Suunnitelmia keväälle

Meille ei oikeastaan kuulu mitään tavallista kummoisempaa. Olen ollut nyt viimeisen parin viikon ajan aika kiireinen, niin ei olla Aadankaan kanssa juuri tehty muuta kuin lenkkeilty ja tsillailtu. Hyvää tekee koirallekin ottaa välillä vähän rennommin, ettei vaan pääse tottumaan liian aktiiviseen elämään. :)

Ettei meidän arki kuitenkaan menisi liian rennoksi ja löysäksi, olen jo vähän katsellut ja järjestellyt keväälle paljon koiramaista tekemistä. Aloitan 12.2. Sporttirakin 10 viikkoa kestävän tokon alo/avo nettivalmennuksen. Haaveenani ja tavoitteenani olisi päästä vihdoinkin käymään tokokokeessa. Eli mikäli kurssi tuottaa toivottua tulosta, saattaa hyvinkin olla, että käydään viimeistään kesällä kokeilemassa. :)

Ilmoittauduin tänään rally-tokon 11.2. järjestettäviin kisanomaisiin treeneihin. Nämä treenit tulevat kertomaan minulle ilmoittaudunko maaliskuun (3.3.) rally-tokokisoihin.

Lisäksi kiikarissa on maalis-huhtikuussa mahdollisesti parit koiranäyttelyt, joita varten pitäisi taas vähitellen ruveta treenaamaan.

Tekemistä siis kyllä riittää!

Ainiin ja vielä. Saanko esitellä uuden treeniapulaiseni:

Tadaa!

Sattumalta työkaverini kertoi minulle saaneensa lehtitilauksen yhteydessä bluetooth-kaiuttimen, jolle hänellä ei ole mitään käyttöä. Minä taas olen pitkään suunnitellut mokoman ostoa, koska tuo on ihan loistava apuväline treeneihin. Nyt sainkin semmoisen ilmaiseksi. Sattuipa tuuri! Nyt voin lisätä treeneihin ekstrahaastavuutta laittamalla esim. koiran haukuntaa tai ihmisten ääniä soimaan. :)

Oona Mäen rally-tokokoulutus

Lähdettiin ajelemaan kohti hallia Oona Mäen rally-tokokoulutukseen. En kerennyt paljon kotiristeystä pidemmälle, kun kuulin takaa yökkäisyn. Yritin vilkuilla taustapeilistä, että pliispliis kuulinhan väärin, ei kai se koira vaan oksenna siellä. En saanut asiasta varmuutta, joten ajoin lähikaupan pihaan ja kävin kurkkaamassa. Häkissä oli pari pientä läjää, jossa oli vähän ruokaa, mutta enimmäkseen oksan palasia. Aada kun tykkää kannella metsässä oksia ja risuja, pureksia niitä ja osittain myös syödä. En jaksa enkä tohdi koko ajan sitä siitä kieltää, niin silloin tällöin se oksentelee näitä "oksaoksennuksia". Huokaisin helpotuksesta, että se oli vain oksaoksu, ja yritin pikaisesti siivota oksennuksen. Meidän piti alun perin olla ajoissa hallilla, mutta tämän pienen episodin takia olin hallilla kymmentä minuuttia ennen koulutuksen alkua. En kerennyt lenkittää Aadaa kunnolla ja se vähän harmitti minua. Meitä oli ryhmässä viisi osallistujaa ja jokaiselle oli varattu 20 minuuttia koulutusaikaa. Minun vuoroni oli viimeisenä, eli minulla oli puolisentoista tuntia "luppoaikaa". Joten toisaalta onni onnettomuudessa, kun en ollutkaan niin ajoissa hallilla. Nyt sain mukavasti kulutettua aikaa käymällä Aadan kanssa rauhassa pidemmän lenkin. :)

Tällä kertaa otin Aadan vähän turhan aikaisin autosta halliin ennen omaa vuoroani. Se tuli halliin supervireessä, mutta aika pian se vire sitten laski ja Aada vaikutti jopa jo vähän väsähtäneeltä päästessämme Oonan luo.


HÄIRIÖHERKKYYS
Halusin kysellä Oonan mielipidettä Aadan häiriöherkkyyteen ja kuinka minun pitäisi sitä lähteä työstämään. Kerroin, että erityisesti kisatilanteessa häiriötä Aadalle aiheuttaa mm. radalla/yleisössä seisovat ihmiset. Oona pyysi muut ryhmäläiset avuksi kentälle seisomaan riviin. Mentiin Aadan kanssa kymmenisen metrin päähän ja lähdin seuruuttamaan Aadaa ihmisiä kohti. Ensin aloitettiin muutamasta askeleesta ja vähitellen vaikeutettiin menemällä koko ajan lähemmäs ihmisiä. Pointtina oli päästä palkkaamaan aina ennen kuin Aada katsoi ihmisiä. Jos se kerkesi vilkaista ihmisiä, en palkannut ja peruutin takaisin lähtöpaikkaan. Lopussa päästiin jo ihan ihmisten lähelle ilman, että Aada vilkuili niitä. Tällaista treeniä Oona suositteli tekemään myös erilaisten esineiden kanssa. Kentälle voi laittaa ihmisiä seisomaan ja erilaisia tavaroita lojumaan lattialle. Mitä haasteellisempia häiriöitä koiralle opettaa treeneissä, sitä helpommin koira sietää kisatilanteen häiriöt.

Oona kertoi omistavansa itsekin häiriöherkän koiran, joten hän osasi hyvin samaistua minun tilanteeseeni ja sain häneltä paljon hyödyllisiä neuvoja. Hän esimerkiksi kysyi millaiset kisarutiinit meillä on ja suositteli, että Aadan kanssa voisi olla hyvä kisapaikalle saapuessa käydä hetken katselemassa meininkiä (ja mahdollisuuksien mukaan leikkimässä hallissa/kisapaikalla) ja vasta sen jälkeen viedä autoon odottamaan. Olisi myös hyvä, jos se pääsisi jostain raosta näkemään rataa jo ennalta, ettei siellä tulisi "yllätyksiä". Häiriöherkälle koiralle on reilua antaa rauhassa tutustua ympäristöön, jonka jälkeen se pystyy helpommin keskittymään yhdessä tekemiseen. Koiran voi antaa rauhassa tsekkailla ympäristöä ja palkata kun se ottaa itse kontaktia. Tätähän voi myös tehdä muuallakin, kuin kisoissa/treeneissä.

Tasan vuosi sitten on ollut vähän keväisempi ilma.

SEURAAMINEN JA PERUSASENTO
Lopuksi Oona yllättäen kehui paljon Aadan seuraamista, mikä lämmitti mieltä, koska ollaan treenattu sitä niin paljon viime aikoina! :D Tänään Aada kyllä seurasi tosi kivasti omastakin mielestäni, syystä tai toisesta. :) Oona suositteli, että kannattaa pian ruveta jo opettelemaan oikealla puolella seuraamista ylempiä luokkia silmällä pitäen.

Hän pani myös merkille, että Aada siirtyy perusasentoon välillä aika hitaanpuoleisesti, jonka vuoksi vire selvästi laskee. Perusasentoon siirtymisestä olisi hyvä muodostaa koiralle virettä nostattava liike. Tätä kannattaa harjoitella esim. Aadan tapauksessa lelulla. Eli pyydetään koira tulemaan sivulle ja viskataan välittömästi lelu koiralle. Vähitellen perusasentoon siirtymisestä pitäisi tällä tavalla tulla vauhdikkaampi ja innokkaampi. Tämä oli tosi hyvä vinkki ja otetaan välittömästi käyttöön. :)

Seuraamistreenejä

Olen parisen viikkoa treenannut seuraamista Aadan kanssa niin, että palkkaan lelulla muutaman askeleen jälkeen. Ensin heitin lelun eteen, mutta vaihdoin sen selän taakse heittoon, koska Aada alkoi edistää. Aadan seuraamisesta on tullut nyt parin viikon aikana paljon skarpimpaa. Videolla näkyy meidän seuraamistreenejä.

Torstai-iltana käytiin rally-tokon valmennusryhmässä. Tällä kertaa meillä oli teemana seuraaminen ja häiriötreeni. Kouluttajamme laittoi kuusi (tai seitsemän?) törppöä ympyrän muotoon, jossa törpöt olivat noin puolentoista metrin päässä toisistaan. Tehtävänä oli seuruuttaa koiraa ympyrässä vastapäivään, pysähtyä jokaisen törpön kohdalla ja jatkaa taas seuraamista seuraavalle törpölle. Kouluttaja seisoi ympyrän keskellä ja kuvasi kännykällä. Kiersin Aadan kanssa ympyrää pari kiekkoa, jonka jälkeen katsottiin kouluttajan kanssa video. Videolla huomasi, että Aada laskee katseensa lähes joka kerta noin neljän-viiden askeleen jälkeen. Tämä voi johtua siitä, että olen tiedostamattani kaavamaisesti palkannut Aadaa juuri noiden askelien kohdalla. Seuraavaksi rupean pidentämään seuraamismatkaa askel askeleelta, eli ensin palkkaan yhdestä askeleesta, sitten kahdesta jnejne. Tällä tavalla saadaan hiljalleen pidennettyä seuraamismatkaa ja minä pääsen samalla eroon kaavamaisesta palkkaamisestani. :)

Tämän jälkeen tehtiin porukalla mm. erilaisia katsekontaktiharjoituksia. Esimerkiksi koiran istuessa perusasennossa heiluteltiin namikättä koiran lähellä ja palkattin katsekontaktista. Kouluttaja kävi myös jokaisen lähellä heiluttelemassa lelua ja kokeneemmille taitureille vinguttelemassa vinkulelua. Katsekontaktin pitämistä meidän pitää taas ruveta harjoittelemaan ahkerasti häiriön kanssa. Vuosi sitten me sitä treenattiin, mutta sitten se vaan jäi!

Lentävä pirulainen viime keväältä.

Perjantaina Aada kävi hierojalla. Viime kerrasta onkin jo aikaa kolmisen kuukautta. Aada oli ihan hyvässä kunnossa. Tavallisesti Aada on jumissa takaosasta ja selästä, mutta nyt ne olivatkin yllättäen ihan ok. Tällä kertaa eniten jumissa olivat kyljet ja eturinta. Ne saatiin hyvin auki, ja sain ohjeeksi hieroa eturintaa myös hieman kotona.

Huomenna olemme menossa Aadan kanssa Oona Mäen rally-tokokoulutukseen. Kerron siitä lisää koulutuksen jälkeen. :)

Vuoden ekat rally-tokotreenit

Eilen illalla oli vuoden ensimmäiset treenit rally-tokon valmennusryhmässä. Joka toinen kerta meidän ryhmää on kouluttamassa Niina Leinonen ja joka toinen kerta treenataan porukalla itsenäisesti. Niina on kouluttajana todella taitava. Olen oppinut häneltä paljon koiran kouluttamisesta ja tasan varmasti paljon tulen vielä häneltä oppimaankin.

Tänään tehtiin lyhyt helppo 10:n kyltin ratatreeni, jonka ideana oli antaa ns. tilannetsekkaus millä tasolla kukin on. Radan lopuksi jokainen sai palautetta suorituksestaan ja kotiläksyn. Minä olin ekana vuorossa. Kävin hakemassa Aadan suoraan autosta ja se puhkui ihan intoa täynnä. Reilun kahden viikon totaalitreenitauko oli sille näköjään jo ihan tarpeeksi. Aada suoritti rataa niin innokkaasti, että homma meni välillä jo vähän hutiloinnin puolelle. Se ei mm. meinannut malttaa pysyä sivulla ollenkaan, seuratessa se edisti ja liikkeestä maahan kyltillä se nousi seisomaan ennen aikojaan. Lisäksi se vielä piippasi koko radan ajan, mitä se ei ole koskaan ikinä aiemmin tehnyt. :D Huh. Oli kyllä aika epäonnistunut idea ottaa autosta suoraan halliin. Minun olisi pitänyt laskea sen höyryjä ensin vähän pihalla. Noh, ensi kerralla taas viisaampana. :) Tehtiin Aadaan kanssa sama rata vielä toisen kerran, joka sujui jo sitten vähän paremmin.

"Hah, minäkö muka perseilin." Kuva on viime keväältä.

Aada seilasi jälleen hyvän viretilan ja kooman välillä. Toisinaan sillä on hyvät hetkensä, jolloin se suorittaa liikkeet hyvin, ja sitten taas ne hetket, jolloin minun pitäisi tajuta tsempata enemmän. Tosi usein Aada laskee katseensa juuri kyltin kohdalla, mikä johtaa siihen, ettei käskyni aina mene perille. On hyvinkin mahdollista, että se on hiljalleen ehdollistunut tähän toimintoon, koska se tekee sitä niin usein ettei se aina voi olla vahinko tai sattumaa. Sain kotiläksyksi treenata Aadan kanssa parin askeleen seuraamista, jonka jälkeen heitän lelun palkaksi (joko eteen tai taakse). Kyltin lähestymistäkin voisi Aadan kanssa harjoitella samalla tavalla lelun ja leikkimisen avulla.

Mitä taas tulee minun tekemiseen, niin suoritan rataa välillä turhan nopeasti. Pitäisi malttaa hidastaa. Ja tällä kerralla pysähtelin turhan lähelle kylttejä, ettei Aadalla ollut oikein tilaa tehdä eteentuloa ja täyskäännöstä.

Näistä treeneistä minulle jäi hurjan hyvä ja innostunut fiilis! :)

Leppoisaa loman viettoa

Joulu meni tosi leppoisissa merkeissä. Tuli syötyä ja rentouduttua hyvin, mutta liikuttiin me Aadan kanssa myös ahkerasti metsässä. Käytiin muutamana päivänä myös lumikenkäilemässä. Viikon aikana sataneen kevyen lumen alla oli kovempi lumikerros, joka kantoi koiraa hyvin ja minua myös lumikenkien kanssa. En kuitenkaan viitsinyt käydä kovin pitkillä lumikenkälenkeillä, koska Aadalla paakkuuntui lumi niin inhottavasti jalkoihin ja tassuihin. Kovin mielellään se olisi kyllä juoksennellut pitkin hankia ja möyrinyt lumessa vaikka ikuisuuden. Lumikenkäily on kyllä mielestäni hauskin talvilaji. Jos vaan kaupungissa pystyisi, en varmaan talvisin muuta tekisikään, kuin liikkuisin lumikengillä paikasta toiseen!

Paras lenkkikamuni.

Ostin Aadalle joululahjaksi Mustista ja Mirristä paketin naudan ruokatorvia. Tarkoituksenani oli, että otan paketista yhden ruokatorven, paketoin sen ja annan Aadalle aattoiltana avattavaksi. Kun aattoaamuna avasin ruokatorvipussin, sieltä lemahti aivan järkyttävä haju! Ruokatorvet haisivat tosi vahvasti pilaantuneelle, joten en uskaltanut antaa niitä ollenkaan. Kävin eilen liikkeessä kysymässä onko näiden oikeasti tarkoitus haista näin pahalle vai onko ruokatorvet pilaantuneet. Myyjä haisteli ja vastasi, että niissä on oikeastikin tosi vahva haju ja ruokatorvet vaikuttaisivat olevan kunnossa. Eipä kyllä silti paljon tee mieli antaa niitä koiralle. Ainakaan sisätiloissa. En ole koskaan aiemmin ostanut noin pahan hajuisia kuivattuja eläintenosia. Enkä kyllä varmasti tule enää ostamaankaan. :D

Yritin jouluna pitkästä aikaa valokuvailla ulkona, mutta päivät ovat vielä sen verran hämäriä, että kuvista tulee tylsän harmaita. Eiköhän kohtapuoliin ala päivät vähitellen valostumaan ja saadaan kauniita aurinkoisia kuvia. :)

Uusivuosi vietettiin kaupungissa rauhallisen koti-illan merkeissä. En ole rakettien ystävä, tai muutenkaan innokas yökukkuja, vaan uudenvuodenyö on minulle ilta siinä missä muutkin. Aadakaan ei onneksi pelkää rakettien pauketta, vaan elelee normaalia elämäänsä. Eli painuu yöpuulle viimeistään seiskalta ja tuhisee sikeästi aamuun saakka. :D