Kun Aada oppi pitämään lelua suussaan, rupesin seuraavaksi vahvistamaan esineen kantamista ja lopulta esineen tiputtamista vatiin. Palkan annan vatiin, kun lelu osuu sinne. Harjoiteltiin ihan hiljakseen silloin tällöin, ehkä parina iltana viikossa. Pidimme monien päivien taukoja ja olin aina ihan varma, että Aada on mahtanut unohtaa koko tempun. Mutta tauot tekivätkin ihmeitä Aadan pääkopassa, sillä se yllätti minut joka treenikerralla osaamalla koko ajan paremmin. Tässä taas todistin itselleni, että ei se määrä vaan se laatu!
Videolla lelut on vähän tökerösti piilossa vatin takana, mutta itse temppu ja Aadan puuhailu tulee varmasti ihan hyvin ilmi.
Tällä hetkellä temppumme vaatii lisää vahvistamista. Aada tarjoaa innokkaasti siivoamisen lomassa kaikkea muutakin, mm. vatiin menemistä itse ja muita mieleen juolahtavia liikkeitä. :D Välillä se myös kokeilee, saisiko makupalan pelkästään pään tunkemisesta vatiin. Joidenkin lelujen osuminen vatiin on vielä haasteellista, esim. narulelut tuottavat Aadalle päänvaivaa. Aada osaa myös siivota tuhoamansa paperisilput. Työpäivän aikana silputut paperirullat antavat nyt tuplana aktiviteettia, kun Aada saa tuhoamisen lisäksi siivota ne itse. :)
On se vaan etevä.

