Muodonmuutokset

Ajelin taas koirat lähestyvän syksyn kunniaksi. Aada pääsi karvoistaan ensimmäisenä ja Donnan vuoro tuli muutama päivä sen jälkeen. Aadan turkki oli tosi helppo ajella, koko homma viimeistelyineen päivineen kesti noin tunnin. 

 

Hajamielisestä tohtorista tuli varsin sievä neiti.

Donnalla taas oli ensimmäistä kertaa historiassa vähän työläämpi turkki. Donnalla on pennusta asti ollut ihan erilainen turkinlaatu kuin Aadalla. Turkki on sen verran karkeampaa, ettei se mene herkästi takkuun tai huopaannu. Toisin kuin Aadalla, joka omasi nuorena tosi pehmeän ja herkästi huopaantuvan turkin. Tällä kertaa Donnan turkista löytyi vähän molempia, vaikka olen sitä aina vähän availlut ja pitänyt muutenkin silmällä. Trimmikoneelleni tällainen turkki on työläs, jonka vuoksi se kuumuu ja terän jäähtymistä pitää vähän väliä odotella. Käytin jäähdyttelyyn menevän ajan sitten hyödyksi saksimalla pahimpia tupsuja jo ajelluista osioista, kuten korvista ja naamasta. Aikaa meni vähän reilu pari tuntia, enkä edes jaksanut enää viimeistellä tassuja saksilla, vaan jätin ne suosiolla seuraavaan päivään.

 

Donnan otsapehkon takaa löytyi iiisot silmät.

Koirien luonne ja ihanan ilmeikkäät silmät tulevat taas kivasti esiin, kun karvat eivät ole tiellä häiritsemässä. :)

Trimmausta ja muita kuulumisia

Viikko sitten trimmasin Aadan. Aadalla olikin tällä kertaa turkki kerennyt kasvaa viitisen kuukautta ja oli kyllä jo vähän sen näköinen. Turkki oli joistain kohtaa vähän takussa ja keräsi likaakin kiitettävästi. Uimisen jälkeen turkin kuivattelu vei tunteja, eikä se helteelläkään mikään kepein asuste ole. Ajelu oli kuitenkin turkin pituudesta huolimatta yllättävän vaivatonta ja hommaan meni viimeistelyineen päivineen parisen tuntia.

Bye bye pitkä turkki. Ei tule ikävä. :)

Eilen oli sitten pennun vuoro. Viime kerralla (joka oli samalla Donnan ensimmäinen) pennun trimmasi kasvattaja ja se meni oikein mukavasti. Nyt päätin kokeilla trimmata yksin ilman apulaista ja Teemu tuli sitten pitelemään tarvittaessa. Suurimman osan sain trimmattua ihan yksinään. Turkki ei ollut yhtään takussa tai huopunut, joten ajelu oli tosi nopeaa ja sujuvaa. Donna malttoi hyvin olla paikoillaan eikä välittänyt trimmikoneesta ollenkaan. Jopa pään/kuonon ajelu onnistui yksin, eikä se siitä juuri ollut moksiskaan. Ainut mihin tarvitsin apukäsiä oli korvat (koska tarvitsin korvien ajeluun molemmat käteni ja varmistuksen siitä, ettei pentu tee äkkinäisiä liikkeitä) ja mahapuoli (johon tarvitsin jonkun varmistamaan, että pentu pysyy selällään). Tähänkin meni viimeistelyt mukaan luettuna parisen tuntia. Ja ihan ok siistiä jälkeä tuli.

Donna ennen ja jälkeen trimmin. Turkin alta paljastui hassu ja veikeä pallosilmä.

Donnakin jo kokonsa puolesta vetää vertoja Aadalle. Taitaa olla jopa vähän korkeampi kuin "isosiskonsa".

Donna aloitti viikonloppuna ensimmäiset juoksunsa 6 kk 3 vko ikäisenä. Donna on alusta alkaen ollut henkisesti paljon kypsempi, joten tämä oli ihan odotettavissa. Toisin kuin Aada, joka aloitti ensimmäiset juoksunsa 3 v, eikä toisia juoksuja sen jälkeen ole näkynyt.

Tänään menemme eläinlääkäriin näyttämään Donnan tassua. Se on silloin tällöin nuollut sitä, mutta en ole havainnut siellä tikkua tai muutakaan vikaa. Eilen se sitten alkoi ontumaan, joten parempi että eläinlääkäri vilkaisee sitä. Toivottavasti syy löytyy.

Pennun eka trimmaus

Käytiin tänään koirien kanssa Kuopiossa kasvattajan luona. Matkan päätarkoitus oli pennun ensimmäinen trimmaus. Trimmaus meni tosi hyvin ja Donna sai jälleen rutosti uusia kokemuksia. Olin jo ennalta totuttanut Donnaa trimmikoneen ääneen kotona, mutta tilanteeseen toi toki lisäjännitystä vieraan ihmisen käsiteltävänä oleminen yms. Donna malttoi tosi kivasti koko trimmauksen ajan olla aloillaan, vaikka toki loppua kohden pienen pennun maltti alkoi välillä vähän säröillä. :)  Kasvattimamman varmoissa käsissä trimmausurakka oli kuitenkin vähän reilussa tunnissa ohi ja karvojen alta paljastui pikkuinen ihana riiviö-ipana. Pentu on nyt hauskan ilmeikäs kun naama, eritoten silmät, saatiin karvojen alta esiin. :)

Vasemman kuvan ottanut Marita Tauriainen

Donna ja Aada ovat molemmat vaivattomia ja mukavia automatkustajia. Donna matkustaa vielä toistaiseksi kevythäkissä takapenkillä. Se matkustaa autossa tosi hyvin ja se osaa myös odottaa rauhassa autossa (natustelee possunkorvaa ja/tai rupeaa nukkumaan). Mukavia koiria molemmat. <3

Ratatreeniä möllit mielessä

Viikonloppuna trimmasin koiran. Turkin alta kuoriutui taas niin nätti koira. :)

Maanantaina käytiin parin rally-tokotreenikaverin kanssa hallilla tekemässä mestariluokan rataa. Minä tein alusta ensimmäiset yhdeksän kylttiä paria liikettä hieman muokaten meidän tasoon sopivammaksi. Ihan mukavasti se taas meni, vaikka omasta mielestä suoritus tuntuu aina paljon kamalammalta kuin loppujen lopuksi videolla näyttää. Pientä sähläystä toki ja hetkittäistä katsekontaktin tippumista juuri kylttien kohdalla, mutta koiran mielentila oli mielestäni ihan kiva. Kiitos Katrille videosta!

Ilmoittautua täräytin taas hetken mielijohteesta 7.10. rally-tokomölleihin, jotka pidetään ulkona. Auts. Viimeksi keväällä kun käytiin tekemässä kisanomainen treeni hallin pihalla, keskeytin radan, koska Aada ei ollut yhtään oma itsensä. Luulen, että se johtui vähäisestä ulkotreenistä. Nyt sitten kesällä toki olen sen kanssa treenannut ulkona, mutta saa nähdä millä fiiliksellä Aada on mölleissä viikon päästä. En tiedä onko koiran kiusaamista, mutta minä ainakin tarvitsen lisää varmuutta avoimeen luokkaan. Jos menee plörinäksi, niin sittenpä menee. :)

Heinäkuun pläjäys

Heinäkuussa ei ole tapahtunut mitään kummempaa. Sää on ollut erittäin helteinen, mutta koirissa tämä kuumuus ei ole oikeastaan juurikaan näkynyt. Toki ne lepäilevät vähän enemmän, mutta ovat kuitenkin virkeitä eivätkä vaikuta olevan kuumissaan. Käydään aikaisin aamulla viileämpään aikaan pitkällä lenkillä ja loppupäivän koirat pääasiassa lepäilevät sisällä. Iltapäivällä ollaan käytetty koiria joen varrella tai järvellä rypemässä. Silloin tällöin olen käynyt treenaamassa koirien kanssa hallilla, jossa on myös mukavan viileää. Omia hermoja tämä kuumuus koettelee, koska en ole yhtään helleihminen. Toivottavasti sää viilenisi pian.

Yhteistyössä hoidetaan vartiointivuorotkin.

"Mamma onko toi ihan ok?"

Pari viikkoa sitten trimmasin Aadan ja nyt alkuviikosta oli Rollon vuoro. Rollon turkki on huomattavasti nopeampi ja helpompi trimmata. Aadan turkki on pehmeähkö ja aina jostain kohtaa vähän huopaantunut, jonka vuoksi koneella ajaminen on hitaampaa. Tämän vuoksi joudun myös pitämään usean tauon, koska trimmikone kuumuu niin kuumaksi. Rollon ajelu oli taas jouhevampaa. Ei yhtään takkua ja vain pari minimaalista taukoa, eikä terä ja kone juurikaan kuumunut.

Rollo tuli ihmettelemään Aadan keskeneräistä lookkia trimmikoneen jäähdyttelytauolla.

Valmis kesälook!

Trimmattu Rollo-mies

Tämän kuun kohokohta on ollut ehdottomasti se, että Aada oppi viimeinkin uimaan! Aadahan ei tosiaan ole tähän mennessä ollut halukas uimaan opetusyrityksistämme huolimatta. Se rakastaa läträtä vedessä, mutta ei ui. Ostimme sille viime kesänä pelastusliivitkin opetuksen tueksi, mutta ne jäivät vähälle käytölle viileän kesän vuoksi, eikä tarvetta uittamiselle juurikaan ollut. Olemme nyt helteellä uittaneet Rolloa heittämällä sille lelua veteen. Huomasimme, että Aada kovasti pyrki Rollon perään, mutta kääntyi takaisin kun jalat eivät enää yltäneet pohjaan. Otimme seuraavana päivänä pelastusliivit mukaan ja nakkelin sille lelua ihan lähelle, jossa Aadan jalat ylettyivät juuri ja juuri pohjaan. Muutaman harjoituskerran jälkeen pystyin jo heittämään lelua yhä kauemmas ja Aada lähti innokkaasti noutamaan lelua uiden. Mamma on niin ylpeä pikkuisesta vesikoirastaan. Kunhan uintitekniikka vähän kehittyy, jätetään liivit pois. Rollo on toiminut hienosti esimerkkinä ja lisäkannustimena. Epäilen, että ilman Rolloa Aada ei uisi vieläkään. :) Saa nähdä saadaanko Aadasta vielä tulevaisuudessa kunnon uimamonsteri.

Parin viikon kuulumiset

Pari viikkoa sitten trimmasin koiran. Eipä ollut mikään helpoin projekti tällä kertaa. Aikaa meni kuusi tuntia. :D Aadan turkki oli jo niin pitkä, paksu ja paikoittain huopunut, ettei minun trimmikoneen terät meinanneet saada turkista mitään tolkkua. En enää koskaan trimmaa noin pitkää turkkia itse, vaan vien suosiolla ammattilaiselle, jolla on turkkiin sopivat terät ja koneet. Yritin varatakin aikaa, mutta sesonkiajan vuoksi jonot olivat kuukauden päähän. Halusin kuitenkin mahdollisimman pian turkista eroon, koska Aadalla oli aurinkoisina päivinä selkeästi kuumat oltavat ja turkki toi paljon kuraa ja hiekkaa sisälle. Onneksi Aada on niin helppo trimmattava. Se vaan makoili ja odotteli kärsivällisesti läpi puolipäiväisen trimmihelvetin, kun mamma kiroili koneen kanssa. :D

Nyt on taas siisti turkki. :)

Tilasin netistä rally-tokon kylttitelineitä 5 kpl. Telineet ovat kevyitä, menevät limittäin ja kulkevat kätevästi repussa. Kyltit sujautetaan suorakulmaisen kolmion muotoiseen muovitaskuun. Isäni laittoi samanlaiset muovitaskut telineiden toisellekin puolelle, joten nyt minulla on telineet kymmenelle kyltille. ;) Vielä en ole näitä päässyt testaamaan, koska hiekkakentät ovat vielä aika kosteita ja rapaisia. Kesällä olisi tarkoitus käydä tekemässä ratatreeniä eri paikoissa. :)

Kylttiteline edestä ...

... ja takaa.

Jälleen yksi trimmausurakka takana

Lauantaina oli kaunis varhaissyksyinen (mutta pitkästä aikaa aurinkoinen) päivä. Täydellinen päivä trimmata koira ulkona. Kyllä vaan omaa silmää miellyttää tuo lyhyt turkki. Ja onhan se paljon käytännöllisempikin meidän arjessa.

Vielä aion kerran tämän vuoden puolella turkin ajella. Ajatuksenani on kevättalvella (ja ehkä vähän keväämmälläkin?) käydä näyttelyissä, joten turkin olisi hyvä kasvaa vähintään neljä kuukautta ennen kauneuskehiä.

Kesälook

Tämä mamma päätti pitää välillä lomaa koiran ajelusta ja kokeilla, mitä Aada tuumaa jos ammattilainen välillä hoitaisi homman. :) Ajattelin, että voisin silloin tällöin käyttää Aadaa oikealla trimmaajalla. Jos turkki on pitkä ja takkuinen/huopunut, ammattilainen saa sen paljon nopeammin ajeltua kuin minä. Nyt turkki tosin ei ollut takkuinen ja se olisi ollut minunkin helppo ajella, mutta nyt oli hyvä hetki totuttelun kannalta. Vein Aadan Trimmausliike Ti Amoon Satu Laatikaiselle. Jätin Aadan trimmaamoon ja painuttiin tunniksi keskustaan shoppailemaan.

Hyvin oli kuulemma mennyt! Vastassa oli hirmuisen pikkuinen rimpula. Hiton hoikassa kunnossa tuo koira taas..

Ennen ja jälkeen

On ne ammattilaiset kyllä nopeita. Satu ajeli Aadan tunnissa, nyppi korvakarvat ja leikkasi kynnet! :D Minulla olisi mennyt pelkästään koiran ajeluun puolet enemmän aikaa. Meinasin nyt kesän pitää turkin ihan lyhyenä. Ajattelin, jos ajelisin sen noin kerran kuussa. Turkki pysyisi kivan lyhyenä ja siistinä.

Torstain aksat ja perjantain trimmit

Edetäämpä nyt kronologisessa järjestyksessä, eli aloitetaan torstain aksatreeneistä hyvinhyvin lyhyesti ja sitten vähän pitempää jaarittelua niinkin ihmeellisestä ja kummallisesta asiasta kuin trimmaamisesta.

Torstaina otettiin Aadan kanssa vähän rennommat treenit. Tehtiin alla olevaa lyhyttä radan pätkää 1-3 ja lopuksi harjoiteltiin putkea pimeästä kulmasta (4) ja sieltä 5-esteelle etenemistä.

Perjantai-iltana oli ohjelmassamme parituntinen karvat-pois-operaatio. Jätin vielä lauantaiaamulle viimeistelyn ja pikkusipistelyn, johon vierähti vielä puolisen tuntia. Nyt on taas suhteellisen nätti koira. <3

Kuva lähtötilanteesta. Ekana sai kyytiä naamakarvat.

Vaikka turkilla alkoi olla jo pituutta, se ei kuitenkaan ollut takkuuntunut muualta kuin pehmeä mahakarva valjaiden kohdalta ja kainalot. Karva alkaa vähitellen muuttua aikuismaisen karkeaksi ja pidentyessään muuttuu hauskaksi korkkiruuvimaiseksi tiukaksi kiharaksi. Myös tummiin täpliin peräpäässä on alkanut ilmestyä vaaleampaa jouhea sekaan, jonka vuoksi ruskeat kohdat alkavat "harmaantumaan".

Voi että miten tykkäänkään tuosta lyhytkarvaisemmasta versiosta. Takkuisen ja hoitamattoman näköisen turkin alta paljastuu pikkuinen, solakka ja virtaviivainen otus. Aadan ilmeikäs naama tulee esiin ja koirasta tulee muutenkin paljon ilkikurisempi. En myöskään tykkää ruoan värjäämästä kuonosta, joka näyttää aina niin limaiselta ja likaiselta.

Kakkanaama vs. Jäänaama

Nyt kasvatellaan karvat toukokuun näyttelyitä silmällä pitäen. Toivottavasti turkki ehtii kasvaa tarpeeksi. Ihan niin vaikuttavaa turaturkkia se ei kerkeä kasvattelemaan, kuin mitä aikaisemmissa näyttelyissä, mutta luulen että ihan välttävän.

Perjantai oli trimmauspäivä

"Mitäs se mamma?"

"Jaa, että taasko trimmataan?"

"Mamma, tää on miusta jo ihan hyvä näin."

"Mamma, miulla on piiitkä kaula!"

Viimeisenä jalat.

Tadaa! Valmista tuli.

"Jokos me leikittäis?"

Nakupöllö

Aada sai taas uuden lookin!

Antaa muuten nykyään trimmata tosi hyvin! Ei juurikaan tarvinnut pidellä paikoillaan eikä se sen suuremmin rimpuillutkaan. Jopa pään ajelu sujui suhteellisen vaivattomasti, vaikka tavallisesti se on haastavin osuus (erityisesti kuonon seutu).

Hirmuisen hassu rimpula. Menee jonkun aikaa, kun taas silmä tottuu uuteen koiraan. :)

Agilityn alkeiskurssi #6

Hah, ei se trimmeri ollutkaan tylsynyt! Terien väliin oli mennyt karvaa, eikä se sen takia toiminut. Terä piti purkaa osiin, että sen sai puhdistettua. Onneksi se toimii jälleen normaalisti ja siistin vielä lauantaina vähän saksittuja alueita. Nyt se on hyvä. :) Tästä oppineena aion ostaa toisen terän varalle, niin trimmaussessio ei stoppaa mihinkään pieniin vastoinkäymisiin.

Tänään agilityssä meillä oli neljä pistettä, joissa ensimmäisessä harjoiteltiin a-estettä ja puomia, toisessa rengasta ja keppejä, kolmannessa keinua ja neljännessä (pihalla) oli hyppyeste ja putki, jossa päästin harjoittelemaan persjättöä ja valssausta.

A-este oli tasaisena maassa ja harjoiteltiin Aadan kanssa juoksukontaktia. Meillä on ollut alusta alkaen semmoista ongelmaa, että Aada juoksu on kovin pomppuista, jonka takia sen jalat harvoin koskee a:n loppupäässä olevaa kontaktipintaa. Tätä siis harjoiteltiin edelleen. Puomia taas ei juoksutettu kokonaan, vaan mentiin loppupäähän ja kertailtiin kontaktipinnalle pysähtymistä (2on-2off).

Renkaan Aada menee tosi innokkasti, eikä kepeistäkään sen kummempaa. Tällä hetkellä meillä oli kolme keppiä, joihin on kiinnitetty ohjurit, että koira älyää suorittaa keppejä oikeaoppisesti.

Matalaa keinua ollaan menty Aadan kanssa, eikä toistaiseksi ole tuottanut sen kummempaa ihmettelyä tai paukkeen/liikkuvan alustan pelkoa. Rohkea tytsy.

Persjättö ja valssaus on ohjaajan suorittamia ohjausliikkeitä, jotka sisältävät kaikenlaista kääntyilyä ja vääntyilyä. Pointtina on se, että koira pystytään ohjaamaan sujuvasti esteeltä toiselle. Hirveästi en harmikseni päässyt näitä harjoittelemaan, koska Aada rupesi taas rallattelemaan toisten koirien luo, jotka odottivat vuoroaan pihalla. Mutta keretään me harjoitella myöhemminkin, ei kyllä haittaa sinänsä.

Yllä on kuva radasta, jonka avulla opeteltiin valssausta. Tavoitteena oli, että oltaisiin suoritettu rataa kahdeksikon muodossa, mutta me harjoiteltiin aluksi Aadan kanssa lähinnä 1-3 (eli aloitetaan hypystä, mennään putkeen, hyppy ja palkkaus). Alla kuvassa persjättöharjoitus. Persjättöäkään ei keretty harjoitella juurikaan, koska Aada karkasi bretonin luo. Ohjaustekniikat ei sinällään olleet haastavia, vaan niiden tekeminen koiran kanssa oli haastavaa. :D En osaa ohjata koiraa vielä tarpeeksi selvästi.

Ei mennyt ihan niinkuin strömsössä

Oli ihan nimensä mukainen perjantai 13. päivä.

Tänään oli suunnitelmissa ajella koira. Pesin koiran aamulla ja iltapäivällä sitten mars trimmailemaan.

Arvon leidi kuivattelee suihkun jälkeen.

Olisikin niin helppoa. Arvon leidi kun tuppaa saamaan super-hepulit joka ainoa kerta suihkun jälkeen.

Aloitettiin mahasta ja tassuista. Tosi hyvin sujui! Kun siirryttiin ajelemaan kylkeä ja selkää, koneppa ei enää kulkenutkaan soljuvasti turkilla, vaan jumitti koko ajan eikä leikannut yhtään ainutta karvaa. Hetken siinä mietittiin, että mitä ihmettä tapahtui. Ajateltiin ensin että okei, terä on mennyt pois paikoiltaan. Pari kertaa otin terän pois koneesta ja puhdistin enimpiä karvoja.

Lopulta piti vaan todeta, että terä vaan yhtäkkiä tylsyi. Tylsyi jumankauta. Ja koiralla jo maha ja toinen kylki paljaana. Mites ois varaterä? En omista. Jes.

Sipistelyä vaille valmis.

Ei kun vaan sakset kauniiseen käteen ja saksimaan vuorotellen äidin kanssa. Siitä tulikin yllättävän hyvä! ... Mutta ei kyllä toista kertaa enää ruveta saksimaan. Huomenna vielä siistin tassut ja hampsottavat karvat saksilla, sitten se on okei!

Karvaturjakkeesta pikku-Aaksi

Tänä viikonloppuna lähti koiralta turkki.

Turkin alta paljastui siro nuori neiti.

Alkoi tuo turkki jo ollakin aikamoinen viimeisiään vetelevä reuhka. Huopaantuneitakin kohtia löytyi, lähinnä valjaiden ja kaulapannan aiheuttamia sekä tassut/jalat. Kolme tuntia siihen meni taukoineen päivineen, joita pidettiin aika paljon, koska terä kuumuu aika lailla. Viimeistely saksihommiin meni myös aika paljon aikaa. Nyt on niin nättinä neiti taas. :)

Ja päästiinpä muuten agilityn alkeiskurssille! Eli harrastaminen jatkuu. :)

Uusi koirakamu ja trimmattu penska

Nyt kun Aada tuntuu olevan niin vastaanottavaisella tuulella koirien suhteen niin järkättiin treffit kaverin ranskanbulldoggi Aischan kanssa maanantaille. Jälleen kerran tehtiin ensin pieni kävelylenkki, jotta Aada saa rauhassa totutella uuteen koiraan. Varustauduin lenkille taskut täynnä nameja siltä varalta että Aadaa pitää vähän kannustaa, mutta nameille ei ollutkaan tarvetta, kun koirat olivat niin hyvää pataa jo lähes ensisilmäyksellä! :)

Välillä piti vähän huilia.

Aadan uus kamu.

Nyt alkaa jo koiratuttavat olla vähissä. Harmi kun en tunne juurikaan isokokoisia koiria. Niihinkin olisi hyvä tutustua enemmän.

Menin Aadan kanssa viikonlopuksi porukoille ja otettiin äidin kanssa projektiksi koiran ajelu. Perjantaina töiden jälkeen pesin koiran ja illalla ajeltiin selkä, rinta ja pää. Lauantaiaamuna ajeltiin loput eli mahanalus, jalat ja viimeistelin silmiinpistävimmät tupsut pois. Trimmaus meni tosi hyvin, Aada ei pelännyt konetta (olin tosin totuttanut koneen ääneen jo paria päivää ennen) ja oli nätisti paikallaan selkää, kylkiä ja päätä ajellessa. Hankalimmat kohdat olivat jalat, niissä piti pidellä koiraa jo vähän tiukemmin (ja vähän piti alussa vastalausettakin päästellä), mutta tyytyi lopulta kohtaloonsa ja onnistui lopulta hyvin. Koira näyttää vähän ehkä kynityltä, mutta ensikertalaisen ajelemaksi ihan jees... :D En ole vielä saanut kunnon tuntumaa koneesta, vaikeimmat ajettavat olivat tassut, kun ne on täynnä mutkiä ja muhkuroita. Selkä ja kyljet ei ollut kuin ajella vaan. :) Loput harottavat tupsut, tassut ja korvat viimeistelin vielä saksilla.

Hiton epäselvä kuva. Tässä unohdin vielä korvat siistiä, muuten valamis hauva.

Yllätyin kyllä miten nätisti Aada oli. Helppo tapaus! Meillä meni vajaa puolitoistatuntia yhteensä trimmaukseen taukoineen päivineen. Aika usein pidettiin taukoja kun ei ollut mihinkään kiire, palkittiin koira ja odoteltiin koneen jäähtymistä. Ensi kerralla trimmaus on edessä sitten keväällä. Nyt kasvatellaan turkkia kevään näyttelyitä varten. ;)

Puhkipalanut nenä, haastava ilma kuvata valkoista koiraa. :/

Leiriviikonloppu

Huh, nyt on leiri takana päin. Olo on väsynyt, mutta onnellinen. :)

Perjantaina iltapäivällä tosiaan lähdettiin ajelemaan Hartolaan ja oltiin perillä noin yhdeksän maita. Ensin nautiskeltiin tervetulokahvit ja majottauduttiin huoneisiimme, jonka jaoin Aadan kasvattajan ja Aadan siskon omistajan kanssa (jolla oli myös mukana aikuinen perro). Huone oli minusta ihan ok ja tilava meille kolmelle + koirille.

Leiripaikkamme, oli kyllä oikein viihtyisä paikka

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen aloitin seuraamalla kokeneempien tokotuntia. Sen jälkeen aloitimme Aadan kanssa pentutokon. Iltapäivällä oli pentuagilitya, mutta Aada oli jo niin väsähtänyt, että vein sen huoneeseen ja jatkoin kuunteluoppilaana.

Sunnuntaiaamuna meillä olisi myös ollut pentuagilitya, mutta Aada oli niin väsynyt kaikesta uudesta, että en saanut sitä syttymään. Vein siis Aadan huoneeseen lepäilemään ja seurasin jälleen loppuajan kuunteluoppilaana. Tokosta ja aksasta jäi kyllä paljon mieleen, mitä voidaan puuhailla kotona. :)

Aamukävelyä sumuisissa maisemissa

Sunnuntaina ennen lähtöämme kasvattaja ajeli Aadan pikaisesti. Se sujui yllättävän mallikkaasti, pää tuotti alkuun vähän ongelmia, mutta pian Aada tyytyi kohtaloonsa huomatessaan ettei puntuilu auta. Olimme valmiita tunnissa, ehkä jopa vajaassa. Vielä pitäisi tassut siistiä kunhan tässä saan aikaiseksi, muuten on oikein siisti pakkaus. En ollut tunnistaa koiraa omakseni, niin tuli eri näköinen! :D

Leikit systerin kanssa. Aada on tuo taaempi karvapallo.

 Oli mahtavaa, kun Aada pääsi näkemään paljon koiria ja siskonsa kanssa se tykkäsi leikkiä paljon. Viikonloppu oli erittäin tapahtumarikas ja antoisa kokemus. Löysin paljon uusia puolia Aadasta ja opin paljon myös itsestäni. :)