5 kk tytöntyllerö ja kusiepisodi vol miljoona

Ihanainen tyttöseni on jo 5 kk!

Tässäpä mie olla möllötän.

Aadalta on nyt kaikki kulmahampaat lähteneet. Viikonloppuna yhden päivän aikana tippui kolme kulmahammasta ja yksi poskihammas (+ yksi poskihammas löytyi kuulemma maanantaina kylppärin lattialta). Mieletön tahti neidillä! :D Se on sylkenyt niitä oikein sarjatulella. Jokohan ne kaikki maitohampaat olisi jo siinä! Uudetkin kasvaa semmoisella vauhdilla, että perässä en pysy. Nyt on luille taas käyttöä, hirvee narskuttelu kuuluu koko ajan jostain päin asuntoa. Voidaan kohta taas siirtyä kuivaan ruokaan. Nyt ollaan turvotettu ruokaa, kun huomattiin että se jättää puolet ruoastaan syömättä. Kekattiin, että se johtuu hampaista - tai pikemminkin hampaattomuudesta.

Neiti laadunvalvoja. Miun etätyökaveri tarkkailee, että työt tehdään hyvin.

Maanantaina treffattiin Aadan veljeä. Annettiin niiden juosta ja leikkiä keskenään vapaana (jolloin neiti mm. päätti levähtää ja vilvoitella hetken kuralätäkössä) ja käytiin pienellä kävelylenkillä. Koirilla oli selkeästi tosi mukavaa. Aada oli ihan märkä ja kurainen, kun tultiin kotiin. Ja väsynyt myös, heti iltasapuskan jälkeen painui nukkumaan.

Kotona piti arvon neitiä vähän kuivatella.

Pakko vähän avautua. Meinaan tänä aamuna kävi pitkästä aikaa meikäläisellä tunteet vähän kuumina koiran tahattoman kommelluksen vuoksi. Aadan mielestä aamupissa-aika on 05:15-05:30 eli silloin kun minä herään. Nyt kun kelloja on siirretty, Aadan mielestä aamupissa-aika on edelleen 05:15-05:30 välisenä aikana. Mutta koska kelloja on siirretty, se ei periaatteessa ole enää minun heräämisaikani, vaan minä herään 05:15-05:30 uutta aikaa - totta kai. Kellojen siirtämisen vuoksi se on tällä viikolla pissannut joka aamu lattialle. Ja tänä aamuna se oli pissannut sanomalehden sijaan ihan televisiopöydän juureen, josta pissa totta kai oli lähtenyt leviämään seinää kohti ja siellä oli myös pari johtoa matkan varrella. Kyllä aamulla pääsi "muutamat" ärräpäät, kun tajusin miten kaikki on kusessa ja minä en kestä mitään lattian luuttuamista, jalkalistojen hankaamista saatikka televisiopöydän jalkojen ja johtojen jynssäämistä kiireessä kello 05:15 aamulla. Varsinkaan kun tätä ei ole enää pitkään aikaan tarvinnut tehdä. Onneksi Aada alkaa olla jo aikas sisäsiisti, mutta välillä se vaan osaa sihdata harvinaiset sisäpissansa mitä hankalimpiin paikkoihin. Yksi huonekaluhan me jo rajattiin kompostiaidalla parisen kuukautta sitten, ettei sen alle menisi enää yhtään pissaa, kun Aada alkoi käyttää huonekalun vierustaa yleisenä käymälänään (niin miksiköhän? kusihan se siellä hyllykön alla haisoo). Pitääköhän meidän kohta telkkarikin rajata aidan taakse. Ollaan kuin jossain keskitysleirillä. Tosi fengshui ja silleen. Voi taivas tätä pentuelämää välillä. :D Onneksi meidän arjen ongelmat eivät kuitenkaan ole tätä isompia. :)

Työpäivän sekä perusteellisemman lattian luuttuamisen, johtojen ja televisiopöydän jynssäämisen jälkeen suunnattiin Aadan kanssa keskustaan kaupunkibussilla kaveria tapaamaan. Lenkkeiltiin sekä keskustassa että rauhallisemmilla alueilla. Hirmu reippaasti se keskustassa käveli, ihan kuin ois useamminkin siellä käynyt. Matkat meni jälleen hyvin, oikeastaan paremmin, koska bussi ei ollut enää niin uusi ja merkillinen asia. Menomatkalla iski tylsyys ja sitä piti vinkua, mutta takaisin tullessa Aada oli niin väsynyt, että rupesi suoraan makuulleen jalkojeni juureen.

"Olen vapaa!"

Yritäppä tästä vauhtivillestä selvää kuvaa ottaa.

Kaikenmaailman kusiepisodeista ja muista huolimatta mie oon kyllä niin tyytyväinen tuohon koiraan tällä hetkellä. Luonne on mitä ihanin ja elämä sen kanssa on aika mutkatonta. Tällä hetkellä se on tosi miellyttämisenhaluinen (kuten tähän ikävaiheeseen kuuluukin) ja tottelee (...suurimman osan ajasta) hyvin. Me ollaan löydetty yhteinen kieli ja se ymmärtää minua ja mie ymmärrän sitä (...suurimman osan ajasta). Tosi kiva koira! Murkkuikää odotellessa...

Vesikoira mikä vesikoira

Aada ei pentuna juurikaan välittänyt vedestä. Ensimmäinen kosketus veteen taisi olla 12 viikkoisena, kun käytiin kavereiden mökillä, joka oli järven rannalla. Silloin Aada kävi kerran pomppaamassa rantavedessä, mutta koska siellä oli jyrkkä ranta, se ei sen kummemmin uskaltanu veteen mennä. Tämän jälkeen Aada alkoi tuntea vesikupin kutsumuksen ja minun harmikseni kaiveli vesikupin tyhjäksi aina kun vaan tuli semmoinen fiilis. Tähän ongelmaan auttoi toisen mallisen vesikupin hankinta ja Aadan vesihimo onnekseni laantui.

Vasta nyt viime viikkojen aikana se on alkanut näyttämään vesikoiramaisia piirteitä tuntemalla pakonomaista tarvetta rypeä kaikki mahdolliset rapakot ja ojat, mitä vaan lenkkipolun varrelta löytyy (jos irti on). Tänä viikonloppuna sain todeta, että meillä asuu todellinen vesikoira. Menin koiran kanssa porukoilleni viikonlopuksi. Asutaan joen varrella, mutta Aada ei ole koskaan menny lähellekään rantaa, vaikka se juoksee pihalla irti koko ajan. Perjantai-iltana sillä vihdoinkin yhdistyi jotkut piuhat syvällä pääkopassa ja se juoksi kesken leikin suoraan joen rantaan läträämään. Kutsuin pois ja kohta se karkasi sinne taas. Kutsuin pois ja ei kun uudestaan! Se ei antautunut kiinni - eipä tietenkään kun sillä oli niin hauskaa! Lopulta se tuli luokseni ja lähdettiin sisälle maailman onnellisinta vesikoiraa kuivaamaan. Huoh.

No onneksi minä en helposta lannistu! Oli vaikka mikä vesi-uimamonsteri-koira, minähän se koiraa pidän irti joen vieressä jos huvittaa. Lauantaina varustauduin pihalle sen suosikkilelun kanssa. Leikin sen kanssa, mutta en luovuttanut lelua sille kokonaan ja yritin tehdä itsestäni mahdollisimman mielenkiintoisen. Pysyttiin myös toisella puolella pihaa kauempana joesta, niin ei tule mitään houkutuksia. Hyvin meillä menikin ja sain hyvin kontaktia koiraan. Oli hyvä onnistumisen fiilis - kunnes iltapäivällä se karkasi jälleen joen rantaan. Tällä kertaa ei onneksi veteen asti, vaan rantamutalikkoon kaivelemaan. Kutsuin sitä lelun kanssa ja se tuli heti luokseni, mutta kun sisälle oltiin lähdössä, se ei halunnutkaan tulla vaan juoksi suoraan taas rantaa kohti. Tällä kertaa ärjäisin kovaa EI!! ja koira pysähtyi niille sijoilleen. Kutsuin sitä ja Aada juoksi suoraan luokseni. Leikin sen kanssa hetken, otin syliin ja lähdettiin sisälle.

Sunnuntaina se jälleen pysyi hyvin luonani, ei tullut kiusauksia. Ärsyttävä, mutta hyvä projekti! :) Ens kerralla kun mennään porukoille, mielenkiintoista nähdä vieläkö joki on mielessä vai mahdollisesti jo uudet kujeet.

Uusia koiratuttavuuksia

Keskiviikkona nähtiin kahta espanjanvesikoiraa näyttelytreenien merkeissä. Osallistuin sinne lähinnä sosiaalistamismielessä, Aadalle tekee hyvää. Toinen oli vain Aadaa muutamaa päivää nuorempi uros ja toinen oli 10-vuotias rauhallinen pappakoira. :) Sain vähän vinkkejä miten kannattaa treenata koiraa näyttelyihin ja samalla vähän totuteltiin vieraan ihmisen käsittelyyn. Oli tosi jees! Aada sai taas uuden koirakaverin, urospennun kanssa oli hauska leikkiä. Pappakin oli loppuajasta Aadan mielestä ihan okei, kävi hyvin varovaisesti vähän nuuskimassa. Pappa vaan katseli vierestä pentujen tohinoita ja heilutteli häntäänsä. Aivan ihania molemmat!

Mutta kyllä meillä on pitkä matka mihinkään näyttelyihin. Sen verran toisia koiria pelkää, että ei se missään koiratapahtumassa pystyisi keskittymään mihinkään muuhun. Onhan toi toki vielä niin pikkulapsi, itsevarmuus kasvaa pennun kasvaessa, mutta välillä vaan pistää turhauttamaan tuo arkuus. Kyllä mie tässä töitä teen asian eteen ja eiköhän aika tee lopulta tehtävänsä, kun vaan panostaa positiivisiin koirakokemuksiin (ja yritän olla kehittämättä tästä pikkusekopäissäni mitään ongelmaa). Onneksi Aada on löytänyt pikkuhiljaa lisää uusia koirakavereita, joten koko ajan parempaan suuntaan mennään.

Tapaamisen jälkeen kävin tekemässä Aadan kanssa pienen kävelylenkin ennen kotiin lähtöä. Pimeä vähän pelotti sitä, mutta kohta siihen on pakko tottua kun talvi on tulossa ja silloin sitä pimeää riittää. Tähän mennessä ollaan vain pari kertaa käyty pimeän aikaan kävelemässä, muuten ollaan aina valoisan/hämärän aikaan liikkeellä.

Aadalta lähti eilen ensimmäinen kulmahammas. Hampaita tippuu muutenkin nyt kovaan tahtiin. Ollaan palattu takaisin turvotettuun ruokaan, kun kovat raksut eivät maistu.

Muutapa ei sen kummempaa tällä viikolla. :) Hyvää viikonloppua!

Viikonloppu kuvina

Tanner vaan tömisee, kun Aada pistää menemään pitkin peltoja...

...ja polkuja.

Kotona sitten onneksi jo lasta väsyttää.

"Kato mami mua äläkä sitä telkkaa"

Tekemisen täyteinen viikko

Tästä postista tuli näköjään piiiitkä viikkokertomus.

Sunnuntaina Aada sai uuden kaverin, käytiin nimittäin moikkaamassa 15 viikkoista australianpaimenkoiraa Atlasta. Tämä aussin alku on hyvin samanlainen kuin Aada, eli alkuun tosi epävarma ja hitaasti lämpeävä. Olikin hassua katsella heidän tutustumistaan, kun molemmat ensin vähän perääntyi että mikäs helvetti tuo on, mutta muutaman sekunnin päästä ne rupesivatkin tekemään tuttavuutta ja kohta ne leikkivätkin jo ihan täysiä. Niillä natsasi kyllä tosi hyvin. :)

Maanantaina käytiin viimeisillä rokotuksilla, jee! Odotushuoneessa oli chihuahuan pentu, jonka kanssa Aada olisi halunnut leikkiä. Olis vaan Aada ollut ehkä vähän turhan iso (ja ronski) leikkikaveri, se chihuahua oli niiiiin pieni ja poloinen. :) Toinen vähän isokokoisempi pentu sitten ei ollutkaan niin kiinnostava.

Tiistaina Aada istui ekaa kertaa kaupunkibussin kyydissä. Miksi en ole tätä aiemmin tajunnut harjoitella, bussi lähtee melkein kotioven edestä! Käytiin moikkaamassa kaveria keskustassa ja samalla Aada näki jälleen paljon uusia ihmeellisiä asioita. Hyvin koira pärjäsi pikkukaupungin "vilinässä". Bussimatkat meni törkeen hyvin. Vähän sitä ensin ihmetytti, varsinkin kun bussissa kuuluu niin kova räminä ja matkamme on yhtä liikenneympyrää ja muuta pyörimistä. Kyllä se itseään kovasti yritti rauhoitella haukottelemalla, että "ei tässä varmaan oo mitään hätää, kun toi mamikin on noin rauhallinen" ja paluumatkalla se jo makaili lattialla jalkojeni juuressa. Olin varautunut pahempaan (varaudun aina pahimpaan :D), joten matka erittäin positiivinen yllätys. Näköjään bussi on tulevaisuudessakin hyvä vaihtoehto matkustaa.

Torstaina nähtiin pitkästä aikaa Aadan veljeä. Käytiin vierailulla omistajien kotona, jossa on iso piha ja metsä vieressä. Tällä kertaa jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolista ja koirat paini ja juoksi hulluna pitkin pihoja ja metsässäkin käytiin kävelemässä. :) On se Aada kyllä reipastunut nyt tosi paljon kun ikää tulee lisää.

Selvin kuva mitä siitä tohinasta vain kännykällä saa. Mut on komee veli. :)

Huh, tänään alkaa viikonloppu. En kyllä aio tehdä yhtään mitään ihmeellistä, otan ihan rennosti vaan. Korkeintaan käydään Aadan kanssa jossain metsässä juoksemassa ja muun ajan sitten heiluttelen puikkoja ja kiroilen koiran villapaidan parissa. Neulominen on tosi kivaa, mutta välillä meinaa mennä MENEE hermot. :)

Kaikenlaista shoppailua

Käytiin viikko takaperin Aadan kanssa Mustissa ja Mirrissä. Aika usein käydään siellä mittaamassa penskan paino, koska me ei omisteta vaakaa (enkä tämän takia rupea ostamaankaan). :) Samalla käynnillä ostettiin sitten ruokaa, valjaat ja näyttelyhihna.

Eestä ja takkaaa

Nykyinen kaulapanta alkaa kohta olla entinen, kun kaula kasvaa niin hurjaa vauhtia. Ostin nyt vaihteeksi valjaat ja tosi hyvät löydettiinkin kun paikan päällä sovitettiin. Jonkin verran kasvunvaraa niistä löytyy, joten ei tarvitse heti ostaa uusia. En tiedä miksi, mutta mie itse tykkään ehkä enemmän valjaista kuin kaulapannasta. Käytin edellisellä koirallanikin valjaita vaikka sillä oli molemmat. Todennäköisesti Aadallekin tulen hankkimaan aikuisena sekä pannan että valjaat, koska molemmissa on puolensa ja niitä voi vaihdella tilanteen mukaan.

"Nyt tää niinku ottas nää valjaat pois mami, eiksnii?"

Näyttelyhihnankin halusin ostaa jo valmiiksi, vaikkei se olekkaan vielä pitkään pitkään aikaan ajankohtainen. Aada ei edes osaa vielä seistä paikallaan käskystä, kun en ole ollenkaan opettanut. Voisi ottaa sen seuraavaksi projektiksi. :)

"Mamii pitää vahtii koko ajan ettei se vaan karkaa"

Ajattelin aloittaa neulomaan Aadalle villapaitaa (tai pukua mikä ikinä onkaan)! En ole neulonut muutamaan vuoteen, joten taidot saattavat olla vähän kertauksen tarpeessa. Esimerkiksi äsken oli ihan pakko katsoa youtubesta ohjevideo miten ne ensimmäiset silmukat tehdään, niin unohduksissa kaikki on .. Viimeksi olen tehnyt itselleni kaulahuivin, eikä se tosiaan paljon neulomistaitoja vaadi.. Löysin kuitenkin netistä suht simppeliltä vaikuttavan ohjeen ja luulen, että enköhän minä siitä selviä. Aion tosin vähän soveltaa ohjetta omalle taitotasolleni sopivaksi, joten saa nähdä tuleeko lopputuloksesta yhtään mitään. :D Löysin ohjeen Novitan sivuilta (<-- tuossa on linkki) ja ohje on tosiaan tehty mäyräkoiralle, mutta mitat on ihan passelit vartalon ympäryksen ja selän pituuden osalta (taitaa olla jopa reiluhkot pikaisten mittausten perusteella), joten miksipä ei.

Tästä se alkaa!

Luujemmari ja kurssiapulainen

Aadalle on kehittynyt viime viikkojen aikana hauska tapa jemmata luut ja herkut pahan päivän varalle. Alkuvaiheessa kun en vielä ollut huomannut tätä jemmaamisvimmaa, ihmettelin miten se söi luunsa ennätysvauhdilla. Annoin sitten uuden luun ja muutaman päivän päästä huomasinkin lattialla lojuvan kolme keskeneräistä luuta. :D Myöhemmin seurasin sitten Aadan luun jemmauspuuhia. Se menee pesäänsä (kevythäkki, jossa patja), raottaa kuonollaan (tai tassullaan) patjan nurkkaa, tiputtaa luun sinne ja taputtelee patjan nurkan takaisin paikoilleen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Symppis! <3 Se tekee sitä myös silloin tällöin rutistetuille paperirullille, joissa on ruokanappuloita (niitä jätetään joskus yksinoloihin). Sitten kun tulee tylsä hetki, se hakee yhden ja syö sisällön.

Tiistaina käytiin 4H dogsitter-kurssilla näyttäytymässä malliesimerkkinä vilkkaasta pennusta. :D Aada oli hyvin elementissään, leikki bestiksensä italianvinttikoiran kanssa ja oli oppilaiden lellittävänä. Oli hauskaa sekä minulla että pennulla. Oltiin siellä vähän reilu tunti, mikä riitti vallan mainiosti Aadalle, joka koisikin sitten loppuillan varsin rauhallisesti.

Keskiviikkona meidän piti Aadan kanssa mennä katsomaan agilityn möllikisoja, mutta jouduinkin perumaan sen muiden menojeni vuoksi. Ehkä ensi kerralla sitten. :)

Hampaita ei ole tähän mennessä tainnut enempää lähteä, mutta lähteneiden etuhampaiden kohdalla pilkottaa jo uutta hammasta. Liekkö johtuu nyt hampaiden vaihtumisesta, kun se on välillä levoton ja ruokaa se ei syö samalla innolla kuin tavallisesti.