Nose work -treenit jatkuvat

Seuraavaa vaihetta varten minun piti kehitellä purkeille jonkinlainen tukeva teline. Purkkien olisi tärkeää pysyä pystyssä, ettei koira (= Aada) opi vahingossa esimerkiksi kaatamaan purkkeja kumoon. Teline tuo myös purkeille mukavasti näkösuojaa, ettei koira (= Aada) vahingossakaan opi tunnistamaan hajupurkkia sen perusteella, minkä pohjaan olen kiinnittänyt hajulla kyllästetyn huopatassun palasen.

Vanha cd-teline (+ palanen pahvia sekä ilmastointiteippiä) sai uuden elämän.

Treeneissämme on nyt mukana kolme purkkia, joista yhdessä on haju ja loput ovat "hajuttomia", eli tyhjiä. Purkkien paikkoja vaihtamalla koira oppii ettei haju löydy aina samasta paikasta ja eukalyptus-hajun merkitys vahvistuu.

Treenit ovat aika (siis tosi) nopeatempoisia ja kolme kättä olisi tässä vaiheessa aika kova sana. Kun koira on hakeutunut oikealle purkille, palkkaan siitä ja sen jälkeen heitän toisen namin poispäin purkeilta. Koira menee syömään namia ja tässä välissä minulla on muutama sekunti aikaa vaihtaa hajupurkin paikkaa. Mitä useamman toiston teen, sitä limaisemmaksi namikäteni menee palkkaamisesta ja sitä liukkaammaksi lasipurkit sormieni välissä muuttuvat. Tämän vuoksi lasipurkkien vaihtaminen on yllättävän haastavaa puuhaa, sillä ne eivät pysy edes käsissä. Varsinkin kun molemmat koirat ovat nopeita löytämään heitetyt namit, hiki nousee vähemmästäkin pintaan. Onneksi tekniikkani on jo kehittynyt, että saan heitettyä namit tarpeeksi kauas ja saan otettua kunnon kynsiotteen purkeista. Tässä kohtaa tosiaan olisi hyvä, jos olisi toinen ihminen vaikkapa viihdyttämässä koiraa sillä välin että saisin rauhassa vaihtaa purkkien paikkaa.

Tyhjät purkit odottamassa treenejä.

Aada
Uudet treenikuviot antoivat Aadalle mahdollisuuden tarjota mammalle uusia hienoja juttuja. :D Yllättävän nopeasti kuitenkin jokin pieni palanen sen aivoissa loksahti paikalleen ja se alkoikin tajuta mitä ollaan tekemässä. Se alkoi haistelemaan purkkeja ja saimme onnistuneita toistoja! Aadan tekemisestä tuli yhä varmempaa ja nyt se käyttää nenäänsä ihan oikeasti. Tämä vaihe on sujunut paremmin kuin osasin kuvitella. Jes!

Donna
Donna käy haistelemassa jokaisen purkin huolellisesti ja pysähtyy erityisesti haistelemaan eukalyptus-purkkia. Välillä se hakeutuu suoraan oikealle purkille käymättä tyhjillä purkeilla. Edistyminen on ollut nopeaa eikä meillä ole tullut mitään ongelmia. Tekeminen on kuin suoraan oppikirjasta. :)


Tämä vaihe menee molemmilla tällä hetkellä niin hyvin, että seuraavaksi vaikeusastetta voi taas kokeilla nostaa. Otan treeneihin mukaan häiriöhajuja, eli laitan tyhjiin purkkeihin jotain muita hajuja ja palkkaan edelleen eukalyptus-purkille hakeutumisesta. Tämä voi olla aika jännää, odotan innolla. :)

Trimmausta ja muita kuulumisia

Viikko sitten trimmasin Aadan. Aadalla olikin tällä kertaa turkki kerennyt kasvaa viitisen kuukautta ja oli kyllä jo vähän sen näköinen. Turkki oli joistain kohtaa vähän takussa ja keräsi likaakin kiitettävästi. Uimisen jälkeen turkin kuivattelu vei tunteja, eikä se helteelläkään mikään kepein asuste ole. Ajelu oli kuitenkin turkin pituudesta huolimatta yllättävän vaivatonta ja hommaan meni viimeistelyineen päivineen parisen tuntia.

Bye bye pitkä turkki. Ei tule ikävä. :)

Eilen oli sitten pennun vuoro. Viime kerralla (joka oli samalla Donnan ensimmäinen) pennun trimmasi kasvattaja ja se meni oikein mukavasti. Nyt päätin kokeilla trimmata yksin ilman apulaista ja Teemu tuli sitten pitelemään tarvittaessa. Suurimman osan sain trimmattua ihan yksinään. Turkki ei ollut yhtään takussa tai huopunut, joten ajelu oli tosi nopeaa ja sujuvaa. Donna malttoi hyvin olla paikoillaan eikä välittänyt trimmikoneesta ollenkaan. Jopa pään/kuonon ajelu onnistui yksin, eikä se siitä juuri ollut moksiskaan. Ainut mihin tarvitsin apukäsiä oli korvat (koska tarvitsin korvien ajeluun molemmat käteni ja varmistuksen siitä, ettei pentu tee äkkinäisiä liikkeitä) ja mahapuoli (johon tarvitsin jonkun varmistamaan, että pentu pysyy selällään). Tähänkin meni viimeistelyt mukaan luettuna parisen tuntia. Ja ihan ok siistiä jälkeä tuli.

Donna ennen ja jälkeen trimmin. Turkin alta paljastui hassu ja veikeä pallosilmä.

Donnakin jo kokonsa puolesta vetää vertoja Aadalle. Taitaa olla jopa vähän korkeampi kuin "isosiskonsa".

Donna aloitti viikonloppuna ensimmäiset juoksunsa 6 kk 3 vko ikäisenä. Donna on alusta alkaen ollut henkisesti paljon kypsempi, joten tämä oli ihan odotettavissa. Toisin kuin Aada, joka aloitti ensimmäiset juoksunsa 3 v, eikä toisia juoksuja sen jälkeen ole näkynyt.

Tänään menemme eläinlääkäriin näyttämään Donnan tassua. Se on silloin tällöin nuollut sitä, mutta en ole havainnut siellä tikkua tai muutakaan vikaa. Eilen se sitten alkoi ontumaan, joten parempi että eläinlääkäri vilkaisee sitä. Toivottavasti syy löytyy.

Nose workin aloittelua

Ostin tosiaan pari viikkoa sitten lajiin liittyvän verkkokurssin ja tilasin netistä nenähommin soveltuvan eukalyptus hydrolaatin. Opettelen lajia nyt molempien koirien kanssa ja treenit ovat tähän mennessä edenneet toisiinsa verrattuna hyvin eri tavoin, omalaatuisia persoonia kun ovat. Noin viikon verran olen nyt tehnyt lyhyitä muutaman namin treenejä, että koirat ehdollistuisivat hajuun. Eli tällä hetkellä istun lattialla hajupurkki jalkojen välissä ja odotan, että koira nuuskii hajua. Kun koira nuuskii hajua, palkkaan.

Harjoittelupurkkimme

Molemmat ovat tähän mennessä olleet innokkaita treenaajia. Donna on niinkin innokas, että alussa murtautui miljoona kertaa Aadan treenivuorolla luoksemme kodinhoitohuoneeseen kompostiaidasta huolimattomasti kyhäämäni esteen läpi, koska neiti ei millään malttanut odottaa omaa vuoroaan. :D Koirat tekevät siis vuorotellen treeniä kanssani kodinhoitohuoneessa jonka ajan toinen koirista odottaa vuoroaan olohuoneessa. Huoneiden välissä on vielä keittiö, eli näköyhteyttä ei ole. Pentu saa samalla hyvää malttiharjoitusta oman vuoron odottamisesta. :)

Aada
Aada on tyypillisen innokas. Istun hajupurkin kanssa lattialla ja odotan että se nuuhkaisisi hajua, jotta saisin mahdollisuuden palkata. Mutta minun paikallaan istuminen ja eleettömyyteni tarkoittaa kuitenkin Aadalle, että sen pitää nyt tarjota erilaisia juttuja. Se kun on pennusta lähtien opetettu tarjoamaan asioita. Ensimmäiset treenit menivät siihen, ettei se oikein malttanut haistella hajua vaan se esimerkiksi tökkäsi pikaisesti purkkia nenällään tai yrittää tarjota kaikenlaisia muita toimintoja. Aadan kanssa pitää ensin vähän laskea kierroksia ja saada se haistelua varten sopivampaan mielentilaan. Lisäksi tein pienen korjausliikkeen avaamalla purkin kannen ja ottamalla purkin jalkojeni välistä käteen Aadan pään korkeudelle. Tämän jälkeen Aada hyvin pian hiffasi jutun jujun ja nyt se tarjoaa koko nenänsä tunkemista purkkiin (nenä mahtuu juuri ja juuri pienen purkin suuaukolle) ja siten hengittelee raikasta eukalyptuksen hajua. Tällä hetkellä pidän edelleen purkkia auki, mutta purkki voi olla taas jalkojeni välissä. En osaa vielä tunnistaa Aadasta haisteleeko se oikeasti sitä hajua ajatuksen kanssa vai keskittyykö se enemmän tämän toiminnon tarjoamiseen. Aika näyttänee..

Ilmeestä jo näkee että tässä Aada "nuuhkii" ...

... ja tässä se oikeasti nuuhkii.

Tässä "nuuhkimisessa" taas vähän tarjoamisen makua.

Tässä jo vähän (toivon mukaan) keskitytään vähän hajuunkin.

Donna
Donna on tähän mennessä ollut paljon keskittyneempi. Se on nuoresta iästään johtuen vielä aika tyhjä taulu, jolle ei ole muodostunut mitään tiettyjä käytösmalleja tietynlaisilta vaikuttavia tilanteita varten (esim. toimintojen tarjoaminen kuten Aadalla). Donna on heti alusta alkaen ilmaissut aitoa kiinnostusta itse purkista lähtevää hajua kohtaan ja nuuskinut purkkia ihan ajatuksen kanssa, josta olen sitten päässyt palkkaamaan. Toistoja en kuitenkaan aluksi voinut tehdä kuin maksimissaan kolme, koska Donnan keskittymiskyky ei ollut vielä ihan priimaa.. Tästä syystä tein yleensä kaksi toistoa ja pistin tauolle. Muutaman päivän treenaamisen jälkeen Donna on kehittynyt niin nopeasti, että olen pystynyt lisäämään toistoja ja harjoittelukertoja lähes samalle tasolle kuin Aadan kanssa. Hienoa Donna!

Donna treenaa vähän rennommassa asennossa.

Naksutinkäsi valmiina. On tämä odottelu vaan niin jännää puuhaa.

Välillä nuuskutellaan ilman kantta.

Treenit ovat tällä hetkellä siinä vaiheessa, että kokeilen seuraavissa treeneissä jo vähän nostaa vaatimustasoa. Aadan edistymisestä en vielä osaa sanoa mutta Donnasta veikkaan, että sille seuraava taso tulee olemaan helppo nakki. Mutta tästä lisää myöhemmin. :)