Hihnakurssi 5/5

Keskiviikkona saatiin ryhmäämme neljä vierasta koiraa ohitettavaksi. Ensin harjoiteltiin pihalla samantapaisia ohitusharjoksia kuin viikko sitten. Lopuksi siirryttiin viereiselle kävelytielle ja tehtiin sielläkin paljon ohituksia. Aada meni ohitukset tosi hyvin ja katsekontakti säilyi hyvin.

Olen tosi tyytyväinen kun ilmoittauduttiin hihnakurssille. Saatiin kurssilla paljon onnistuneita ohituksia ja hyvät eväät jatkoon. Lenkillä Aadan kanssa ohitukset sujuvat jo oikein hyvin kontaktissa, mikäli päästään vähän kauempaa kiertämään. Tästä on siis hyvä jatkaa.

Saatiin kaikki kurssin lopuksi kiitokseksi kuivatut sian saparot. Aada oli siitä niin innoissaan, että itse asiassa mentiin kotimatkallakin yksi koira täydellisesti ohi saparo kädessä. Ja siitä loppumatkankin se tarjosi innokkaasti kontaktia saparon toivossa. Siitä tuli mieleeni, pitäisikö hankkia koirien ohituksia varten joku supersuperherkku taskuun. Se voisi helpottaa/edistää meidän ohitusharjoittelua entisestään. Sitä voisi ainakin kokeilla seuraavaksi.

Hihnakurssi 4/5

Keskiviikon hihnakurssilla tehtiin tehotunti ryhmäläisten ohituksia. Ensin tehtiin erilaisia ohituksia siinä pihalla, ja lopussa mentiin viereiselle tielle kiertämään pientä pätkää. Eri harjoitusten välillä pidettiin aina muutaman minuutin tauko.

Aada pisti taas treenimoodin päälle, eikä se silloin juurikaan kuule tai nää muita koiria. Eli hyvinhän ne jo tutuksi tulleiden koirien ohitukset menivät. Eri juttuhan se on sitten lenkillä, kun treenimoodi ei niin vain kytkeydy päälle. Mutta näillä opeilla on jatkettu myös lenkeillä, ja tällä hetkellä rauhallisten koirien ohitukset menevät suurin osa varsin mallikkaasti, mikäli saadaan mahdollisuus kiertää vähän kauempaa. Aina se ei ole mahdollista, varsinkaan nyt lumen aikaan, kun kävelytiet on kapeita ja penkkaan on vaikea lähteä tarpomaan. Kyllähän sen ymmärtää, että koiralle se tilanne on tosi outo, kun vieras koira tulee suoraan vastaan. Ja Aada on vielä ikänsäkin puolesta niin kiinnostunut toisista koirista. Mutta kyllä me tästä kehitytään, kunhan saadaan paljon onnistuneita toistoja.

"Ja taasko miun pitää poseerata, huoh.."

Aadasta huomasi, että treenit olivat nyt tosi rankat ja se oli kaikkensa antanut. Kotona se painui melkein suorilta nukkumaan ja sinne se jäi jonnekin vetelemään sikeitä, kun menin nukkumaan. :) Ensi kerralla on viimeinen kurssikerta ja saadaan muutama vieraileva tähti ohiteltaviksi. Viikko aikaa treenata tulevaan. :)

Hihnakurssi 3/5

Kolmas hihnakurssikerta plakkarissa. Ilmat vaan kylmenee ja joka kerralla pitää tupata aina vaan enemmän vaatetta päälle. Nyt onneksi saatiin jo vähän lunta, niin valaistui treenikenttä.

Neiti silppuri

Tällä kertaa teemana oli "ohi"-käskyn opettaminen. Minä olen käyttänyt lenkillä sanaa "täällä", joten jatkoin sen sanan vahvistamista. Saatiin hienoa häiriötä. Kouluttaja mm. käveli/juoksenteli ohitsemme, kulki lastenkärryjen kanssa, kottikärryn kanssa, lapsen kanssa, pyörän kanssa jnejne. Viimeisenä mentiin viereiselle tielle, jossa harjoiteltiin ohi ajavan auton ohittamista. Hienosti meni ja näitä treenejä jatketaan lenkillä kuten tähänkin asti. :)

Ensi kerralla päästään jo ohittelemaan kurssikamujamme. :)

Hihnakurssilaiset

Ilmoittauduin hihnakurssille taka-ajatuksena saada jotain tolkkua koirien ohituksiin lenkillä. Aada on viime aikoina näyttänyt teiniuhmaansa pöhisemällä vastaan tuleville koirille. Se on vielä onneksi erittäin lievää, mutta erittäin häiritsevää minusta. Varsinkin kun ei tiedä, onko se itsestään ohimenevä vai paheneva vaihe. Oma moka, kun ei olla tätäkään pennusta asti harjoiteltu. Tavoitteenani olisi, että tällä viiden kerran kurssilla saataisiin hyvät eväät jatkoon ja luotua hyvä rutiini (tai vähintään hyvät pohjat) koirien ohittamiseen.

Tässä on ensimmäisen ja toisen kerran koosteet sekä treenin aikana heränneet ajatukset. En ehtinyt viimeistellä tekstiä viime viikolla, joten yhdistin molemmat kerrat tähän samaan postiin.

KESKIVIIKKO 19.10.

Viime viikolla oli ensimmäinen kurssikerta, jonka teemana oli katsekontakti ja lähellä pysyminen. Nämä asiat on meille helppoja (ja ollaan tehty samankaltaisia harjoituksia jo pentuna hihnassa kävelyä opetellessa) ja ne on jo onneksi iskostuneet aika hyvin Aadan selkärankaan. Toisaalta Aada on kova toisten koirien tuijottelija, joten saatiin erittäin hyvää treeniä. Heti kun minun huomioni herpaantuu hetkeksi muualle, Aada alkaa joko tuijottaa tai härnätä viereistä koiraa leikkiin.

Vaikka luulen, että suurin osa kurssin asioista on meille jo ennestään tuttuja ja suhteellisen hallussa, näkökulmat ovat uusia ja niitähän minä eniten kaipaan. Ja koin minä jo heti ekalla kerralla ahaa-oivalluksen liittyen katsekontaktiin. Aadalla on jo hyvä ja vahva kontakti minuun, mutta ei kuitenkaan niin vahva, että se toimisi satavarmasti lenkillä. Miksenpä siis treenaa sitä lenkillä tai mene johonkin kunnon hälinäpaikkaan ja treenaile kontaktia siellä. Miten voin vaatia Aadalta katsekontaktia vastaan tulevan koiran aikaan, jos en ole ensin luonut hyvää vahvaa perustaa katsekontaktille. Miksen tätä aiemmin ole tajunnut! Vaadin siis Aadalta tiedostamatta enemmän, mitä se osaa. Se, että se osaa katsekontaktin jo kotona ja treenipaikoilla ei tarkoita sitä, että se osaisi sen muualla. Miksi? Koska en ole opettanut, jumaleissön. Eli ensin minun pitää vahvistaa katsekontakti oikeasti kunnolla kuntoon, ennen kuin voin vaatia sitä koiraa ohittaessa. Eikä varmasti ole mikään nopein projekti se.

Sunnuntain agilitystä. Tauolla ihailtiin Aadan kanssa hallin laajennusurakkaa. :)

KESKIVIIKKO 26.10.

Tällä viikolla harjoiteltiin odottamista, käsikosketusta, seuraamista ja lisää lähellä pysymistä. Aadan odottaminen on aina ollut vahva, joten nyt saatiin lähinnä hyvää häiriötreeniä. Käsikosketus on meille myös tuttu aikaisemmalta agilitykurssilta. Eli kun koira tökkää avointa kämmentä kuonollaan, se saa palkan.

Sen jälkeen jatkettiin lähellä pysymisen harjoituksia. Käveltiin pitkin pihaa (kaikilla oli oma alue, ei siis vielä varsinaisia ohituksia tehdä, mutta lähekkäin kyllä ollaan) ja palkattiin lähellä pysymisestä. Jos hihna kiristyi, vaihdettiin joko suuntaa, tai pysähdyttiin ja odotettiin kontaktia (sai itse valita riippuen, kumpi toimii omalla koiralla paremmin. Itse teen u-käännöksen). Sen jälkeen tehtiin samantyylinen harjoitus, mutta pyydettiin koira seuraamaan katse taluttajassa. Hyvin Aada keskittyy minuun, eikä huomaa vieressä käveleviä koiria. Kun Aadalla on treenimoodi päällä, niin ei se juurikaan toisia koiria noteeraa. Toistahan se on lenkillä.

Viimeisenä harjoituksena siirryttiin viereiselle kävelytielle, jossa ei juurikaan ole muuta liikennettä. Jokainen käveli omaa pylväsväliä ja tehtiin samat harjoitukset kuin pihalla. Aadasta huomasi heti, että hajut veivät mukanaan, mutta kun se tajusi että nyt treenataan, niin se keskittyi taas minuun ja hyvin meni. Kouluttaja neuvoi, että meidän kannattaisi Aadan kanssa käydä kaupungin keskustassa tai muualla vilkkaalla alueella treenaamassa samoja asioita. Nyt harjoitukset vaikuttivat helpoilta, koska alue on Aadalle ennestään hyvin tuttu.

Hihnakäytöksen hiontaa osa 2

Nyt olen päivittäin ottanut lenkeille osan päivän ruoasta mukaan ja vahvistanut kontaktia ja vierellä kävelemistä. Jo toisena harjoituspäivänä huomasin valtavaa edistymistä (tai sitten seuranani oli vain harvinaisen nälkäinen pentu :D) ja sain todella helposti kontaktia ja se tuli välillä jopa ilman pyyntöäni kävelemään vierelleni, josta tietenkin palkitsin.

Myös ohi ajavat pyöräilijät olen saanut Aadan pysymään vierelläni katse minussa. Pyöräilijöistä se on nimittäin ollut aina erittäin kiinnostunut ja se alkaa herkästi kiskomaan etenkin takaapäin tulevien pyöräilijöiden perään. Ihmisiä lenkillä se harvemmin noteeraa, niistä ollaan jo ajat sitten päästy "yli".

Vastaantulevat koirat taas ovat meille se The Haaste. Aada on yleensä niin kovin kiinnostunut niistä, että kontaktin saaminen on erittäin hankalaa, jopa mahdotonta. Jos vain mahdollista, otan enemmän etäisyyttä. Silloin kontaktin saaminen on helpompaa. Koirien ohittamiseen aion kiinnittää nyt erityistä huomiota, sillä haluan että koirien ohittaminen menisi yhtä helposti kuin muidenkin vastaantulijoiden.

Kuva on vanha, mutta sopii hyvin tekstin teemaan :)

Otin tällä viikolla myös käyttöön Victoria Stilwellin hihnaharjoituksen Youtubesta (<-- siinä on linkki), jossa siis säntäillään koiran kanssa hihnassa ja pyritään saamaan pentu huomioimaan paremmin omistajansa liikkeitä. Tämä onnistuu meillä sekä sisällä että takapihallamme hyvin, joten olen alkanut tekemään tätä myös lenkillä. Mielestäni näistä harjoituksista on ollut todellakin hyötyä, sillä Aada selkeästikin on enemmän tietoisempi minun liikkeistäni. Välillä jos Aada kulkee paljon minua edellä, testaan sitä pysähtymällä tai hidastamalla vauhtia. Yleensä se jo katsahtaa minuun ja pysähtyy itsekin. Jos se ei ollenkaan noteeraa pysähtymistäni, vaan jatkaa kävelemistä, vaihdan suuntaa ja pyydän sen seuraamaan minua. Tälleen saan sen taas skarpimmaksi ja tarvittaessa toistan useamman kerran.

Aika työlästä tämä on ja vaatii päättäväisyyttä (ja kärsivällisyyttäni), mutta toivottavasti harjoituksistamme on hyötyä ja tuottaa pysyviä tuloksia. Hauskaa meillä molemmilla kyllä on, jos ei muuta. :)

Hihnakäytöksen hiontaa

Tällä viikolla olen alkanut nyt erityisesti panostaa hihnakäytökseen. Aada kyllä kävelee hihnassa ihan ok, mutta se ei ole ihan sellaista mitä haluaisin. Se ei varsinaisesti vedä, mutta meno on välillä turhan vauhdikasta ja höseltämistä. Lisäksi se kävelee paljon nenä kiinni maassa. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta välillä Aadaan on vaikea ottaa kontaktia, koska hajut ja muu maailma ovat paljon kiinnostavampia kuin minä. Tämän takia olen nyt viime aikoina erityisesti panostanut kontaktin ottoon hihnassa, erityisesti vilkkaammilla paikoilla. Välillä se onnistuu helposti ja välillä ei niin helposti.

Lumi tuli ja lumi suli. Tulisipa pian taas lunta!

Meidän hihnakävely tuppaa myös toisinaan olemaan rasittavaa jojoilua. Välillä mennä touhotetaan edessä, sitten äkisti pysähdytään mielenkiintoiselle hajulle ja kohta sännätäänkin jo täysiä eteen (ja unohdetaan hihnan olemassaolo, jolloin se nykäisee ikävästi). Välillä tuntuu, että minä olen pelkkä koiran kävelyttäjä. Me ei kävellä yhdessä vaan pikemminkin minä vain kävelytän koiraa. Minä haluan, että me kävellään yhdessä.

Vanha kuva koneen syövereistä.

Ja joo, pentu on pentu. Se höseltää, koska on pentu. Se on kyllä ihanan energinen, innokas ja tykkään kun on tekemisen meininkiä mitä ikinä tehdäänkään. Mutta kyllä siltä silti minusta voi jo vähän vaatia käyttäytymistä, vaikka onkin pentu.

Kerron lisää kun hihnaprojektimme edistyy. Jos edistyy. 8)