Nyt ollaan Aadan kanssa erityisesti panostettu hihnassa kävelyyn. Hihnassa menee pääosin hyvin, välillä se vetää, mutta silloin olen vaan pysähtynyt ja odottanut, että pentu ottaa minuun kontaktia ja hihna löystyy. Hermoja raastavaa se meno välillä on, mutta minä toivon että se tästä helpottaa. Opinpahan minä kärsivällisyyttä jos ei muuta. ;)
Oon myös ruvennut (= uskaltautunut :D) metsässä pitämään irti ja vahvistan samalla luoksetuloa. Hyvin se seurailee minun liikkeitäni ja pysyy suht lähellä. Välillä se saattaa jäädä kauaskin, mutta viimeistään sitten se tulee, kun lähden juoksemaan siitä poispäin.
Oon myös ruvennut (= uskaltautunut :D) metsässä pitämään irti ja vahvistan samalla luoksetuloa. Hyvin se seurailee minun liikkeitäni ja pysyy suht lähellä. Välillä se saattaa jäädä kauaskin, mutta viimeistään sitten se tulee, kun lähden juoksemaan siitä poispäin.
Alkaa penska olla jo semmoinen karvapallo, että pistin trimmikoneen tilaukseen. Kohta päästään surrururruttelemaan. En kyllä ole vielä varma, uskallanko ekaa kertaa itse ajella vai pitäisikö pyytää joltain kokeneemmalta apua. Voi olla, että Aadalle on parempi jos ekan kerran joku semmoinen ihminen ajelee, joka tietää mitä tekee. ;) Ja mie nään samalla miten se tehdään kunnolla.