Vuosi vaihtui jälleen

Uuden vuoden yö meni rauhallisissa tunnelmissa. Tässä meidän lähistöllä ei ilotulituksia juurikaan ammuttu, joten sisälle kuului pauke vain vaimeasti. Toki olimme puoleen yöhön asti hereillä ja mm. tv oli auki, joten mahdollinen pauke laimeni myös muiden äänien joukkoon. Ulkona toki kuului kaukaisuudesta lievää pauketta, mutta Donnakaan ei pikaisilla pissatuksilla reagoinut ääniin millään tavalla.

Vähän ennen puolta yötä naapurissa ammuttiin muutama ilotulite, jolloin pauke kuului meillekin sisälle ihan kunnolla. Aada ja Donna eivät niistä sen kummemmin välittäneet, kuulostelivat toki mistä kova pauke oli peräisin, mutta eivät mitenkään säikkyneet. Kahdentoista jälkeen sitten meillä hiljeni heti ihan tyystin ja loppuyön sai nukkua ihan rauhassa.

Jouluaattona koirat pääsivät poseeraamaan perinteisesti kuusen edessä.

Alkuvuodesta on aina jotenkin innoissaan tulevasta vuodesta. Treenejäkin on molemmille tiedossa. Donnan kanssa aloitetaan tulevana keskiviikkona rally-tokon alkeiskurssi, jossa päästään syventämään tärkeitä rally-tokotaitoja.

Aadan kanssa kävimme taas viime perjantaina ekoissa agilitytreeneissä parin vuoden tauon jälkeen. Minua jännitti jostain syystä todella paljon. :D Olin jotenkin niin ulkona mukavuusalueilta, kun agilitystä en oikein mitään ymmärrä. Kouluttaja kuitenkin osasi todella kivasti ottaa osaamistasomme huomioon ja saatiin aikaiseksi oikein kiva treeni. Tästä on hyvä jatkaa!

Viimeiset agilitytreenit pienryhmässä

Agility jää tauolle ainakin joksikin aikaa. :) Nyt seuraavan vuoden keskityn rally-tokoon ja todennäköisesti höntsäilen sitten agilityä aina silloin tällöin, että pysyy asiat mielessä. Viimeisen puolen vuoden aikana kehityttiin tässä lajissa molemmat huimasti, ja tämänkin päivän treenit jätti kivan motivoituneen fiiliksen.

Tänäänkään ei kouluttaja ollut paikalla, joten treenattiin porukalla ja omatoimisesti. Tämän viikon radalla oli sekä kepit ja puomi, joita me ei olla Aadan kanssa vielä tehty osana rataa. Yllä näkyy viikkorataa kokonaisuudessaan, mutta me tehtiin lähinnä erilaisia variaatioita hypyistä, renkaasta ja putkesta. Puomia harjoiteltiin myös erikseen. Taas huomasi, että puomista on ollut taukoa. Aada ei oikein muistanut pysähtyä kontaktipinnalle. Tämä olisi yksi niistä monista asioista, mitä pitäisi harjoitella lisää.

Agilityä ennen juhannusta

Meidän juhannussuunnitelmiin tuli pieni muutos, joten pääsin sittenkin tänään agilitytreeneihin. Meitä oli tällä kertaa treeneissä vain kaksi, eikä kouluttajakaan päässyt paikalle, joten omatoimisesti tehtiin. Onneksi rata vaikutti aika simppeliltä, jonka pystyin suorittamaan pienissä pätkissä ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Yllä rata, jota me tehtiin treenikaverin kanssa. Radalla olisi ollut keinu ja puomikin, mutta me jätettiin ne pois ja muokkailtiin vähän reittiä. Keppejä en saanut vielä osaksi rataa, mutta hyvin pian ne saataisiin, jos treenattaisiin sitä. :) Aada tarvitsee vielä aika paljon tukea kepeillä. Heti meni paremmin, kun kaveri tuli toiseen päähän palkkaamaan.

Vaihdettiin myös treenikaverin kanssa koiria. Kaveri teki rataa Aadan kanssa ja minä sain hänen koiransa. Aada kuunteli hyvin treenikaverin ohjausta ja ihan hyvin minullakin meni hänen koiransa kanssa. :) Oli outoa ja hauskaa ohjata vierasta koiraa. Lisäksi oli kiva nähdä, että Aada menee hyvin ja tarkkaavaisesti myös toisen ihmisen ohjauksessa.

Me osataan sittenkin

Tänään tehtiin agilitytreeneissä tämmöinen rata. Lyhyesti tiivistettynä: meillä meni Aadan kanssa tosi tosi tosi hyvin! :) Kouluttaja oli vähän fiksannut viikkorataa meidän tasolle sopivaksi, ja oli tosi kivaa vaihtelua huomata, että ollaan kehitytty hurjasti tässä lajissa.

Radan lisäksi treenattiin Aadan kanssa keppejä ja A-estettä. Kepit Aada osaa nykyään mennä hyvin sujuvasti ilman ohjureita. Vauhti on vielä hidasta, mutta siitä se nopeutuu, kun tulee lisää varmuutta ja toistoja. Aadasta huomaa miten se tekee vielä suurta ajatustyötä pujotellessaan keppien välissä. Varmasti henkisesti väsyttävää puuhaa reppanalle. :) Otettiin keppeihin myös mukaan hyppyeste, eli ensin ohjasin hyppyesteelle ja siitä kepeille. Oikein hyvin se hakeutui hypyltä kepeille.

A-esteellä harjoiteltiin myös eka muutaman kerran pysähtymistä, ja sitten otettiin hyppyeste mukaan.  Hyppyesteen kautta A-esteeseen tuli lisää vauhtia, mutta aika hyvin se silti malttoi pysähtyä kontaktialueelle. Pikku hiljaa kehitytään koko ajan.

Viikonloppuna päästiin vielä viimeistä kertaa hangelle lenkkeilemään. :)

Hitto kun en ole oikeasti enää varma, haluanko jättää agilityä vuodeksi tauolle. Niin vauhdikkaasti ollaan nyt kehitytty, että harmittaa lopettaa. Pitää kuitenkin nyt yrittää ajatella järkevästi ja muistutella itselleni, että minulla ei oikeasti ole aikaa eikä jaksamista kahteen ohjattuun treeniin viikossa tulevan vuoden aikana. Pitää keskittyä nyt opiskeluun, joka tulee olemaan tosi iltapainotteista töiden ohella.

Harvinaisen kivat aksatreenit

Tosi kivasti meni torstain agilitytreenit. Pitkästä aikaa tuli taas innostus tähän lajiin, malttaako tätä sittenkään lopettaa. :D

Radan teemana oli persjätöt. Normaalisti menen Aadan kanssa ihan miniesteillä, mutta tällä kertaa laitettiin Aadalle korkeammat rimat (35-40 cm), koska muuten en kerkeä tekemään sen kanssa yhtäkään persjättöä. Rata meni tosi mainiosti, ja me kerrankin päästiin tekemään useampaa estettä peräjälkeen. Alla näkyy radan pätkä, jota tehtiin Aadan kanssa muutamassa osassa. (Kasin hyppyeste oli oikeasti takaakierrolla, miulla tuli pikku virhe tuohon.)

Ja sitten Aadalla oli minulle yllätys: se osasi kepit ilman ohjureita. Viimeksi pari viikkoa sitten meillä oli treeneissä kepeissä muutama ohjuri siellä sun täällä. Nyt torstaina sitten kokeiltiin, miten sujuu kepit ilman ohjureita. Se oli pari viikkoa haudutellut pikkuruisessa päässään niitä keppejä, ja nyt ne meni kuin se olisi tehnyt niitä aina. Käsittämätön koira. :D

Edistymistä huomattavissa (vähän)

Nyt alkaa jo hiljalleen huomata vähäistä edistymistä aksassa. Aada on alkanut enemmän seuraamaan ohjaamistani, eikä aina pingo ensimmäiselle näkemälleen esteelle (lukuunottamatta niitä kertoja, kun mie en osaa olla tarpeeksi selkeä). Minulla ei vielä riitä ymmärrys, millaista ohjausliikettä kannattaa tehdä missäkin tilanteessa, joten välillä meidän meininki meinaa mennä aikamoiseksi huitomiseksi. En kerkiä, en taivu, en osaa. Mutta kehitystä tapahtuu vähitellen, joka on mieltä kohottava juttu!

Me vähän muokkailtiin viikkorataa meidän tasolle sopivammaksi, joka näytti kokonaisuudessaan tuolta. Tehtiin Aadan kanssa rataa kolmessa pätkässä. Aluksi tehtiin 1-4, seuraavaksi 5-8 ja viimeisenä 8-11. Ompa muuten kivaa, kun meidän harjoittelupätkät sisältää jo enemmän kuin kaksi estettä ja osataan jopa suorittaa ne. :)

Opin uuden ohjausliikkeen kohdassa 5-6 (hyppyesteet oikeassa yläkulmassa), joka on nimeltään japanilainen (kukahan älykkö näitä agilityn ohjausliikkeiden nimiä keksii). En todellakaan tajuaisi käyttää tuota liikettä itsenäisesti radalla (todennäköisesti tekisin tiedostamattani), mutta tulipahan tehtyä ja opittua! :)

A-esteellä (radan keskellä olevan putken päällä) harjoiteltiin vielä ihan lopuksi pysähtymisiä.

Aada oli taas ihanan iloinen ja silminnähden huomaa, miten se tykkää tästä lajista. :)

Torstain aksa

Alla radanpätkä, jota Aadan kanssa tehtiin. Ennen kuin päästin edes aloittamaan, Aada suuntasi seinän vieressä olleelle A-esteelle tarjoamaan pysäytyskontaktia, jota ollaan muutamana viime kertana harjoiteltu. Pitihän se palkata. :D Kiva kun edes jotain jää meidän treeneistä päähän. :)

Pienissä pätkissä tehtiin, tosi kivasti meni. Kuutosesteen jälkeinen tiukka käännös putkelle oli haastava. Aada ei tajunnut seurata minun merkkejäni, vaan rallatteli ohi kauempana olevaan putkeen. Tehtiin muutama palkkaus heti kuutoshypyn jälkeen ja lopulta päästiin seiskaputkeen. Siihen olikin hyvä lopettaa.

Harjoiteltiin lopuksi vielä keppejä ohjureilla. Aadalla menee ne jo sen verran hyvin, että ruvetaan seuraavilla kerroilla vähitellen vähentämään ohjureita.

Onnistumisia aksassa

Kerrankin miulle jäi tosi kiva fiilis agilitytreenien jälkeen. Tänään meni kaikki niin nappiin. Aada oli niin skarppi, iloinen ja kaikki huomio minussa.

Maanantaina käytiin hieronnassa ja pahimmat jumit oli selätetty. Onkohan Aada siksi välillä aksatreeneissä niin ponneton ja nuuskii paljon maata, koska se on niin jumissa tai lihakset ovat väsyneet/hapoilla. Hieronnan jälkeisenä treenikertana se on aina niin iloinen oma itsensä. Tähän on hyvä kiinnittää huomiota tästä lähtien! Kävin ostamassa maanantain hieronnan jälkeen kauratyynyn hierojan suosituksesta. Pidetään viiden päivän kauratyynykuuri pahimpiin jumikohtiin (persaukset, selkä ja lavat). Lämpimän kauratyynyn pitäisi auttaa lihaksia rentoutumaan ja palautumaan. Aada selkeästi nauttii kauratyynyn lämmöstä. Se rauhoittuu nukkumaan joka kerta, kun asettelen lämpötyynyn sen päälle. Ajattelin, jos ompelisin itse isomman tyynyn, niin saisin hoidettua kerralla isomman alueen. Aion tästä lähtien käyttää kauratyynyä aksatreenien jälkeisinä parina päivänä ja pukea Back On Track -verkkoloimen päälle lämpöhoidon jälkeen.

Tehtiin ensin alla olevaa lyhyttä ratapätkää. Suoritettiin pätkä sekä ykkösesteeltä, että peilikuvana kakkosesteeltä. Tosi hyvin meni, ja Aada sujahti upeasti putkeen jo kaukaa. Ei paljon tarvitse käydä koiraa saattelemassa.

Seuraavalla kierroksella harjoiteltiin puomia ja keinua. Aloitettiin ensin puomista ja harjoiteltiin pysähtymistä kontaktipinnalla. Lähetin Aadan puomille ja se pysähtyi tosi kivasti loppupäähän. Viimeisenä otettiin pari toistoa vielä niin, että lähetin Aadan ensin hypylle ja siitä puomille. Sekin sujui ja hyvin malttoi neiti pysähtyä kontaktipinnalle!

Keinulla käytiin muistelemassa, miltä se epävakaa alusta tuntuikaan. Lähetin Aadan puomille ja Kirsi-kouluttaja piteli keinun alastulopäätä ja laski sitä hitaasti alemmas samalla kun Aada seisoi siinä ja söi nameja kädestäni. Ei se ollut moksiskaan keinusta ja luulen, että pian voidaan taas suorittaa keinu ilman avustajaa. :)

Torstain aksat ja perjantain trimmit

Edetäämpä nyt kronologisessa järjestyksessä, eli aloitetaan torstain aksatreeneistä hyvinhyvin lyhyesti ja sitten vähän pitempää jaarittelua niinkin ihmeellisestä ja kummallisesta asiasta kuin trimmaamisesta.

Torstaina otettiin Aadan kanssa vähän rennommat treenit. Tehtiin alla olevaa lyhyttä radan pätkää 1-3 ja lopuksi harjoiteltiin putkea pimeästä kulmasta (4) ja sieltä 5-esteelle etenemistä.

Perjantai-iltana oli ohjelmassamme parituntinen karvat-pois-operaatio. Jätin vielä lauantaiaamulle viimeistelyn ja pikkusipistelyn, johon vierähti vielä puolisen tuntia. Nyt on taas suhteellisen nätti koira. <3

Kuva lähtötilanteesta. Ekana sai kyytiä naamakarvat.

Vaikka turkilla alkoi olla jo pituutta, se ei kuitenkaan ollut takkuuntunut muualta kuin pehmeä mahakarva valjaiden kohdalta ja kainalot. Karva alkaa vähitellen muuttua aikuismaisen karkeaksi ja pidentyessään muuttuu hauskaksi korkkiruuvimaiseksi tiukaksi kiharaksi. Myös tummiin täpliin peräpäässä on alkanut ilmestyä vaaleampaa jouhea sekaan, jonka vuoksi ruskeat kohdat alkavat "harmaantumaan".

Voi että miten tykkäänkään tuosta lyhytkarvaisemmasta versiosta. Takkuisen ja hoitamattoman näköisen turkin alta paljastuu pikkuinen, solakka ja virtaviivainen otus. Aadan ilmeikäs naama tulee esiin ja koirasta tulee muutenkin paljon ilkikurisempi. En myöskään tykkää ruoan värjäämästä kuonosta, joka näyttää aina niin limaiselta ja likaiselta.

Kakkanaama vs. Jäänaama

Nyt kasvatellaan karvat toukokuun näyttelyitä silmällä pitäen. Toivottavasti turkki ehtii kasvaa tarpeeksi. Ihan niin vaikuttavaa turaturkkia se ei kerkeä kasvattelemaan, kuin mitä aikaisemmissa näyttelyissä, mutta luulen että ihan välttävän.

Hieronta herätti ajatuksia

Olen nyt muutamia päiviä venkslaillut blogin ulkoasun kanssa. Älkää siis ihmetelkö, kun joka päivä näyttää erilaiselta. :) Nykyinen yläbannerikin on lähinnä "testikuva", ja hienosäätelen sitä vielä (tai vaihdan kokonaan), kunhan saan muun ulkoasun kuntoon. Tämä vain pienenä välihuomautuksena. :) Nyt asiaan.

Maanantaina käytiin Aadan kanssa toista kertaa hierojalla. Viimeksi käytiin nelisen viikkoa sitten, jolloin hän suositteli uusintakäyntiä 3-4 viikon päähän.

Aada oli tällä kertaa tosi jumissa, erityisesti lapojen väli, selkä ja takajalat. Kuulemma tyypillisiä jumeja agilitya harrastaville. Siinä hän niitä sitten availi, ja ilmeisesti aika hyvin siinä onnistuikin. Hieronnan päätyttyä Aada vaikutti erittäin iloiselta ja tyytyväiseltä, rupesi leikkimään lattialla lojuneella tennispallolla ja ravisteli raivokkaasti mukanamme ollutta pyyhettään. Mennään vielä parin viikon päästä uudelle käynnille. Tällä viikolla ei mennä agilityyn, vaan annan Aadan palautua rauhassa. Sain myös hyviä vinkkejä kotihierontaan.

Siinä hieronnan aikana tuskaista koiraa katsellessani rupesin pohtimaan, onkohan tämä meidän agilityn harrastaminen mitenkään järkevää. Kisata en Aadan kanssa kuitenkaan aio, koska mielestäni maksiesteet ovat korkeudeltaan järjettömät. Ja agility on sen verran rankka laji koiralle, ettei lihasjumeilta tulla säästymään. Ja vaikka kuinka yrittäisin huolehtia lämmittelystä, jäähdyttelystä ja käydä säännöllisesti hierojalla, koira menee silti todennäköisesti enemmän tai vähemmän jumiin. Tuntuu pahalta aiheuttaa koiralle tämmöistä tuskaa huvikseen. Onko tätä lajia järkeä höntsäillä, kun on olemassa paljon muitakin vähemmän kroppaa kuormittavia lajeja.

Pitää nyt vielä ihmetellä ja pohtia ainakin tämä kevätkausi ja miettiä tarkkaan jatketaanko vielä syksyllä vai vaihdetaanko lajia. En edes hyppyytä Aadaa korkeilla rimoilla, mutta silti tämä ei vain tunnu hyvältä. Voihan se toki olla, että tilanne tasaantuu, kun Aadan kunto ja lihaksisto tottuu/kehittyy. Kovin alussahan me ollaan vasta tässä harrastuksessa, enkä mielestäni haasta Aadaa ainakaan liikaa. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että medikokoisella epsanjalaisella agility voisi olla mukavampaa.

Häkkiin sheippausta ja muita hajatelmia aksatreeneistä

Torstain agilityssä jatkoin taukokäyttäytymisharjoituksiamme, eli rauhassa odottelua omassa kevythäkissä. Sheippasin taas Aadaa menemään itse oma-aloitteisesti häkkiinsä luukun ollessa auki. Joka kerta kun annoin Aadalle luvan tulla häkistä ulos, Aada tuli ulos, mutta säntäsi äkkiä takaisin häkkiinsä ansaiten paljon kehuja ja nameja. Sen jälkeen suljin luukun, palkkasin satunnaisesti ja  liikuskelin lähistöllä. Edistystä on selkeästi tapahtunut, ja harjoitukset menivät jo nyt paljon paremmin kuin viimeksi. Hassua tämäkin puuha, kun sheippaamalla ja naksuttelemalla tavalllaan "huijaan" koiraa tykästymään häkkiinsä. Nyt kun Aada saa itse päättää kumpi on kannattavampaa, häkissä sisällä vai ulkona olo, se valitsee häkissä sisällä olon. :) Se tarjoaa välillä kotonakin häkkiinsä menemistä. Ollaan siis hyvin onnistuneesti päästy ainakin alkuun tässä asiassa. Ensi kerralla taas jatketaan.

Tämän viikon rata oli taas hirmuisen hieno ja monimutkainen, mutta me tyydyttiin harjoittelemaan Aadan kanssa radasta vain paria pätkää. Ensimmäiseksi tehtiin hyppyesteitä alla näkyvän vasemman kuvan mukaisesti (esteen numeroita joutuu tihrustamaan, olen pahoillani). Mutta tuo kolmas este oli Aadalle tosi haastava tajuta. Se juoksi joka kerta esteestä ohi lelua pitelevää kouluttajaa kohti. Ei se juurikaan kiinnittänyt huomiota minun ohjaukseeni, vaikka yritin ja yritin. Tehtiin sitten niin, että palkattiin kolmosen jälkeen ja Aada kyllä tajusi idean, mutta kun otettiin jälleen neloseste mukaan, se teki sen taas. Tämä oli siis yllättävän haastava meidän tasoisille koheltajille.

Seuraavaksi tehtiin yllä olevan oikeanpuoleisen kuvan mukaista pätkää, jossa (ihme ja kumma) koettiin onnistumisia. Lähinnä harjoiteltiin muurin (kakkosesteen) takaakiertoa ja siitä ohjausta putkeen. Olimpa erittäin iloinen ja ylpeä. Opin muurilla uuden ja hienon ohjausliikkeen ja jopa onnistuttiin siinä. :)

Viimeiseksi halusin vielä harjoitella pysäytyskontaktia A-esteen alastulolla. Muutamia toistoja tehtiin sitä. Aada on jo selkeästi sisäistänyt loppupäässä pysähtymisen ja tästä on hyvä jatkaa. Ensi kerralla voidaan jo jatkaa harjoittelua niin, että suoritetaan koko este ja pyydän pysähtymään alastulolla.

Vuoden ekat agilitytreenit ja taukokäyttäytymisen harjoittelua

Torstaina alkoi agilitytreenit! :)

Aada oli taas ihan onnen kukkuloilla, kun mentiin hallille ja tajusi että tultiin agiliitelemään. Meitä oli tällä kertaa vain kolme, joten erittäin ruhtinaallisesti oli treeniaikaa kaikille. Oli tosi tehokas puolitoistatuntinen.

Aloitettiin ensin vähän enimpien höyryjen purkamisella. :D Aada liiti neljän peräkkäisen hyppyesteen yli muutamia kertoja, jonka jälkeen otettiin mukaan vielä putki. Erittäin hyvin irtosi esteille, meni ihan hullua vauhtia loppuun asti.

Seuraavana harjoiteltiin Aadan kanssa minun toivomuksestani pysäytyskontaktia puomilla. Ei otettu vielä koko puomia, vaan harjoiteltiin pelkästään alastuloa. Hyvin se Aada muistaa lopussa pysähtyä. Tätä pitää vielä reenailla lisää tulevaisuudessa.

Viimeisenä treenattiin vielä rengasta ja pussia. Hyvin muisti nekin, meni pussistakin heti ekalla läpi ilman avittamista.

Tauoilla keskityttiin Aadan kanssa kevythäkissä oleiluun. Tavoitteenani on siis saada Aada odottamaan rauhassa omassa kevythäkissään sillä aikaa, kun ei treenata ja minä saan liikkua vapaammin ilman koiraa. Ollaan harjoiteltu tätä jo kotona, mutta meillä ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta harjoitella tätä hallissa. Sheippasin Aadan menemään oma-aloitteisesti häkkiinsä, palkkasin tiheästi ja paljon, sekä lisäsin vähitellen kestoa ja omaa etäisyyttäni. Aada menee tosi kivasti häkkiin itse, mutta häkissä odottelu vaatii vielä paljon harjoitusta, varsinkin hallissa vireen ollessa korkealla. Mutta pitää seuraavilla kerroilla jatkaa kärsivällisesti harjoituksia. Ihan hyvä siitä tulee. :)

Agilityn jatkokurssi #9

Saatiin PoKSilta pienryhmäpaikka. Tammikuusta lähtien treenataan agilityn parissa torstai-iltaisin klo 17-18:30. :) Tosi huippua ja jännää!

Tänään oli viimeinen jatkokurssikerta. Tällä kertaa meillä oli vain pari pistettä, josta toisessa oli 15 esteen rata ja toisessa kepit ja keinu.

Alla näkyy rata. Aika vaikea varmaan seurata tuota, mutta toivottavasti saa selvän. Rata oli ihan liian vaikea meille. :( Minä taas lannistuin ja meni koko hommasta maku vaihteeksi. Minulla oli Teemukin mukana kuvaamassa, ja olisi ollut kiva laittaa radasta videomatskua kuten alussakin oli lähtötasoradasta video. Mutta ei siinä paljon ollut mitään katsottavaa. :( En jaksa vetää tästä edes huumoria. Meidän olisi Aadan kanssa pitänyt alusta alkaen tehdä rata pienissä osissa ja palkata usein. Toisella kierroksellahan me sitten harjoiteltiin pelkästään loppupätkää tuosta radasta (esteet 11-15), johon sisältyi putki, hyppyeste takaakierrolla, hyppyeste, putki ja hyppyeste.

Kakkospisteellä käytiin harjoittelemassa keinua ja keppejä ohjureilla. Aada meni keinun reippaasti ilman ongelmia. Alkeiskurssilla viimeisellä kerralla se jostain syystä rupesi varomaan keinussa, mutta se kammo oli jo näköjään unohtunut. Alkuun annettiin Aadan itse rämäytellä tassuillaan keinun toista päätä alas ja lopuksi mentiin koko keinu. Keppejä tehtiin ohjureilla ja oikein hyvin muistui nekin mieleen. :)

Nyt loppuvuosi otetaan rennommin ja aiotaan ainakin tokoilla jonkin verran. :)

Agilityn jatkokurssi #8

Tänään oli taas onnistuneet treenit! Yhtä tunteiden vuoristorataa tämä kurssi. :D

Aloitettiin Aadan kanssa rataharjoituksella, jossa harjoiteltiin ohjaustekniikkaa nimeltä sylivekki. Miulla ei taaskaan riittäneet pää eikä jalat tähän liikkeeseen, mutta jotain sen tapaista yritin huiskia, ja välillä Aadakin meni sinne mihin piti.

Alla kuva radasta. Sylivekki tehtiin tuolla kolmoshypyllä niin, että koira tajuaa kääntyä hypyn jälkeen neloselle. Kouluttaja sanoi, että Aada luki minua nyt tosin hyvin. Sehän on kiva kuulla, vaikkei miun ohjaukset ole aina ihan priimaa. :D Aluksi en pysynyt Aadan mukana, enkä kerennyt tehdä sylivekkiä ja Aada vouhotti sen takia koko ajan väärälle hypylle. Mutta korjattiin se silleen, että kävin vaan näyttämässä sille kakkoshypyn, juoksin äkkiä kolmoselle ja yritin vielä huitoa sylivekkiä siihen päälle. Ihan puhdasta sylivekkiä ei tainnut kertaakaan tulla, mutta Aadalle viesti meni perille, joten se on varmaan ihan tarpeeksi tässä vaiheessa.

Esteopetuksessa oli tällä kertaa vuorossa kepit, keinu, putki ja pussi. Keinua ollaan viimeksi tehty alkeiskurssilla. Kouluttaja pehmitti hieman laskeutumista, ettei keinu rämähdä liian kovaa alas. Aadasta huomasi, että keinu vähän jänskätti, mutta suoritti sen silti hyvin innokkaasti ja vaudikkaasti.

Putkella harjoiteltiin tiukkaa käännöstä ulostullessa. Eli lähetettiin koira suoraan putkeen ja annettiin vihjesana, että koira tajuaa tehdä jyrkän käännökseen takaisin ohjaajan luo. Pussia tehtiin kuten ennenkin, eikä Aada tarvinnut avittaa, vaan se meni mielellään sen läpi.

Aada vakkarinurkkauksessaan lempilelu kainalossaan tietenkin.

Ensi kerralla onkin viimeinen kerta. Tällä hetkellä odotan sähköpostia, päästäänkö ensi vuoden kevätkaudelle agilityn pienryhmään treenaamaan. Jos ei päästä, niin se on ihan ok. Voidaampahan keskittyä enemmän tokoon. Mutta jos päästään, niin sekin vallan passaa. Ilmoittelen kunhan asia selviää.

Agilityn jatkokurssi #7

Tänään ei jotenkin treenit napanneet, eikä kiinnostanut Aadaakaan. En tiedä onko Aadan mielenkiinto treenejä kohtaan suoraan verrannollinen minun mielentiloihini, mutta tänään ei ollut kummankaan päivä. Minua on koko viikonlopun jurppinut muutenkin kaikki mahdollinen, ja tänään aksaan lähteminen tuntui jotenkin tosi vaivalloiselta. Aadakin vaan nuuskii mieluummin hallilla maata löytäen ties mitä nameja, kuin treenaa minun kanssani. Tai säntäilee milloin minnekin. En tajua miksi Aada on niin kiinnostunut muista koirista. Mitä minä olen tehnyt väärin, kun en saa Aadaa pysymään luonani. Miksi jokaikinen asia koiran kouluttamiseen liittyen tuntuu aina niin hankalalta! Miksei asiat kerrankin voisi onnistua ihan itsestään! Miksi minusta aina näyttää, että toisten koirat käyttäytyy niin nätisti (samanikäisetkin) ja Aada vaan koheltaa ja koheltaa.

Aada on tosi innoissaan talven uudesta tulemisesta, vaikkei se tässä kuvassa ihan siltä näytäkkään.

Mutta jospa palaisin takaisin itse treeneihin. Oli ne loppujen lopuksi ihan onnistuneetkin. Aina silloin, kun sain tuon koiran huomion itseeni.

Ensiksi tehtiin keppejä ohjureilla. Pari kertaa piti vähän muistutella, että mitenkäs nämä mentiinkään. Sitten Aada muisti ja teki ne oikein hyvin. Otettiin jo yksi ohjuri keskeltä pois, eikä Aada tuntunut huomaavan sitä.

Miun etätyön laadunvalvoja täydessä työn touhussa.

Hei, nyt se heräs! Ehkä?

Sitten tehtiin a-estettä. Harjoiteltiin pysähtymistä esteen loppupäässä ja koitettiin saada Aada pysymään siinä pidemmän aikaa. Aada osaa pysäytyskontaktin hyvin puomilla, mutta koska a-esteellä ei olla sitä vielä hirveästi harjoiteltu, se ei oikein vielä sisäistänyt pysäytyskontaktia. Se ei joko kerennyt pysähtyä, tai jos se pysähtyi, se söi namin alustalta ja lähti huitelemaan ilman vapautuskäskyäni. :D Saatiin se jo aika hyvään jamaan tänään, mutta tarvitaan lisää harjoitusta.

Kolmannella pisteellä harjoiteltiin takaakiertoja hyppyesteillä. Aada osaa takaakierron suhteellisen hyvin, koska ollaan harjoiteltu sitä kotona tuolin kanssa ja joskus lenkillä puiden avulla. Aloitettiin ensin takaakiertoharjoituksilla yhdellä hyppyesteellä. Kun se sujui, lisättiin mukaan putki, eli lähetin ensin putkeen, sitten hyppyesteelle takaakierrolla ja takaisin putkeen. Sitä muutama toisto ja lopuksi mukaan otettiin vielä yksi hyppyeste. Alla kuva lopullisesta "radasta".

Toisella kierroksella harjoiteltiin samaisella pisteellä takaakiertoja kahdella vieretysten olevalla hyppyesteellä. Alla kuva. Eli minä ohjasin koko ajan tuolla kuvan alalaidassa ja Aadan piti suorittaa molemmat hypyt takaa kiertäen. Yllätyksekseni se sujui ongelmitta. Vau. :)

Ja taas putkiralli

Torstaina käytiin Aadan kanssa 4h:n kerhotiloissa näyttäytymässä lemmikkikerholaisille. Esiteltiin lapsille vähän tokoa. Lapset olivat ihan innoissaan Aadan läsnäolosta. Lopuksi kaikki saivat vuorotellen pyytää Aadaa istumaan ja antoivat makupalan. Aadalla ei ole paljoa lapsista kokemusta, mutta silti se oli heidän seurassaan ihanan ystävällinen ja luottavainen itsensä. Se oli mukavaa katseltavaa :)

Siitä jatkettiin matkaa JoA:n hallille epävirallisiin agilitykilpailuihin. Olihan se pakko taas käydä putkiralli juoksemassa. :D Alla kuvassa ratapiirros. Mittasuhteet ei ihan pidä paikkaansa, mutta radan kulusta saa kyllä selvän.

Rata oli tosi helppo ja yksioikoinen. Aada irtosi putkiin tosi hyvin! Minun ei tarvinnut kuin näyttää suunta, niin Aada jo sinkosi sinne kuin salama. :D Se oli mahtavaa.

Pari kohtaa meni mönkään. Ensimmäisenä mokasin kasiputkesta (oikealla alanurkassa) ulostulon. Ensin se ei meinannut mennä putkeen, ja sitten kun se meni, en jotenkin tajunnut sen tulevan sieltä ulos niin nopeasti. :D Tämän vuoksi en kerennyt siirtyä paikkaan, mistä minun oli tarkoitus lähettää se seuraavalle putkelle. Jäätiin siis vähän hoomoilemaan siinä, kunnes sain Aadan menemään ysiputkeen. Seuraava kohta oli sitten kymppiputkesta siirtyminen yhteentoista. Siinä koira tekee aika tiukan mutkan putkeen ja minun olisi pitänyt osata se koiralle kertoa. En kuitenkaan osannut ohjata Aadaa putkeen, vaan se jatkoi matkaansa suoraan kohti radalla seisovia työntekijöitä. Kutsuin sen takaisin ja jatkettiin siitä täysiä rata loppuun. :)

Agilityn jatkokurssi #6

Tänään oli mielestäni tosi onnistuneet treenit. Tosi kiva ja innostunut fiilis jäi. Siis semmoinen fiilis, että kehitytään ja ollaan opittu jotain. :)

Ensimmäisenä mentiin Aadan kanssa puomille ja harjoiteltiin pysäytyskontaktia. Ihan ensiksi Aada ei uskaltanut kiivetä koko puomille (taisi olla eka kerta puomia tällä kurssilla). Pistin sitten nameja poluksi puomille, ja sen jälkeen ei taas ollut enää mitään ongelmaa. Pysäytyskontakti onnistui hyvin (eli koira pysähtyy puomin loppupäässä olevalle kontaktipinnalle ja poistuu esteeltä vasta, kun ohjaaja antaa luvan). Sana "koske" tarkoittaa meillä pysähtymistä 2on2off-asentoon puomin loppupäässä, jonka Aada on omaksunut tosi hyvin. Vapautan puomilta erillisellä käskyllä.

Seuraavaksi mentiin pisteelle, jossa oli neljä hyppyestettä, ja harjoiteltiin ohjaustekniikkaa valssia. Meni paljon paremmin (ja vähemmillä hampaiden kiristelyllä) kuin vertaa meidän viimekertaisiin valssiharjoituksiin. Nyt Aada oli enemmän kuulolla ja sain sen tulemaan käteni osoittamalle puolelle. Jes!

Viimeisellä pisteellä harjoiteltiin pientä ratapätkää (hyppyesteitä ja putkia), missä päästiin tekemään ohjaustekniikkaa persjättöjä. Tämä on ehdottomasti helpoin ohjaustekniikka, koska tässä ei tarvitse miettiä askelia tai käsiä. :D Riittää, että juokset nopeammin kuin koira (mikä Aadan tapauksessa on aika haaste) ja olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siis tosi yksinkertaista. :D

Aada treenien jälkeen.

Sitten mentiin Aadan kanssa ulos tauolle.

Kakkoskierroksella tehtiin muuten samat jutut, paitsi puomipisteellä harjoiteltiin pussia. Siinä ei ollut ongelmia, ja läpi se menee oikein sutjakkaasti. Kun pussia oltiin tehty muutama toisto, otettiin siihen mukaan puomi. Ensin ohjattiin koira puomille, kouluttaja oli loppupäässä palkkaamassa pysäytyskontaktista, ja siitä vapautettiin pussille. Aada meni tosi hyvin.

Agilityn jatkokurssi #5

Ohhoh, ollaan jo puolessa välissä kurssia. Kylläpäs aika rientää! Meillä on ollut tosi hauskaa molemmilla. Hermoja raastavaakin välillä, mutta enimmäkseen hauskaa! :) Aada on supermahtava ja innokas harrastuskamu.

Tänään meidän ryhmässä oli jälleen kerran vain kaksi osallistujaa, joten saatiin taas kunnon privaattikoulutusta ja vähän enemmän treeniaikaa per piste. Aloitettiin Aadan kanssa alla olevan kuvan radasta. Tai suurin piirtein se tuolta näytti. Harjoiteltiin takaaleikkausta putkiin (eli ohjaan koiran putkeen ja juoksen koiran takaa toiselle puolelle vaihtaen samalla ohjaavaa kättä). Se ei ollut ollenkaan haastavaa, koska Aada irtoaa putkiin hyvin. Hyppyesteet sen sijaan tuottivat meillä ongelmaa. Esimerkiksi kun lähdettiin ensimmäiseltä hyppyesteeltä ja kakkoselle pitää tehdä pieni käännös, Aada ei käänny mukanani vaan haihattelee suoraan. Saatiin me lopulta Aadakin mukaan käännöksiin. Tosin aika laajoin linjoin.

Seuraavalla pisteellä harjoiteltiin u-käännöstä (kuva alla). Ekalla kierroksella ei onnistuttu saamaan u-käännöstä. Tai teki Aada u-käännökseen, mutta se juoksi aina ohi hyppyesteen vierestä jommaltakummalta puolelta. Se johtui minusta, koska käännyin aina joko liian nopeasti tai liian aikaisin. Tai jätin vahingossa sanomatta "takaa", joka nimenomaan tässä u-käännöksessä oli aika oleellinen käsky meillä. :D Tokalla kierroksella suoritettiin rata toisin päin, eli lähdettiin tuolta viitoselta. Edelleen painittiin samojen ongelmien kanssa, mutta saatiin me lopulta u-käännös tehtyä ja ihan nätisti päästiin loppuun asti parikin kertaa. Jippijaijee.

Ihan viimeisenä harjoiteltiin muutama toisto keppejä. Aada meni 12 keppiä ohjureilla ihan mukavasti. Hitaasti. Mutta varmasti. :D Kääntyi palkan syömisen jälkeenkin muutaman kerran takaisin kepeille suorittamaan omine nokkineen, eli ihan hyvin on tajunnut mitä kepeillä tehdään. :)

Kotiläksyksi saatiin harjoitella sokkaria eli persjättöä. Tai pikemminkin sitä liikerataa lelun kanssa. Tätäkään en osaa selittää, joten jätän yrityksen sikseen. :)

Agilityn jatkokurssi #4

Tänään meitä osallistujia oli vain kaksi, joten saatiin erittäin hyvää yksityiskoulutusta! :D Treenattiin Aada kanssa noin puolisen tuntia ja siinä välissä pidettiin muutama hengähdystauko. Oli tehokas treeni tänään, olen tyytyväinen!

Ensimmäisenä suunnattiin Aadan kanssa hyppyharjoituspisteelle. Hyppyesteet oli sijoitettu alla olevan kuvan mukaisesti ympyrämäiseksi (tätä kutsutaan mersun merkiksi). Aloitettiin harjoitus ensin oikealta vasemmalle, eli lähdettin ykkösestä. Näin meni ongelmitta, kunnes tehtiin harjoitus toisin päin, eli aloitettiin kolmosesta ja siirryttiin vasemmalta oikealla. Takeltelua tuli enemmän. Meidän vahvempi puoli oli selkeästi oikea molemmilla. :) Saatiin ohjeeksi harjoitella esimerkiksi lenkillä puun takaakiertoa vasemmalta puolelta, niin saadaan vasenkin puoli vahvemmaksi. Kouluttaja kehui Aadan motoriikkaa ja sanoi, että koirasta huomaa sen päässeen juoksemaan metsässä. Aada hallitsee ja kokoaa kroppansa hyvin.

Seuraavaksi mentiin harjoittelemaan ohjaustekniikkaa, valssia. Radasta kuva alla. Minä aina kauhulla odotan näitä ohjaustekniikkaharjoituksia. Nämä lannistavat minut aina, koska olen näissä ihan älyttömän huono. Vihaan olla huono! Eikä yhtään helpota se, että Aada on niin sairaan nopea. Miulla ei pysy pää ja kroppa mukana, kun Aada on jo pinkaissut kauan sitten ohitseni ja vielä väärältä puolelta. :D Meillä menee aina puolet ajasta hukkaan siinä, kun minä pyörin kuin väkkärä radalla, ja menen sekaisin miten päin minun pitää olla missäkin. Tätäkään hienoa rataharjoitusta ei päästy likimainkaan tehtyä kokonaisuudessaan, koska minä ja minun töhöpää.

Viimeisenä harjoiteltiin pussia ja a-estettä. Pussissa ei tällä kertaa autettu lainkaan, mutta Aada muisti esteen hyvin ja meni läpi muitta mutkitta. Se tykkäsi selkeästi esteestä paljon.

Sen jälkeen tehtiin a-estettä. Alkeiskurssilla harjoiteltiin a-estettä juoksukontaktina (eli koira juoksee esteen yli pysähtymättä), mutta Aada tekee sen ihan reikäpäänä ja minusta se meno näyttää turhan vaaralliselta. Siksi olen päätynyt opettaman Aadalle pysäytyskontaktin a-esteellä (eli koira jää lopussa 2on2off-asentoon, kunnes saa luvan edetä). Toisaalta pysäytys a-esteellä taitaa olla sekin aika raskasta koiralle, joten en tiedä kumpi on pahempi/parempi vaihtoehto.. Näitä asioita voisi pohtia ja spekuloida ikuisuuden.

Kotiläksyksi saatiin semmoinen valssiharjoitus, jota en osaa pukea sanoiksi, joten jätän sen kirjoittamatta. :) Sekä me kyllä harjoitellaan Aadan kanssa sitä puun takaakiertoa vasemmalta puolen.

Agilityn jatkokurssi #3

Ensimmäisenä aloitettiin Aadan kanssa putkella, joka oli sijoitettu puomin alle. Harjoituksen pointtina oli saada ohjattua koira oikealle esteelle, jossa toinen este toimi "hämäyksenä". Ensin lähetin Aadan putkeen ja hyvin se sinne meni kauempaakin. Sen jälkeen kerrattiin puomia, ensin pelkkää alastuloa, ja sen jälkeen kokeiltiin, miten Aada menee puomin alusta loppuun. Hyvin meni sekin, joten tehtiin sitä pari toistoa.

Seuraavana mentiin toiselle pisteelle, jossa harjoiteltiin pujottelua. Keppejä tehtiin Aada kanssa alkeiskurssilla tosi vähän, koska Aada oli silloin vielä niin nuori, että halusin jättää keppien opettelun myöhemmäksi. Vaikka ollaan harjoiteltu keppejä tosi vähän, Aada on jo yllättävän hyvin hiffannut, miten ne pitää mennä. Se hakeutui jopa itsenäisesti jo suorittamaan niitä, josta sitten palkkasin. Otettiin lopuksi (toisella kierroksella) pujottelupisteellä menoon mukaan vielä putki, muuri ja hyppyeste. Eli ensin mentiin kepeille, jonka suorituksesta annettiin palkka ja siitä jatkettiin putkeen, muurin ja hyppyesteen yli.

Kolmannella pisteellä tehtiin välistävetoa hyppyesteillä. Ollaan harjoiteltu haltuunottoa viikon aikana kotona, mutta Aada ei ole vielä kerennyt sisäistää sitä niin, että olisi toiminut hyvin esteillä. Eikä minun ohjauskaan välttämättä ollut mikään maailman selkein. Lisää harjoitusta siis.

Alla näkyy kuvaa, miten välistävetoharjoitus olisi pitänyt oikeaoppisesti suorittaa. Tuo sininen möykky keskellä alhaalla olen minä huitomassa. Eli Aada (harmaa möykky vasemmassa nurkassa) olisi pitänyt lähettää ensimmäiselle esteelle, sen jälkeen minun pitänyt juosta tuon sinisen hahmon kohdille ja ottaa koira haltuun niin, että se tulee takaisin tuonne alareunaan ja lähettää siitä viereiselle hypylle. Ehkä jonain päivänä. :)

 Kotiläksyksi saatiin eteen-käskyn harjoittelu.