Helteistä kesää

Nyt on hellettä riittänyt ihan monen kesän edestä. En ole mikään helteen ystävä, mutta jotenkin näihin +30 asteen keleihin on alkanut jo vähän tottua. Koiratkin sietävät hellettä ihan hyvin. Toki lenkkeily on harmillisesti vähemmällä, mutta koirat käyvät uimassa lähes päivittäin. Tänä kesänä koirat ovat uineet enemmän kuin koskaan ennen. Donna ui mielellään joko lelua hakien tai omia pieniä uintilenkkejä tehden. Aada ei ole koskaan ollut mikään kummoinen uimamonsteri, mutta lelua se hakee mielellään (nykyään myös keppejä, jos ei heitä liian kauas). Donnallekin olen uskaltanut heittää lelua jo kauemmaksi, kun uintitaito ja -kunto ovat kesän myötä kehittyneet. Donnan uintitekniikkahan oli vielä keväällä aika kamalaa katsottavaa, mutta muutama reissu kellukkeiden kanssa teki ihmeitä ja nykyään tekniikka on omaan silmään tosi kiva!

Uintireissujen jälkeen koirien viretaso on usein tämä.

Donnan kanssa ollaan treenailtu ahkerasti rally-tokon tekniikkaa. Alokasluokan liikkeet alkavat jo olemaan hanskassa lukuun ottamatta liikkeestä seisominen, joka tulee kyltissä 1 askel - seiso, 2 askelta - istu, 3 askelta - maahan. Tehtävän opettaminen on ollut aikamoinen ikuisuusprojekti, mutta pitkäjänteisyys alkaa hiljalleen tuottaa tulosta ja edistysaskelia on viime aikoina alettu ottamaan suorastaan harppoen. Lisäksi keväällä hain Donnan atopialääkkeelle poikkeusluvan, joten olen hiljalleen jo alkanut elättelemään toiveita ekoista kisoista. Olen silmäillyt syksylle muutamia kisoja, joihin mennessä pyrin nyt saamaan kaiken kondikseen. Lisää ratareeniä ja muutamia kisataitoja pitää nyt vielä kesän/syksyn mittaan treenailla, jotta itse kisatilanne tulisi olemaan Donnalle mahdollisimman tuttu ja helppo. Donnan kanssa kisaamista olen odotellut kauan, joten ajatuksena on tosi motivoivaa, että kisaaminen voisi olla meillä jo aika pian mahdollista. :)

Aadan kanssakin on tullut höntsäiltyä ei niin tavoitteellisesti. Olen aika ahkerasti viime aikoina treenannut sen kanssa oikean puolen seuraamista ja Aada on edistynyt siinä mukavasti! Synttärilahjaksi Aadalle ostamani namipallo on ollut tosi kiva ja se on nykyään mukana jokaisessa treenissä.

Pakkaspäivän iloja

 Helmikuun alussa oli kovia pakkasia ja kauniita aurinkoisia päiviä. Oli aika ulkoiluttaa kameraa.

Donna on talven lapsi ja rakastaa lunta! Ilmeestäkin sen näkee.

Voi tuota riemua.

Valorikkaan päivän ansiosta sain taltioitua myös vauhdikkaita tilanteita.

Onnistuneen kuvan ottaminen kahdesta juoksevasta koirasta on yllättävän haastavaa.

Tällaisten kuvien onnistumisprosentti on taas paljon suurempi.

Aadan tassut jäätyy! On aika mennä takaisin sisälle lämpimään.

Moi vuosi 2021!

Sinne meni vuosi 2020. Yhtä nopeasti kuin edeltäjänsäkin. 

Meidän uusivuosi näytti pääasiassa tältä.

Joulu meni mukavan rauhallisissa tunnelmissa ja uuttavuotta ei sen kummemmin vietetty. Rakettien pauketta kuului jonkin verran, mutta onneksi suurin osa kauempaa. Puolen yön aikoihin kuului eniten räiskettä, mutta muuten saatiin aika rauhallisesti täällä elellä. Sisätiloissa toki vietimme koko illan ja yritin ajoittaa koirien ulkona käynninkin hiljaisimpaan ajankohtaan siltä varalta ettei kukaan vaan pääse säikähtämään. Koirat ei onneksi olleet moksiskaan raketeista. Aada on jo niin tottunut, ettei se näytä tajuavan mistään mitään. Donna kuulosteli ja ihmetteli ääniä alkuillasta (luuli ensin että pihalla on joku), kuten viimekin vuonna, mutta illan mittaan sekin tottui. On kyllä ihanaa, kun koirat ei stressaa!

Onnea kaikille vuodelle 2021! Nyt on ihanaa odotella kevättä ja seurata hiljalleen pidentyviä päiviä.

Lomapäivän viettoa

Tänään alkoi minun minisyysloma. :) Yhdistin aamulla kaupassa käynnin, lenkin ja treenit samalle reissulle. Sää oli mitä parhain! Ihanan syksyistä, aurinko paistoi ja lämpötila nollassa. Oli myös eka kerta tänä syksynä, kun jouduin laittamaan hanskat lenkille! Ja mikä parasta, ajoitin reissuni harvinaisen hyvin, sillä kotiin päin ajellessa rupesi satamaan ja surkea keli on jatkunut siitä asti. Nyt onkin mukavaa löhötä sohvalla, lämmittää takkaa, kuunnella Aadan kuorsausta ja kirjoitella blogiin.

Lenkin jälkeen parkkipaikalla heitin Donnan autoon ja treenasin Aadan kanssa katsekontaktia perusasennossa. Lisäksi otin muutaman askeleen seuraamista ja liikkeellelähtöjä. Helppoa treeniä ja pientä herättelyä pitkän treenitauon jälkeen. Aadan kanssa en ole treenannut rallya aikoihin ja kisattukin ollaan viimeksi viime vuoden maaliskuussa. Päätin kisojen jälkeen jättää rally-tokon Aadan kanssa tauolle, koska olin aika väsynyt hakkaamaan jatkuvasti päätä seinään kehnon mielentilan vuoksi. Aada ei tosiaankaan ole päästänyt ohjaajaa helpolla, varsinkaan tällaista aloittelevaa harrastajaa. Donnan kanssa treenaaminen on taas ihan eri maailmasta, koska se on niin helposti motivoitavissa ja asenne tekemiseen on ihan eri tasolla. Aadallakin on kyllä toisinaan oikein hyvä asenne, mutta ei parhaimmillaankaan yllä samalle tasolle Donnan kanssa. Samalle taajuudelle löytäminen Aadan kanssa on ollut pitkä taival ja jatkuu edelleen. Nyt piiiitkän tauon jälkeen jaksan taas ottaa haasteen vastaan! :D

Palataas aiheesta takaisin meidän parkkipaikkatreeniin. Parkkiksella oli rauhallista ja pysyttelimme tarkoituksella syrjempänä, jotta häiriö olisi mahdollisimman maltillinen. Palkkailin katsekontaktista ja otin myös muutaman liikkeellelähdön ja parin askeleen seuraamista. Tällaista en olekaan Aadan kanssa tehnyt aikoihin, joten tämä otetaan seuraavaksi treenilistalle. Aada on selvästi tottunut seuraamaan pitempää pätkää, sillä se ei ensimmäisillä kerroilla tajunnut pysähtyä parin askeleen jälkeen, vaan olisi jatkanu matkaa. No tähän tulee nyt muutos. Ei kun vaan satunnaislukugeneraattori laulamaan ja tekemään eri pituisia seuraamispätkiä! 8) Asenne ja motivaatio oli Aadalla tänään oikein hyvä.

Donnan kanssa vahvistin lähinnä katsekontaktia perusasennossa ja oikein hyvin meni. Ympäristö ei häirinnyt sitä laisinkaan ja kävelipä ihminenkin juuri sopivasti aika läheltä meitä. Olin tyytyväinen tähän ja vein takaisin autolle. Illalla ajattelin treenata vielä vähän seuraamista. Olen tehnyt Donnan kanssa nyt muutamaa askelta ja se on lähtenyt sujumaan kivasti!

Aada 5 v ja muita kuulumisia

27.5. oli Aadan 5 v syntymäpäivät. Synttäripäivänä meillä vieraili ihana perrokamu Litti viihdyttämässä synttärisankaria ja Donnaa. Vesikoirat juhlivat asiaankuuluvalla tavalla, eli kruisailivat päättömästi pihalla ja kävivät välillä viilentäytymässä ojassa. Olipa mukavaa!

Täysillä mennään!

Lämmintä on viime aikoina piisannut! Hellepäivinä lenkkeily on jäänyt vähemmälle ja ollaan käyty suhteellisen ahkerasti lammella uimassa/räpiköimässä/mitä nyt kuka milläkin kerralla haluaa puuhata. Aada ei ole odotuksistani huolimatta uskaltautunut vielä uimaan. Lähelle heitettyjä keppejä se saattaa hakea, välillä ei niitäkään. Ajattelin ottaa seuraavan kerran pelastusliivit mukaan, josko se parin uintikerran jälkeen rohkaistuisi taas uimaan. Niiden kanssa se lähtee yleensä mielellään ja epäröimättä. Olisiko aistittavissa siis hieman kriittistä epäluuloa omia uintitaitoja kohtaan? Yleensä loppukesästä se ui jo reippaasti ilman kellukkeita.

Donnalle taas ei ole niin justiinsa osaako uida vai ei. Veteen on mentävä, koska niin kuulemma vesikoiran on tehtävä. Sen uintitekniikka on tällä hetkellä niin mielenkiintoinen, etten oikein tiedä pitäisikö nauraa vai pelätä hukkumista. Yleensä teen molempia katsellessani sen omatoimisia uintireissuja. Sillekin voisi tehdä hyvää pari uintikertaa liivien kanssa, josko se tekniikka siitä vähän kehittyisi. Innokas oppilas se ainakin on!

Agilitytreeneissä ollaan käyty koronatauon jälkeen nyt kolme kertaa. Aadan lisäksi ryhmässä treenaa myös Donna, joka on osoittanut innostusta (tätäkin) lajia kohtaan. Se tuntuu ainakin omasta mielestäni Aadaan verrattuna nopeammalta. Mukavaa ja mielenkiintoista hömpöttelyä rally-tokotreenien rinnalle.

Donnalle on varattu aika virallisiin luustokuviin  13.7. Tarkoituksena on kuvata lonkat, kyynärät ja selkä sekä tarkistaa polvet. Samalla reissulla otetaan verinäyte kilpirauhastestiä varten, joka espanjanvesikoirilla on hyvä tsekata.

Erilainen kevät

Jaahas, sitä vierähti pari kuukautta viime päivityksestä. Ei olla oikeastaan tehty juurikaan mitään, jonka vuoksi ei ole myöskään ollut kirjoiteltavaa. Viimeiset pari kuukautta on tähän mennessä kulunut lähinnä lenkkeillen, ihanan keväisistä säistä nauttien ja Donnan mystisistä kutinoista/tassuongelmista stressaten. Yllättävää kyllä treenit ovat olleet ihan minimissä, odotin että vapaa-ajan lisääntyessä en muuta tekisikään. Vasta nyt lumien kunnolla sulettua on treenimotivaatiokin hiljalleen syttynyt. Esimerkiksi tällä hetkellä opetan Donnaa peruuttamaan. Tästä turinoin lisää myöhemmin.

Donnan kanssa metsässä.

Nyt kun kaikki harrastustoiminta on tähän asti ollut sattuneesta syystä peruttu, on iltaisin riittänyt paaaljon luppoaikaa. Onneksi ulkona on kuitenkin ollut ihania kauniita keväisiä kelejä, jonka johdosta ollaankin ulkoiltu tosi paljon. Maalis-huhtikuussa innostuin myös askartelemaan agilityhyppyjen siivekkeitä varastossa lojuneista jämälaudoista. Mahdollisesti keväämmällä vielä maalaan ne, saas nähdä. Hyppyesteitä on nyt kaksi, kolmannelle olisi tarvetta jos halajaa treenata esim. rally-tokon sarjahyppyä. Ehkäpä kesällä rakennan näitä lisää.

Näitä on nyt 2 kpl odottamassa ulkotreenejä. :) Kuva on otettu maaliskuun lopussa, kun lunta vielä oli.

Aada on jo kovasti herätellyt toiveita käydä uimassa heti jäiden sulamisesta lähtien. En ole viitsinyt sitä vielä päästää kunnolla uimaan, koska vesi vielä lienee vähän liian kylmää. Ojissa se on toisinaan saanut läträtä sitten ilman lupaa, joskus jopa luvan kanssa. Pitäähän vesikoiran suoda tehdä sitä mihin se on luotu. :) Suurin syy läträämisen rajoittamiseen on ollut pitkähkö turkki, jonka kuivatus (putsaamisesta puhumattakaan) on aikasmoinen projekti. Siihen ei jaksa ihan joka päivä (parhaillaan useamman kerran päivässä) ryhtyä. Tänään sitten otin töiden jälkeen projektiksi ajella turkin alas. Kesätukka piti toki jättää, hah! Saa nähdä miten pitkään tukka pysyy päässä. 8)

"Tukka hyvin, joko mennään uimaan?"

Vuosi vaihtui jälleen

Uuden vuoden yö meni rauhallisissa tunnelmissa. Tässä meidän lähistöllä ei ilotulituksia juurikaan ammuttu, joten sisälle kuului pauke vain vaimeasti. Toki olimme puoleen yöhön asti hereillä ja mm. tv oli auki, joten mahdollinen pauke laimeni myös muiden äänien joukkoon. Ulkona toki kuului kaukaisuudesta lievää pauketta, mutta Donnakaan ei pikaisilla pissatuksilla reagoinut ääniin millään tavalla.

Vähän ennen puolta yötä naapurissa ammuttiin muutama ilotulite, jolloin pauke kuului meillekin sisälle ihan kunnolla. Aada ja Donna eivät niistä sen kummemmin välittäneet, kuulostelivat toki mistä kova pauke oli peräisin, mutta eivät mitenkään säikkyneet. Kahdentoista jälkeen sitten meillä hiljeni heti ihan tyystin ja loppuyön sai nukkua ihan rauhassa.

Jouluaattona koirat pääsivät poseeraamaan perinteisesti kuusen edessä.

Alkuvuodesta on aina jotenkin innoissaan tulevasta vuodesta. Treenejäkin on molemmille tiedossa. Donnan kanssa aloitetaan tulevana keskiviikkona rally-tokon alkeiskurssi, jossa päästään syventämään tärkeitä rally-tokotaitoja.

Aadan kanssa kävimme taas viime perjantaina ekoissa agilitytreeneissä parin vuoden tauon jälkeen. Minua jännitti jostain syystä todella paljon. :D Olin jotenkin niin ulkona mukavuusalueilta, kun agilitystä en oikein mitään ymmärrä. Kouluttaja kuitenkin osasi todella kivasti ottaa osaamistasomme huomioon ja saatiin aikaiseksi oikein kiva treeni. Tästä on hyvä jatkaa!

Mitä Donna osaa?

Donna on jo 11 kk ja noin kolmen viikon päästä pyllerö täyttää vuoden!

Tuumailin tässä yksi päivä, että olen hyvin vähän opettanut Donnalle mitään temppuja. Aadahan osasi saman ikäisenä jo vaikka ja mitä, mutta Donnan kanssa olen keskittynyt enemmän perusasioihin. Eka temppu jonka opetin sille jo ihan pienenä oli istu. Maahan se oppi menemään käskystä kunnolla vasta pari kuukautta sitten. Odottamista on myös vähän tehty, mutta sitäkin hyvin vähän. Mietin jo että enkö tosiaan ole tehnyt sen kanssa mitään, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin olen tehnyt ja itse asiassa aika paljonkin. Ihan pellossa tuo koira ei ole sentään elänyt. :)

Kun Donna tuli meille, ajattelin että keskityn sen kanssa aluksi pitkälti perusasioihin. Aadan kanssa lähdin niin nuorena harrastamaan jo lajeja ja kaikki perustaidot tulivat sitten siinä sivussa. Sinänsä siinäkään ei ollut mitään vikaa, mutta halusin nyt silti ottaa Donnan kanssa vähän toisenlaisen lähestymistavan tuleviin harrastuksiin.

TAITOJA ESIM. RALLY-TOKOON
Olen tehnyt vähitellen pikku juttuja ja hiljalleen niistä on lähtenyt kehittymään vähän isompia juttuja. Esimerkiksi olen pennusta asti vahvistanut lähellä pysymistä ja tietoisesti palkannut aina viereeni polven kohdalle. Tämän ansiosta Donna hakeutuu luonnostaan lähelleni ja sen kanssa on ollut nyt aikas helppoa lähteä rakentamaan esimerkiksi seuraamista. Eteen istumista ollaan myös harjoiteltu, tavoitteena on myöhemmin rakentaa siitä eteentulo rally-tokoon. Takalkojen käyttöä ollaan harjoiteltu vasta ihan vähäsen, mutta tarkoituksena on nyt ensi vuonna ottaa nekin mukaan treenirutiineihin.

LEIKKIMINEN/PALKKAUS
Erilaisia palkkauksia ollaan harjoiteltu läpi pentuajan. Donna ei pienenä juurikaan syttynyt vetoleikeistä. Ollaan kuitenkin ahkerasti sen kanssa leikitty lelulla ja nyt se on alkanut vähän jopa taistella lelusta. Mitään kunnon taisteluja sen kanssa ei kuitenkaan saa, mutta se nauttii silti suuresti leluleikeistä. Lelusta on näköjään tullut myös sille tärkeä palkka treenatessa. Nykyään se menee namienkin edelle. Nyt olen viime aikoina opettanut sille lelulle vapautusvihjettä, joka on "okei". Donna oivalsi sanan ihan muutamalla toistolla ja nyt sitä on helppo lähteä jatkojalostamaan vaikka mihin. Sen kanssa voi tehdä esimerkiksi vireenhallintaa, luopumistreeniä tai vapauttaa palkalle treeneissä.

Sosiaalista palkkaa Donna on ottanut hyvin vastaan alusta alkaen ja sitä olen tietoisesti lähtenyt myös rakentamaan. Aadan kanssa en ole ehkä onnistunut sosiaalisen palkan opettamisessa niin hyvin kuin voisi, joten yritän tehdä tämän mahdollisimman huolellisesti Donnan kanssa.

Leikin Donnan kanssa myös paljon ilman lelua. Annan sen possuilla, hyppiä minua vasten ja olla riehakas. Tällä tyylillä me yleensä käydään leikkimässä eri paikoissa. Donna innostuu tällaisesta leikistä kovasti. Se rakastaa myös pomppimista ja hyppii kuin mikäkin vieteriukko.

VIRITTELYSANA
Olen opettanut sille myös ns. virittelysanan, jonka tarkoitus on kertoa koiralle että kohta tehdään jotain kivaa. Tässä olen käyttänyt sanaa "reenataanko?"

RAUHOITTUMINEN
Jokainen pidempi harjoitussessio päättyy rauhoittumiseen. Otan sen käsieni väliin ja sanon "rauhassa". Välillä rauhoittuminen kestää vähän pidempään ja välillä se rentoutuu hetkessä. Donna on oivaltanut rauhoittumisen hyvin ja treenit on kiva lopettaa rauhalliseen mielentilaan.

LUOPUMINEN
Luopumista tällä hetkellä harjoitellaan namien kanssa. Tässä riittää vähän työsarkaa, sillä Donna ei millään malta pysyä paikoillaan, vaan lähtee herkästi esimerkiksi tepsuttelemaan tassuillaan tai pomppimaan yms. Tavoitteena on tällä hetkellä opettaa se pysymään paikoillaan edes muutaman sekunnin. :D

Lokakuun kuulumiset

Hupsista vaan, lokakuu meni ja nyt jo marraskuu. Paljon tapahtui lokakuussa asioita. Luntakin tuli ja talven tuloon on pitänyt taas sopeutua.

Donnalla alkoi lokakuussa viiden kerran arkitottelevaisuuskurssi, joista kahteen ensimmäiseen kertaan se ei päässyt osallistumaan tassuongelmien vuoksi. Donnalla on ollut syksyn aikana kaikenlaista ongelmaa tassuissa, mutta nyt kun sain eläinlääkäriltä ohjeeksi pestä tassut kuuriluontoisesti pari kertaa viikossa tassushampoolla, ne ovat toistaiseksi pysyneet ihan hyvässä kunnossa.

Lokakuussa satoi ensilumi, josta Donna oli iloinen. Kyllä siitä huomaa, että on talvella syntynyt. :)

Tosiaan pari ekaa kertaa Donna missasi arkitottelevaisuuskurssista. Ensimmäisellä kerralla Aada toimi Donnan sijaisena, josta Aada oli hyvin riemuissaan. Aada sai tehdä katsekontaktiharjoituksia ja seuraamisen alkeita. :D Tokalla kerralla ei sitten käyty ollenkaan. Kolmannelle kurssikerralle Donna vihdoin pääsi ja teemana oli erilaiset kehonhallintarastit, agilityputki ja erilaiset alustat. Sieltä sain inspiraation tehdä mm. istu-maahan-seiso-jumppaa kotona erilaisien alustojen päällä. Olen tehnyt jumppaa tähän mennessä sohvatyynyjen ja pahvilaatikon päällä. :)

Tällä viikolla eli neljännellä kerralla teemana oli maahanmeno erilaisilla tekniikoilla, paikallaolo, seiso-maahanjumppa ja liikkeestä seisahtuminen.

Molemmat koirat on nyt ajeltu. Aada näyttää jostain syystä tässä kuvassa erittäin paheksuvalta. :D

Donnasta on hiljalleen kehittynyt hauska ja innokas treenikaveri. Se on fokusoitunut minuun, eikä juurikaan kiinnitä huomiota ympärillä olevaan häiriöön. Tällä kurssilla keskittymistä toki helpottaa se, että halliin on rakennettu jokaiselle omat matalat "karsinat", jossa saa treenata suhteellisen häiriöttä. Tämä on tosi kiva järjestely nuorille perusasioita opetteleville koirille. :) Donna on tosi leikkisä ja suorittaa tehtävät yleensä vauhdilla ja täsmällisesti. Lisäksi se oppii ja oivaltaa asiat nopeasti. Sen kanssa pitää tajuta vaikeuttaa/muuttaa tehtävää jo parin toiston jälkeen, koska Donna rupeaa herkästi ennakoimaan esimerkiksi palkan suunnan yms. Se osoittaa oppimiskykyään ihan eri tavalla kuin Aada. Donnaa pitää koko ajan haastaa, muuten sen kiinnostus lopahtaa eikä se jaksa montaa samanlaista toistoa peräjälkeen. Aada kun taas tekee loputtomalla innolla samoja juttuja vaikka hamaan tappiin asti. Aadan kanssa jämähdän helposti tekemään samaa tehtävää, Donnan kanssa pitää vaikeuttaa tehtävää sopivin väliajoin että sen mielenkiinto pysyy yllä. :)

Neiti Suopursu 8 kk

Donna, pikkuinen Donitsimme, täytti reilu viikko sitten 8 kk!

Aadan ja Donnan olen kasvattanut hyvin eri tavalla. Aada osasi 8 kk ikäisenä jo paljon asioita, Donnan kanssa taas olen keskittynyt enemmän perusasioihin. Olen ottanut Donnan kanssa aika rennosti ja treenannut toistaiseksi hyvin vähän. Temppuja se osaa vain istu, maahan ja odottamisen alkeet. Kaikki hoitotoimenpiteet se antaa tehdä hyvin. Nose workia ollaan ahkerasti treenattu ja nenähommista Donna tuntuu olevan tosi innoissaan.

Donna on vielä hyvin pentumainen ja vitsikäs kaveri. Se on luonteeltaan hyvin rauhallinen tarkkailija, ei mikään kovin rohkea rämäpää. Treenatessa Donna on hauskan riehakas ja palkkautuu hyvin nameilla ja lelulla sekä hullaantuu erityisesti sanallisista kehuista. Se rakastaa tehdä asioita mamman kanssa yhdessä, mutta on kuitenkin sopivan itsenäinen ja osaa rauhoittua tosi hyvin esimerkiksi jäädessään yksin kotiin tai autoon. Juurikin tätä ominaisuutta Donnassa erityisesti arvostan.

Donna rakastaa rapsutuksia ja läheisyyttä. Se hakeutuu hyvin usein kainaloon nukkumaan. Häntä sillä heiluu koko ajan, ja se tykkää kiehnätä jaloissa kuin kissa, jonka vuoksi olen meinannut monet kerrat jo kompastua siihen. Sen turkki tuoksuu aina suopursulle, koska se vetää päätöntä rallia meidän takapihan metsässä (tämän takia olemmekin alkaneet kutsua sitä neiti Suopursuksi). :)

Hei me muutettiin!

Muutimme rivitaloasunnosta omakotitaloon viikkoa ennen juhannusta. Koirat ovat sopeutuneet uuteen kotiinsa nopeammin kuin kuvittelinkaan. Itse asiassa ne eivät olleet ollenkaan moksiskaan maiseman vaihdoksesta. Toki taloon ne saivat hieman tutustua jo ennen varsinaista muuttoa, kun kävin talolla muutaman kerran koirien kanssa viemässä tavaraa. Itse muuttoviikonlopuksi vein koirat vanhemmilleni hoitoon pahimman härdellin tieltä. Kun koirat tulivat sunnuntaina uuteen kotiinsa ja astuivat sisälle, ne häkeltyivät ehkä eniten siitä että meidän huonekalut olivat siellä. :D Hetken ne nuuskivat ihmeissään kunnes totesivat "okei, nää mööpelit on nyt sitten täällä" ja painuivat tutuille vakkaripaikoilleen nukkumaan. :D

Muutaman ekan yön ne vaeltelivat aamuyöstä ehkä vähän enemmän kuin normaalisti, mutta hyvin pian ne löysivät itselleen mukavat nukkumapaikat. Nyt ollaan saatu yöt nukkua aika rauhaisasti (lukuunottamatta muutamia aamuja kun eräs toisinaan aamuvirkku ja toisinaan hieman kärsimätön pentu haluaisi herättää meidät uuteen päivään jo neljältä).

Lenkkimaastoa löytyy monenlaista.

Parasta tässä paikassa on, että koirilla on nyt paljon tilaa juosta sekä ulkona että sisällä. Myös treenimahdollisuudet omalla pihalla ovat ihan eri ulottuvuuksissa kuin rivitalossa. :) Takapihalta pääsee suoraan kivoille poluille ja muutenkin tästä lähialueelta löytyy paljon lupaavia, tutustumisen arvoisia ja monipuolisia lenkkeilyreittejä. Lisäksi lähistöllä on useampi lampi jossa vesikoirien on mahdollisuus lotrata. Koiranomistajan näkökulmasta tämä on tähän mennessä ollut oikein hieno ja rauhallinen paikka asua.

Takapihalta lähtee myös kivoja reittejä.

  

 

 

Donna 4 kk

Donna täytti viikonloppuna 4 kk. Aika on kulunut tosi nopeasti! Donna on tähän mennessä ollut helppo pentu. Se osasi meille tullessaan jo matkustaa nätisti autossa ja sitä on ollut helppo vahvistaa. Se osaa myös jäädä rauhallisesti autoon odottamaan omaan kevythäkkiinsä. Yksinolon opettelussa ei ole tähän mennessä ollut mitään ongelmaa. Donna on juuri sopivan itsenäinen ja on alusta saakka tykännyt puuhastella myös itsekseen. Hoitotoimenpiteet sujuvat myös hyvin, no problem. Sisäsiisteys on alusta asti ollut tosi hyvällä mallilla. Sanomalehtiä meillä ei ole ollut enää viikkoihin ja olemme nyt vähitellen laittaneet mattoja takaisin lattialle. Hihnassa kulkemista ollaan ahkerasti treenailtu ja Donna osaa (hetkellisiä riehumiskohtauksia lukuunottamatta) kulkea hihnassa ihan riittävän hyvin ikäisekseen. Se hakee välillä myös ihanasti kontaktia hihnassa. Donna vaikuttaa aika järkevältä tyypiltä. Se on enemmän sellainen "funtsailen eka, toimin sitten". Aada kun taas on ollut aina ihan päinvastainen. :D

 

Vieraiden ihmisten kohtaamiset sujuvat edelleen vaihtelevasti. Toiset on kivempia kuin toiset. Aada näyttää pennulle onneksi hyvää mallia miten ihmisiin voisi parhaimmillaan suhtautua. Toisiin koiriin Donna suhtautuu uteliaasti. Meillä vierailevien koirien kanssa se tykkää leikkiä. Vieraat koirat ulkona ovat välillä kiinnostavia, välillä epäilyttäviä. Donna on viimeisen parin viikon aikana rohkaistunut paljon ja siitä on tullut uteliaampi. Vielä ei kuitenkaan rohkeuden ja uteliaisuuden saralla vedä vertoja Aadalle tuon ikäisenä. Ehkäpä tässä kohtaa juurikin korostuu hyvin tämä "funtsailen eka, toimin sitten" luonteenpiirre, jota Aadalla ei ole koskaan ollut.

 

"Mitä sie teet?"

Käytiin maalis-huhtikuussa Donnan kanssa agilityn alkeiskurssi ikään kuin pentukurssina. Siellä Donna tottui halliympäristöön, hallissa pyöriviin kanssatreenaajiin, kouluttajaan ja erilaisiin pintoihin. Donna rohkaistui kerta kerralta enemmän ja parilla viimeisellä kerralla päästiin jopa kunnolla "treenaamaan". Kouluttaja oli viimeiseen kertaan asti Donnan mielestä vähintäänkin epäilyttävä, mutta epäluuloisuus ei enää tullut viimeisillä kerroilla niin voimakkaasti esiin kuin esim. ihan ensimmäisellä kerralla. Nameja se haki kouluttajan kädestä kerta kerralta reippaammin. Aion kyllä ahkerasti jatkaa Donna kanssa erilaisilla kursseilla käyntiä. Mitä enemmän se nuorena pääsee kokemaan erilaisia asioita, sitä itsevarmemmaksi sen toivon vanhempana tulevan. Toukokuussa aloitamme pentukurssin ja kesäksikin minulla on jo kurssisuunnitelmia pennun varalle. :)

Lisää sosiaalistamishommia

Donnan kanssa ollaan taas käyty paljon uusissa paikoissa. Ollaan muun muassa kyläilty, tavattu kissoja, koiria ja erilaisia ihmisiä. Lisäksi tänä viikonloppuna vietimme yön Kolilla mökillä kaverin syntymäpäivillä. Donna on suhtautunut tähän mennessä uusiin asioihin aluksi varovaisesti, mutta loppujen lopuksi se aina reipastuu. Erityisesti yksin asioita kohdatessaan se aluksi vaikuttaa vähän jännittävän, mutta se palautuu kuitenkin hyvin ja rohkaistuu päivä päivältä enemmän. Aada on toisinaan reissussa mukana tuomassa turvaa, jolloin Donna on rohkeampi ja ottaa Aadasta mallia. Donna on kuitenkin reipastunut jo sen verran, että sen kanssa voi kohdata uusia asioita myös yksin. Donna on selkeästi vähän hitaammin lämpeävä tapaus, toisin kuin Aada joka oli pentuna paljon luottavaisempi ja rohkeampi. :) Uskon kuitenkin että ihan hyvä siitä pennusta tulee kunhan kasvaa ja kehittyy. Donnan kanssa pitää edetä pikkuhiljaa koko ajan koiran fiiliksiä kuunnellen.

Hallilla olen käynyt Donnan kanssa nyt pari kertaa. Ekalla kerralla kävimme tyhjässä hallissa ja Donna sai rauhassa tutustua paikkoihin. Donna oli tosi reipas, utelias ja tykkäsi vetää rallia pehmeällä keinonurmella. Toisella kerralla kävimme hallilla jo treenikaverin kanssa. Samalla hallin toisella puolella oli agilitytreenit, joten pientä hulinaa hallissa riitti.

Donna ei ole pariin viikkoon tehnyt tarpeitaan ollenkaan sisälle paria pissavahinkoa lukuun ottamatta. Toisinaan se jo vähän pyytää itse ulos haahuilemalla takapihan oven lähettyvillä, mutta vielä tapa ei ole ihan vakiintunut. Se tunnistaa myös "ulos" sanan, jonka kuullessaan se laukkaa suoraan ovelle. Pätevä pikkuinen.

Nukkumapaikalla ruuhkaa.

Yksinoloja ollaan jonkin verran treenattu aikaa hiljalleen pidentäen. Ainakin toistaiseksi yksinoloharjoitukset ovat sujuneet hyvin. Kotona on rauhallinen pentu vastassa. Donna on sen verran itsenäinen kaveri, ettei se pistä yksinoloa pahakseen.

Tiistaina olemme menossa ensimmäiselle rokotukselle. Aika kuluu niin nopeasti! :)

Sosiaalistamishommia

Pennun elämä on ollut viimeiset puolitoista viikkoa vauhdikasta. Ollaan muun muassa käyty kolmessa eläinkaupassa, matkustettu autossa, meillä on käynyt paljon vieraita ja ollaan ihmetelty ulkomaailmaa kodin läheisyydessä.

"Mitäs tölläät? Ei me olla muuta tehty kuin nukuttu."

Donna on reipastunut paljon. Ensimmäisellä eläinkauppakäynnillä Donnaa jänskätti kovasti, mutta seuraavilla kerroilla se on ollut koko ajan uteliaampi ja rennompi. Aada on ollut myös menossa mukana ja toiminut hienona esimerkkinä pennulle. Eläinkaupoissa ollaan saatu paljon huomiota, ihmiset ovat tulleet juttelemaan ja tutustumaan koiriin. Donna on käynyt nuuskimassa ihmisiä ja syönyt nameja kädestä. Aada taas on nauttinut rapsutuksista ja huomiosta täysin siemauksin. Se on saanut kehut miten hieno sosiaalistamiskamu se on. <3

Käytän Donnaa Mustissa ja Mirrissä joka käyntikerralla vaa'alla ja tänään se painoi 6,3 kg. Torstaina Donna täytti 10 viikkoa. Aada painoi saman ikäisenä 4,8 kg! :D Ei siis yhtään ihme, että Donna on tuntunut alusta alkaen vähän isolta kaverilta. Mielenkiintoista nähdä minkä kokoinen tästä neidistä lopulta tulee. Aadakin käväisi vaa'alla ja tämä sorja neitokainen painoi 17,4 kg.

"Hei etsä leikkis, leikkisitsä?"

Aada on toiminut erittäin pätevästi esimerkkinä pennulle erilaisissa tilanteissa. Ai että se on niin mahtava tapaus! Mitä minä tekisinkään ilman sitä. <3

Arjen kuulumisia

Tähän mennessä ollaan Donnan kanssa ihmetelty maailmaa tässä kodin läheisyydessä rauhallisilla alueilla. Kelit tuovat kyllä omat hankaluutensa tähän maailman ihmettelyyn, kun pentua (ja itseäni) alkaa niin herkästi kylmämään. Tällä viikolla on ollut hyytäviä tuulia ja jonkun verran pakkastakin. Eilenkin illalla tuuli ja satoi ihan laakana lunta ja me vaan kyhjötettiin pennun kanssa etupihan rappusilla. :D Onneksi sain serkulta pennulle lainaan useita pienten koirien takkeja ja villapaitoja, jotka ovat tulleet erittäin tarpeeseen näillä keleillä!

Tämä kaksikko osaa olla kyllä niin söpöjä välillä.

Meillä on käynyt jo pari vierasta moikkaamassa Donnaa. Kotona vieraita kohtaan Donna on suhtautunut uteliaasti ja melko rauhallisesti. Kovinkaan paljon sitä ei vieraat ole tähän asti kiinnostaneet, vaan se hetken tutkii, leikkii ja lopulta painuu nukkumaan. :D Tässä mielessä Donna on ihan erilainen kuin Aada, joka taas on pienestä pitäen ollut erittäin kiinnostunut ihmisistä. Ulkona Donna on tähän mennessä ihmiset jopa vähän jänskättäneet. Me nyt joka tapauksessa ruvetaan hiljalleen yhä enemmän ihmisten ilmoilla käymään, joten eiköhän se jännitys vähitellen selätetä kun kokemus karttuu.

Yöt Donna on nukkunut edelleen tosi rauhallisesti omassa kompostiverkkoyksiössään. Se ei öisin tee tarpeita sisälle ollenkaan, vaikka sille on kyllä varattu sanomalehtiä lattialle. Kerran yössä jompikumpi meistä herää (jos herää) ja käyttää pissalla ulkona. Se riittää tälle penskalle.

"Mamma, tuo kiusankappale vei miun lelun."

Aamuisin heitän Donnalle aamupalan kongissa ja muissa aktivointileluissa, jotta se saa mieluista puuhaa siksi aikaa kun käytän Aadaa pienellä lenkillä. Samalla tulee vähän yksinoloon totuttelua (toki ei se täysin yksin ole, kun Teemu nukkuu makuuhuoneessa suljetun oven takana). Yksinoloa ollaan myös vähän harjoiteltu tekemällä mm. postinhaku- ja roskienvientireissuja. Lisäksi käyn usein eri huoneissa ja suljen oven perässäni, ettei koirat pääse mukaan. Donna ei ole tähän mennessä juurikaan välittänyt, vaikka toviksi häviäisin näkyvistä. Se vaikuttaa sen verran itsenäiseltä kaverilta, että ei pane hetken yksinoloa pahakseen ja tykkää puuhailla itsekseenkin. Se myös kykenee itse rauhoittumaan, mikä on tosi kiva ominaisuus!

Vieras toi penskalle kivan lelun!

Aadakin sai omansa, josta oli oikein innoissaan.

Jopa pentu malttoi hetkeksi näin hienosti yhtäriin. :D

Pienenpieni löytö

Tongin tänään koiran kaappia (eli kaappia jossa säilytetään koirakamoja) ja tein löydön. Pienen muovipussin, jossa oli pienenpieniä koirakamoja! <3

Tämä pikkuruinen panta kaulassa Aada tuli meille kotiin.

Nyt se menisi ennemminkin nenäkoruna.

Tämä pikkuinen kaulapanta oli "ison tytön kaulapanta".

Nyt se menisi aika päheänä blingbling-kuonopantana.

Nämä ihanat ja käytännölliset valjaat ostettiin jo vähän varttuneemmalle (ja viisaammalle?) koirapenskalle

Hei pliis...

Koiran kasvaessa kongitkin kasvaa.

Viimeisenä vielä tämä pikkuruinen tennispallo, joka tuli pentupaketissa mukana kasvattajalta.

Tämä olisi varmasti edelleen Aadan suosikkilelu, ellei se olisi niin pieni.