun Donna siellä jo tepastelee etujalat korokkeen päällä. Videoltakin tämä innokkuus varmaan hyvin välittyy. :)

Viimeksi laitoin tänne koroketreenikuulumisiamme tammikuussa. Donna on siihen nähden edistynyt jo hienosti ja lähtee kivasti tarjoamaan pyörimistä korokkeen päällä. Olen nyt siirtynyt välillä itsekin vatin viereen seisomaan. Vahvistan tällä tavalla sivulletuloa molemmille puolille. Olen nyt toistaiseksi antanut sen itse tarjota vierelle tuloa ja yritän käyttää maltillisesti sivulletulon käskysanoja, joita aika paljon välillä tiedostamattani viljelen.

Alla videota. Videolla muuten kaikki on sitten peilikuvana, koska kuvaan kännykän etukameralla. Eli kun sanon "onpa hieno oikee", niin kyllä se ihan oikealla puolella on, vaikka vasemmalta puolelta näyttääkin. :D


torstai 18. kesäkuuta 2020

Aada 5 v ja muita kuulumisia

27.5. oli Aadan 5 v syntymäpäivät. Synttäripäivänä meillä vieraili ihana perrokamu Litti viihdyttämässä synttärisankaria ja Donnaa. Vesikoirat juhlivat asiaankuuluvalla tavalla, eli kruisailivat päättömästi pihalla ja kävivät välillä viilentäytymässä ojassa. Olipa mukavaa!

Täysillä mennään!
Lämmintä on viime aikoina piisannut! Hellepäivinä lenkkeily on jäänyt vähemmälle ja ollaan käyty suhteellisen ahkerasti lammella uimassa/räpiköimässä/mitä nyt kuka milläkin kerralla haluaa puuhata. Aada ei ole odotuksistani huolimatta uskaltautunut vielä uimaan. Lähelle heitettyjä keppejä se saattaa hakea, välillä ei niitäkään. Ajattelin ottaa seuraavan kerran pelastusliivit mukaan, josko se parin uintikerran jälkeen rohkaistuisi taas uimaan. Niiden kanssa se lähtee yleensä mielellään ja epäröimättä. Olisiko aistittavissa siis hieman kriittistä epäluuloa omia uintitaitoja kohtaan? Yleensä loppukesästä se ui jo reippaasti ilman kellukkeita.


Donnalle taas ei ole niin justiinsa osaako uida vai ei. Veteen on mentävä, koska niin kuulemma vesikoiran on tehtävä. Sen uintitekniikka on tällä hetkellä niin mielenkiintoinen, etten oikein tiedä pitäisikö nauraa vai pelätä hukkumista. Yleensä teen molempia katsellessani sen omatoimisia uintireissuja. Sillekin voisi tehdä hyvää pari uintikertaa liivien kanssa, josko se tekniikka siitä vähän kehittyisi. Innokas oppilas se ainakin on!


Agilitytreeneissä ollaan käyty koronatauon jälkeen nyt kolme kertaa. Aadan lisäksi ryhmässä treenaa myös Donna, joka on osoittanut innostusta (tätäkin) lajia kohtaan. Se tuntuu ainakin omasta mielestäni Aadaan verrattuna nopeammalta. Mukavaa ja mielenkiintoista hömpöttelyä rally-tokotreenien rinnalle.

Donnalle on varattu aika virallisiin luustokuviin  13.7. Tarkoituksena on kuvata lonkat, kyynärät ja selkä sekä tarkistaa polvet. Samalla reissulla otetaan verinäyte kilpirauhastestiä varten, joka espanjanvesikoirilla on hyvä tsekata.

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Donna peruuttaa

Päädyin opettamaan Donnalle peruuttamisen ainakin omasta mielestäni vaikeamman kautta, eli sheippaamalla / tarjoamisen kautta. Jälleen kerran harhauduin kauas pois mukavuusalueiltani, mutta kun näkee miten Donna nauttii ratkoa asioita itse, niin loppujen lopuksi homma on ihan viihdyttävää. Hassua miten totesin Donnan ollessa pieni, että en tämän kanssa tule opettamaan mitään sheippaamalla, koska tämä ei ikinä tarjoa mitään. Hah, ihan oon kyllä höpöjä puhunut! Itse asiassa olen nyt valaistunut tämän asian tiimoilta ja ruvennut käyttämään enemmän tarjoamista yhtenä koulutusmuotona. Olen huomannut kuinka suuri vaikutus sillä on koiraan ja miten mielekkäiksi se itse oivaltamansa temput kokee. Esimerkiksi perusasentoon tuloa olen nyt tehnyt paljon tarjoamisen kautta ja se on tehnyt liikkeestä entistä tehokkaamman. Meidän perusasentotreeneistä ja tulevista seuruutreeneistä pitää kirjoittaa myöhemmin lisää.

Mutta palataas takaisin asiaan, eli peruuttamiseen. Peruuttamista lähdin opettamaan aluksi ihan nameista luopumisen kautta ja yritin napata naksuttimella sitten pieniä liikkeen palasia, jotka lopulta johtaa (hyvällä tuurilla) peruuttamiseen. Donnalla on tosi vahva maahanmeno, jota se tarjoaa koko ajan ja kaikkialla. Tässäkin tapauksessa minun piti ensin naksutella se pysymään seisaallaan. Kun se vihdoin lähti sujumaan, pääsin naksuttelemaan tassujen tepsuttelusta ja hiljalleen peruuttamisesta. Alkuun peruuttamisen opettaminen tuntui ihan mahdottomalta, aivan kuin aiemmin postaamani koroketreenikin tuntui. Otin jopa välillä Aadan mukaan ja tein sen kanssa peruuttamista siinä toivossa, että tapahtuisi edes vahingossa jotain mallioppimista. :D Muutama päivä ja Donna alkoi vähitellen ottaa kivoja peruutuspätkiä.

Lopulta kun sain muutaman hienon peruutusaskelen, joka toistui jopa tietoisesti usealla kerralla, nousin itse lattialta ylös seisomaan ja koetin liittää mukaan käskysanan tai käsimerkin. Vastoin kaikkia odotuksiani Donna omaksui käsimerkin ihan parilla toistolla. Hämmentävän terävä eläin ottaen huomioon, että peruuttamisen opetteluun meni monta päivää. :D

Alla videolla meidän peruutustreenejä toukokuun loppupuolelta. Tuossa vaiheessa Donnan peruutus on kutakuinkin tälläkin hetkellä. Olen nyt jättänyt peruutustreenit hetkeksi muhimaan ja keskittynyt muihin juttuihin.


Seuraavaksi tavoitteena on saada peruutukseen lisää matkaa. Rally-tokoa ajatellen koiran pitää osata peruuttaa edessä vähintään kolme omaa mittaansa. Haluan kuitenkin, että se osaa peruuttaa pitemmällekin, koska silloin kolme koiranmittaa sujuu leikiten.