Mites meillä menee?

No mitenkäs meillä. Rally-tokotreenit ovat menneet viime aikoina aika mukavasti. Olen nyt muutaman viikon ajan tehnyt tosi lyhyitä treenejä lelulla palkaten. Kokeilin tiistaina pienryhmätreeneissä tehdä nyt useamman kyltin kerrallaan ilman palkkaa ja olin kyllä tosi tyytyväinen Aadan mielentilaan. Saa vaan nähdä vaipuuko se kisoissa taas lahnaksi, mutta sittenpä se nähdään!

"TÄYDELLINEN koiran peti", tuumii Aada.

Nyt vaan huomaa, kun vire on korkeammalla, alkaa tekniikka prakailla. Seuraamisessa se edistää välillä aika lailla. Käännöksissä Aada lähtee pyörimään ylimääräisiä kierroksia. Ja tietyissä liikkeissä se alkaa ennakoimaan. Esimerkiksi nyt sillä on joku ihmeellinen fiksaatio tulla minun sivulle takaa kiertäen. :D Se tarjoaa sitä koko ajan. Ihan. Koko. Ajan. Nyt sitten pitää tehdä paljon tavallisia sivulletuloja, ettei se rupea kisoissa kiertämään minua takaa silloin kun ei nimenomaan pitäisi.

Elikkä tulevan viikon aikana erinäisiä tekniikoita hiotaan nyt ihan rauhassa nameilla. :) Löysin muuten taannoin googlettamalla ihan tosi mahtavan ja yksinkertaisen treeninamiohjeen. Jauhelihasta (tai mistä vaan lihasta) ja kananmunasta tehdään taikina, ja tyrkätään lätkä uuniin. Aada on ihan höpelönä näistä. Tänään tein näitä pitkästä aikaa, ja otin muutaman askeleen seuraamista, käännöksiä ja eteentuloja. Nameja jäi vielä moniin moniin tuleviin treeneihimme. :)

Tutustuimme muuten rally-tokokurssilla erääseen ihastuttavaan espanjanvesikoiraan. Selvisi, että olemme melkein naapureita, joten sovittiin treffit. Aadalla ja hänen uudella koirakamullaan synkkasi tosi hyvin, ja he saivat aikaan erittäin vauhdikkaat leikit. Toivottavasti otetaan joskus uusiksi. :)

Röh, eli sikahyviä treeninameja (ällötysvaroitus)

Sattuipa eräänä päivänä kaupassa lihahyllyllä silmääni varsin houkutteleva paketti. Paketin kyljessä luki isoin kirjaimin porsaan kieli. "Siinäpä vasta iso paketti treeninameja halvalla", tuumasin, ja kieli sujahti koriin muiden ostosten sekaan.

"Siis hyi h*lvetti!!", voisi joku tuumata.

"Omnomnom", tuumii Aada.

Ei nämä totta puhuen keittämisenkään jälkeen herätä mitään kulinaarisia houkutuksia.

Mutta yhdestä paketista riittää treeninameja erittäin erittäin piiiitkäksi aikaa!

Suosittelen kyllä ehdottomasti niille, jotka tykkäävät tehdä itse treeninamit. Helppo ja nopea valmistaa! Kun isot kielet paloittelee ennen keittämistä pienemmiksi paloiksi, ne kypsyy tosi nopeasti. Osan silppusin jo valmiiksi, ja loput jaottelin isompina paloina rasioihin ja laitoin pakastimeen.

Valmistautumista huomiseen agilityyn

Kerkesin parin viikon aikana sulatella pahimmat järkytykseni ja pettymykseni viimekertaisesta toheloinnistamme ja huomenna menen kurssille uutta intoa puhkuen.

"Mie myös."

Aion nyt panostaa siihen, että minä olisin mielenkiintoisempi kuin vieraat koirat ja minun kanssa olisi hauska treenata. Yritän ennakoida paremmin sitä, ettei Aada enää pääsisi karkailemaan muiden luo ja jos keskittyminen alkaa herpaantumaan, tehdään jotain helppoa ja kivaa (ja annetaan superherkut), jonka jälkeen painutaan ulos tauolle.

Tällä kerralla otan eri treeninamit kokeiluun. Tavallisesti meillä on treeninameina nakkeja ja lihatikkuja paloiteltuina, jotka maistuvat kyllä Aadalle hyvin, mutta haluan kokeilla löytyisikö jotain vielä mieleisempää herkkua. Mitä paremmat herkut, sitä motivoituneempi koira (ainakin niin luulisi). Pakastimessa oli vielä muutama broilerin sydän jäljellä, joten kypsensin ne ja pilkoin pieniksi palasiksi. Kypsien sydämien koostumus on itse asiassa aika kiva ja taisivat olla kovasti Aadankin mieleen.

"Hei, mami... Pssst... Etkö vois ees yhden antaa?"

Käytiin myös tänään ostamassa Mustista ja mirristä Aadalle uusi treenilelu, jolla tästä lähtien leikitään vain treeneissä. Aada oli mukana valitsemassa ja tästä lelupupusta se innostui eniten. :) Lelun molemmat päät vinkuu ja se soveltuu myös hyvin vetoleikkeihin. Saa nähdä miten pitkään tämä kestää meidän leikeissämme.

Pupu.

Pitkä pötkylä.

 

Ilmeistä päätellen taitaa olla lelu kohdillaan.