Hieronta herätti ajatuksia

Olen nyt muutamia päiviä venkslaillut blogin ulkoasun kanssa. Älkää siis ihmetelkö, kun joka päivä näyttää erilaiselta. :) Nykyinen yläbannerikin on lähinnä "testikuva", ja hienosäätelen sitä vielä (tai vaihdan kokonaan), kunhan saan muun ulkoasun kuntoon. Tämä vain pienenä välihuomautuksena. :) Nyt asiaan.

Maanantaina käytiin Aadan kanssa toista kertaa hierojalla. Viimeksi käytiin nelisen viikkoa sitten, jolloin hän suositteli uusintakäyntiä 3-4 viikon päähän.

Aada oli tällä kertaa tosi jumissa, erityisesti lapojen väli, selkä ja takajalat. Kuulemma tyypillisiä jumeja agilitya harrastaville. Siinä hän niitä sitten availi, ja ilmeisesti aika hyvin siinä onnistuikin. Hieronnan päätyttyä Aada vaikutti erittäin iloiselta ja tyytyväiseltä, rupesi leikkimään lattialla lojuneella tennispallolla ja ravisteli raivokkaasti mukanamme ollutta pyyhettään. Mennään vielä parin viikon päästä uudelle käynnille. Tällä viikolla ei mennä agilityyn, vaan annan Aadan palautua rauhassa. Sain myös hyviä vinkkejä kotihierontaan.

Siinä hieronnan aikana tuskaista koiraa katsellessani rupesin pohtimaan, onkohan tämä meidän agilityn harrastaminen mitenkään järkevää. Kisata en Aadan kanssa kuitenkaan aio, koska mielestäni maksiesteet ovat korkeudeltaan järjettömät. Ja agility on sen verran rankka laji koiralle, ettei lihasjumeilta tulla säästymään. Ja vaikka kuinka yrittäisin huolehtia lämmittelystä, jäähdyttelystä ja käydä säännöllisesti hierojalla, koira menee silti todennäköisesti enemmän tai vähemmän jumiin. Tuntuu pahalta aiheuttaa koiralle tämmöistä tuskaa huvikseen. Onko tätä lajia järkeä höntsäillä, kun on olemassa paljon muitakin vähemmän kroppaa kuormittavia lajeja.

Pitää nyt vielä ihmetellä ja pohtia ainakin tämä kevätkausi ja miettiä tarkkaan jatketaanko vielä syksyllä vai vaihdetaanko lajia. En edes hyppyytä Aadaa korkeilla rimoilla, mutta silti tämä ei vain tunnu hyvältä. Voihan se toki olla, että tilanne tasaantuu, kun Aadan kunto ja lihaksisto tottuu/kehittyy. Kovin alussahan me ollaan vasta tässä harrastuksessa, enkä mielestäni haasta Aadaa ainakaan liikaa. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että medikokoisella epsanjalaisella agility voisi olla mukavampaa.

Häkkiin sheippausta ja muita hajatelmia aksatreeneistä

Torstain agilityssä jatkoin taukokäyttäytymisharjoituksiamme, eli rauhassa odottelua omassa kevythäkissä. Sheippasin taas Aadaa menemään itse oma-aloitteisesti häkkiinsä luukun ollessa auki. Joka kerta kun annoin Aadalle luvan tulla häkistä ulos, Aada tuli ulos, mutta säntäsi äkkiä takaisin häkkiinsä ansaiten paljon kehuja ja nameja. Sen jälkeen suljin luukun, palkkasin satunnaisesti ja  liikuskelin lähistöllä. Edistystä on selkeästi tapahtunut, ja harjoitukset menivät jo nyt paljon paremmin kuin viimeksi. Hassua tämäkin puuha, kun sheippaamalla ja naksuttelemalla tavalllaan "huijaan" koiraa tykästymään häkkiinsä. Nyt kun Aada saa itse päättää kumpi on kannattavampaa, häkissä sisällä vai ulkona olo, se valitsee häkissä sisällä olon. :) Se tarjoaa välillä kotonakin häkkiinsä menemistä. Ollaan siis hyvin onnistuneesti päästy ainakin alkuun tässä asiassa. Ensi kerralla taas jatketaan.

Tämän viikon rata oli taas hirmuisen hieno ja monimutkainen, mutta me tyydyttiin harjoittelemaan Aadan kanssa radasta vain paria pätkää. Ensimmäiseksi tehtiin hyppyesteitä alla näkyvän vasemman kuvan mukaisesti (esteen numeroita joutuu tihrustamaan, olen pahoillani). Mutta tuo kolmas este oli Aadalle tosi haastava tajuta. Se juoksi joka kerta esteestä ohi lelua pitelevää kouluttajaa kohti. Ei se juurikaan kiinnittänyt huomiota minun ohjaukseeni, vaikka yritin ja yritin. Tehtiin sitten niin, että palkattiin kolmosen jälkeen ja Aada kyllä tajusi idean, mutta kun otettiin jälleen neloseste mukaan, se teki sen taas. Tämä oli siis yllättävän haastava meidän tasoisille koheltajille.

Seuraavaksi tehtiin yllä olevan oikeanpuoleisen kuvan mukaista pätkää, jossa (ihme ja kumma) koettiin onnistumisia. Lähinnä harjoiteltiin muurin (kakkosesteen) takaakiertoa ja siitä ohjausta putkeen. Olimpa erittäin iloinen ja ylpeä. Opin muurilla uuden ja hienon ohjausliikkeen ja jopa onnistuttiin siinä. :)

Viimeiseksi halusin vielä harjoitella pysäytyskontaktia A-esteen alastulolla. Muutamia toistoja tehtiin sitä. Aada on jo selkeästi sisäistänyt loppupäässä pysähtymisen ja tästä on hyvä jatkaa. Ensi kerralla voidaan jo jatkaa harjoittelua niin, että suoritetaan koko este ja pyydän pysähtymään alastulolla.

Paikallaan käännökset

Nyt ei olla ehditty viimeisen viikon aikana kovin monena iltana treenaamaan.

Aloitin käännökset nami vasemmassa kädessä houkuttelemalla. Jo aika pian huomasin, että namikättä ei enää tarvita, jonka vuoksi olen vähitellen jättänyt sen pois. Erityisesti vasemmalle käännökset sujuu mielestäni erittäin näpsäkästi! Oikealle kääntyminen taas on haastavampaa, jonka vuoksi avitan vielä reilusti namikädellä. Välillä edetään kääntymisen sijaan askel eteen siinä toivossa, ettei Aada rupea ennakoimaan ja se pysyisi skarpimpana.

Alla video, jossa harjoittelemme käännöksiä. Pistin videon loppuun myös meidän takajalkojen käyttöharjoituksia muovisen kukkaruukun aluslautasen päällä. Näiden harjoitusten ansiosta Aada on erittäin nopeasti oivaltanut, miten käännökset tehdään. Ja teen niitä senkin vuoksi, koska nämä korokehommat ovat jostain syystä ylivoimaisesti Aadan suosikkeja. Aina kun lattialle asetetaan jokin koroke, Aada säntää sen päälle pyörimään. :D

Videon sisältö:
0:00 – 1:51 Käännöksiä
1:52 – 2:29 Takajalkojen käyttöä korokkeella

Myös muutamia täyskäännöksiä paikallaan olen kokeillut, mutta niitä olen toistaiseksi helpottanut vielä paljon namikädellä.

Meillä on ollut nyt viime aikoina vähän vireongelmia kotona sisällä treenatessa. Videolta sitä ei taida huomata, mutta Aada on välillä vähän flegmaattinen. Virettä kyllä piisaisi ulkona tai hallissa. Mutta talvella ulkotreenit ei vaan yksinkertaisesti nappaa, eikä hallille ole tällä hetkellä mahdollisuutta mennä treenaamaan (paitsi torstaisin agilityssä vuoroa odotellessa en malta olla vähän tokoilematta :)). Ei treenaaminen matalilla viretasoilla ole kovin järkevää kehittymisen näkökulmasta. Nyt seuraavaksi minun pitää ruveta kiinnittämään tähän paljon enemmän huomiota. Pitää löytää Aadalle sopivampi aika treenata. Iltaisin lenkin jälkeen ei välttämättä ole mikään optimaalisin ajankohta..

Vuoden ekat agilitytreenit ja taukokäyttäytymisen harjoittelua

Torstaina alkoi agilitytreenit! :)

Aada oli taas ihan onnen kukkuloilla, kun mentiin hallille ja tajusi että tultiin agiliitelemään. Meitä oli tällä kertaa vain kolme, joten erittäin ruhtinaallisesti oli treeniaikaa kaikille. Oli tosi tehokas puolitoistatuntinen.

Aloitettiin ensin vähän enimpien höyryjen purkamisella. :D Aada liiti neljän peräkkäisen hyppyesteen yli muutamia kertoja, jonka jälkeen otettiin mukaan vielä putki. Erittäin hyvin irtosi esteille, meni ihan hullua vauhtia loppuun asti.

Seuraavana harjoiteltiin Aadan kanssa minun toivomuksestani pysäytyskontaktia puomilla. Ei otettu vielä koko puomia, vaan harjoiteltiin pelkästään alastuloa. Hyvin se Aada muistaa lopussa pysähtyä. Tätä pitää vielä reenailla lisää tulevaisuudessa.

Viimeisenä treenattiin vielä rengasta ja pussia. Hyvin muisti nekin, meni pussistakin heti ekalla läpi ilman avittamista.

Tauoilla keskityttiin Aadan kanssa kevythäkissä oleiluun. Tavoitteenani on siis saada Aada odottamaan rauhassa omassa kevythäkissään sillä aikaa, kun ei treenata ja minä saan liikkua vapaammin ilman koiraa. Ollaan harjoiteltu tätä jo kotona, mutta meillä ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta harjoitella tätä hallissa. Sheippasin Aadan menemään oma-aloitteisesti häkkiinsä, palkkasin tiheästi ja paljon, sekä lisäsin vähitellen kestoa ja omaa etäisyyttäni. Aada menee tosi kivasti häkkiin itse, mutta häkissä odottelu vaatii vielä paljon harjoitusta, varsinkin hallissa vireen ollessa korkealla. Mutta pitää seuraavilla kerroilla jatkaa kärsivällisesti harjoituksia. Ihan hyvä siitä tulee. :)

Maahanmeno ja paikallamakuu

Ollaan jatkettu yksinkertaisten perusasioiden parissa. Tällä kertaa vuorossa on maahanmeno, ja samalla ollaan vähitellen ruvettu lisämään kestoa paikallamakuuseen.

Maahanmenossa olen nyt pyrkinyt häivyttämään käsiapua pois. Ollaan tehty paljon toistoja erilaisissa paikoissa. Välillä tehdään vauhdikasta maahanmenoa leikin varjolla ja välillä keskitytään keston lisäämiseen, jolloin itse samalla liikuskelen koiran ympärillä.

Lunta piisaa...

Nyt myös ensimmäistä kertaa ollaan harjoiteltu odottamista ihan suunnitelmallisesti. Ennen en ole katsonut aikaa, vaan olen palkkaillut satunnaisesti. Pisin aika ei ole varmaan ollut viittä sekuntia pitempi. Nyt olen katsonut kellosta aikaa ja palkannut satunnaisesti, välillä lyhyemmästä ajasta ja välimmällä pidemmästä ajasta. Pisimmillään Aada on nyt odottanut 15 sekuntia. Tähän mennessä Aadalla ei ole ollut mitään ongelmaa odottamisen kanssa. Vaikka Aada kykenisi odottamaan pidempäänkin, aion silti edetä varovaisesti ja maltillisesti, niin saadaan hyvät pohjat paikallamakuuseen. En halua sössiä tätä liikettä kiirehtimällä.

Alla videota meidän viime viikon maahanmenotreeneistä. Parina päivänä treenattiin pihallakin, mutta siellä Aada menee maahan paljon jähmeämmin eikä mielellään pysyttele siellä kauaa. Johtunee tuosta lumesta, koska kesällä meillä ei ollut tätä ongelmaa. Keväämmällä tehdään sitten enemmän ulkotreenejä.

Videon sisältö:
0:00 – 1:35 Ensimmäisiä treenejämme. Näissä aloitin jo vähentämään käsiapuja.
1:36 – 2:44 Treenejä ulkona. Olosuhteiden vuoksi helpotan treenejä ja käytän enemmän käsiapuja.
2:45 – 3:56 Vaihtelen omaa sijaintiani, enkä käytä enää käsiapuja. Liikun myös enemmän ympäriinsä.

Liityin muuten facebookissa ryhmään, jossa täkäläiset koiraharrastelijat sopivat porukalla arkitokotreenejä. Ihan parasta! :) Sovittiin treenit viime sunnuntaille ja sain mahdollisuuden treenata Aadan kanssa perusasentoa ja katsekontaktia oikein kunnon häiriössä.

Aada oli vaihteeksi taas superinnoissaan tajutessaan, että nyt ruvetaan reenaamaan. Se tuli tosi kivasti sivulle ja tarjosi kontaktia tosi mukavasti. Tehtiin porukalla semmoisia ohitusharjoituksia, missä muut seisoo paikallaan ja palkkaa katsekontaktista sillä aikaa kun yksi pujottelee muiden välistä. Aada malttoi ihan superhyvin perusasennossa katse minussa. Myös meidän ohitukset meni erittäin hyvin. Tosi kivat ja onnistuneet treenit oli. :)

Perusasentoa ja katsekontaktia

Yritän nyt viikoittain laittaa tänne videota tokotreeneistämme. Käytin siksi sanaa "yritän", koska videoiden editoimiseen menee monen monen monta arki-iltaa. Tämän takia en välttämättä kerkeä ihan joka viikolle näitä postauksia rytmittämään vaikka haluaisin. Mutta, joka tapauksessa, tästä lähtien joka tokopostaukseen tulee video (ainakin jonkin aikaa), kunhan vain saan editoitua. Tää miun rakas tietokoneen rohjo on jo elämää nähnyt, vanha ja raihnainen, joten videoiden käsittely on aika Verkkaista isolla V:llä. Joka ainoa kerta vaatii pitkää pinnaa. Kun videon pätkän saa viimein leikattua valmiiksi pitkän ja piinallisen odottelun jälkeen, alkaa seuraava koitos. Nimittäin parin minuutin videon lataaminen Youtubeen kestää vähintään tunnin.. Eli ei ihan yhden illan projekteja nämä.

Mutta joo, itse asiaan.

Olen nyt palannut takaisin perusasioihin ja vahvistanut Aadan sivulletuloa, perusasennossa olemista ja katsekontaktia. Aada välillä pönöttää vinossa tai nojaa minuun, joten minun pitää olla nyt tarkempi mistä suunnasta ja millaisesta suorituksesta palkkaan. Lisäksi minun pitäisi vähitellen hävittää käsiavut sivulletulossa, kunhan tuo ensin alkaa juurtua oikeaan kohtaan.

Käytiin viikko sitten totuttelemassa hierontaan. Älyttömiä jumeja ei ollut, mutta kovasti väsytti loppupäivän. :)

Katsekontaktia ollaan harjoiteltu perusasennossa. Tähän mennessä olen tehnyt häiriötä heiluttelemalla käsiäni tai lelua. Katsekontakti on mielestäni Aadalla jo suhteellisen vahva, mutta haluan pyrkiä tekemään siitä entistä vahvemman. Teemu auttaa silloin tällöin meidän harjoituksia häiriköimällä, joksi tällä hetkellä riittää käveleminen meidän ympärillä. :) Kunhan edistytään, lisätään häiriötä. Katsekontaktiharjoituksia aion tehdä myös ulkona lenkin varrella.

Treenien kuvaamisesta on hirveästi apua. Videolta voi tarkastella Aadan (ja omaa) asentoa. Myös virheet ja mokat huomaa helpommin. Esim. välillä olen huomannut, että meidän treenit venähtävät liian pitkiksi/tulee liikaa toistoja. Pitäisi malttaa tauottaa enemmän ja pitää yllä hyvää virettä.

Katsekontaktitreeneistämme olen koonnut pienen koosteen alle. Pahoittelen parin ekan pätkän hämäryyttä. Videon treenit on kuvattu parilta eri päivältä. Alussa on helpompia katsekontaktiharjoituksia ja loppua kohden vaikenee.

Tässä vielä videon "sisällysluettelo", niin ei ole pakko katsoa samaa huitomista minuuttitolkulla.
0:00 – 0:49 Ensimmäiset harjoituksemme. Vähän heiluu vasen käsi.
0:50 – 1:50 Nuhjuisen narulelun heiluttelua.
1:51 – 2:37 Molemmat kädet heiluu, joista toisessa lelu.
2:38 – 4:03 Ylimääräistä taustahälinää ja leluja lentelee. Tämä oli Aadalle tähän mennessä haastavin harjoitus (ehkä vähän liiankin).

Vuosi vaihtui rauhallisesti

Joulu meni oikein leppoisasti ja vuosi vaihtui ilman sen kummempia hötkyilyjä. Onneksi Aada ei tänäkään vuonna välittänyt ilotulituksen aiheuttamista äänistä. Käytiin iltapäivällä valoisan aikaan pitkä lenkki kauniissa (ja keväisessä) säässä, ja mentiin kotiin odottelemaan rakettien paukkeen alkamista.

Eipä uskoisi, että kuvat on otettu joulukuun viimeisenä päivänä. Niin on keväisen oloisia.

Täällä onneksi oli aika rauhallista paukuttelua, eivätkä ne kuulu sisälle juurikaan. Aada ei ollut moksiskaan koko iltana, vaan keskittyi lähinnä normiaskareihinsa, eli leikkimiseen ja nukkumiseen.

Jostain syystä minulla on tosi hyvät fiilikset ja olen tosi innoissani tulevasta vuodesta. :) Ihanaa ruveta suunnittelemaan kaikenlaisia koirajuttuja tulevalle vuodelle, ja päästä merkkailemaan seinäkalenteriin kaikki koiratreenit ynnä muut menot. Pienet on minulla ilot. :D