keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Tavoitteet tulevalle vuodelle

Nyt on sopiva hetki muistella mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. Vuoden päästä on sitten mielenkiintoista katsoa täyttyikö tavoitteet, tai onko mikään asia muuttunut. Tavoitteemme eivät ole kovin kummoisia, mutta vähän jotain suuntia on kiva itselleen asettaa. :)


VUOSI 2016

Koko vuosi harrastettiin aktiivisesti kaikenlaista. Käytiin agilitykursseilla, arkitapakurssilla, tokokursseilla, näyttelytreeneissä ja hihnakurssilla. Kesällä pidettiin kaikesta taukoa, eikä tehty juurikaan mitään. Ensi vuonna ei todennäköisesti kursseilla käydä, vaan keskitytään enemmän agilityyn ja tokoon. Agilitytreeneissä tullaan käymään kerran viikossa ja tokostakin on todennäköisesti treenejä tiedossa. Eli tekemistä riittää kyllä.

Aada pysyi tämän vuoden terveenä, mikäli ei ota huomioon erästä ummetusepisodia ja alkuvuoden närästysongelmia. Närästysoireisiin auttoi ruokamerkin vaihto, ja nykyinen ruoka sopii toistaiseksi Aadalle erinomaisesti. Luustokuvauksissa käytiin marraskuussa ja todettiin terveeksi. Juoksuja Aada ei ole vielä aloittanut (tiettävästi), vaikka monesti olen tänä vuonna jo niitä povaillut.

Sitten ne vuoden 2016 harmitukset.

Yksinolo on ollut koko vuoden yksi murheenkryyni. Tämän asian kanssa mennään niin ylämäkeä ja alamäkeä. En tajua, miten niin yksinkertainen asia voi olla näin hankalaa. :D Parempaan suuntaan mentiin koirankouluttajan ohjeilla, joka on erittäin hienoa! Ollaan harjoiteltu tosi ahkerasti, mutta edelleen yksinolot sujuvat tosi vaihtelevasti. Toisinaan jäädään kotiin louskuttamaan ja toisinaan vissiin ollaan ihan rauhassa. Hohhoijaa. Voisiko ongelma olla siinä, että Aada joutuu olemaan yksin tosi vähän. En tiedä.

Hihnakäytös on murheenkryyni nro 2. Sitä ollaan myös viilattu koko vuosi. Tosin koko ajan mennään parempaan suuntaan, eikä se koskaan ole ollut mitään kamalaa. Erityisesti loppuvuodesta lähtien on selvästi tullut kehitystä parempaan suuntaan. Pennunhuimuus alkaa viimein laantua ja Aada on vihdoin vähän vastaanottavaisempi ja kykeneväisempi keskittymään hihnatreeneihin. Meininki on selvästi rauhoittunut, eikä joka paikkaan mennä juosten. Ainakaan aina. Hihnassa kävely alkaa siis olla jo aika ok, koirien ohitukset välillä ihan ok.


VUOSI 2017

Ensi vuodelle olen tuumaillut seuraavat tavoitteet.

Harrastaminen
- Tokossa kehittyminen. Ja olisipa kiva päästä kokeessakin käymään.
- Agilityssä kehittyminen. Tekniikka ja taito kuntoon meille molemmille. Omistaja voisi opetella mielen hallintaa. Huomasin tämän jatkokurssilla, että jos alkaa pantaa kiristämään, niin parempi mennä pihalle pienelle tauolle.
- Näyttelyissä pyörähdetään toukokuussa mikäli ei tule esteitä.

Murheenkryynit
- Yksinolo kuntoon. Vuoden päästä meillä ei haukuta yksinään!
- Hihnakäytös kuntoon. Sekä koirien ohitukset että muu hökellys.

Terveys
- Silmäpeilaus ja kilpirauhasarvot kahden ikävuoden tienoilla.

Muut
- Yleinen hökellys pois (sekä minulta että koiralta). Haluan painottaa entistä enemmän rauhalliseen mielentilaan sekä vireen hallintaan. Haluan petrata esim. treeneissä siihen, että osataan myös vaan olla ja odottaa rauhassa toisia koiria noteeraamatta. 
- MH-luonnekuvaus kiinnostaisi ihan älyttömästi! Mikäli vaan päästään, niin semmoisessa olisi suunnitteilla käydä. 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Agilityn jatkokurssi #9

Saatiin PoKSilta pienryhmäpaikka. Tammikuusta lähtien treenataan agilityn parissa torstai-iltaisin klo 17-18:30. :) Tosi huippua ja jännää!

Tänään oli viimeinen jatkokurssikerta. Tällä kertaa meillä oli vain pari pistettä, josta toisessa oli 15 esteen rata ja toisessa kepit ja keinu.

Alla näkyy rata. Aika vaikea varmaan seurata tuota, mutta toivottavasti saa selvän. Rata oli ihan liian vaikea meille. :( Minä taas lannistuin ja meni koko hommasta maku vaihteeksi. Minulla oli Teemukin mukana kuvaamassa, ja olisi ollut kiva laittaa radasta videomatskua kuten alussakin oli lähtötasoradasta video. Mutta ei siinä paljon ollut mitään katsottavaa. :( En jaksa vetää tästä edes huumoria. Meidän olisi Aadan kanssa pitänyt alusta alkaen tehdä rata pienissä osissa ja palkata usein. Toisella kierroksellahan me sitten harjoiteltiin pelkästään loppupätkää tuosta radasta (esteet 11-15), johon sisältyi putki, hyppyeste takaakierrolla, hyppyeste, putki ja hyppyeste.

Kakkospisteellä käytiin harjoittelemassa keinua ja keppejä ohjureilla. Aada meni keinun reippaasti ilman ongelmia. Alkeiskurssilla viimeisellä kerralla se jostain syystä rupesi varomaan keinussa, mutta se kammo oli jo näköjään unohtunut. Alkuun annettiin Aadan itse rämäytellä tassuillaan keinun toista päätä alas ja lopuksi mentiin koko keinu. Keppejä tehtiin ohjureilla ja oikein hyvin muistui nekin mieleen. :)

Nyt loppuvuosi otetaan rennommin ja aiotaan ainakin tokoilla jonkin verran. :)

lauantai 10. joulukuuta 2016

Velipoika kylässä

Sakke-veli kävi tänään kylässä. Vauhtia riitti molemmilla! Sakke oli hurjan komea ja kookas upeine turkkeineen! Aada ihan rimpula verrattuna veljeensä. :)



Video, jonka @ihanasekasorto julkaisi


Saatiin me ne hetkeksi asettumaan yhtäriin :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Agilityn jatkokurssi #8

Tänään oli taas onnistuneet treenit! Yhtä tunteiden vuoristorataa tämä kurssi. :D

Aloitettiin Aadan kanssa rataharjoituksella, jossa harjoiteltiin ohjaustekniikkaa nimeltä sylivekki. Miulla ei taaskaan riittäneet pää eikä jalat tähän liikkeeseen, mutta jotain sen tapaista yritin huiskia, ja välillä Aadakin meni sinne mihin piti.

Alla kuva radasta. Sylivekki tehtiin tuolla kolmoshypyllä niin, että koira tajuaa kääntyä hypyn jälkeen neloselle. Kouluttaja sanoi, että Aada luki minua nyt tosin hyvin. Sehän on kiva kuulla, vaikkei miun ohjaukset ole aina ihan priimaa. :D Aluksi en pysynyt Aadan mukana, enkä kerennyt tehdä sylivekkiä ja Aada vouhotti sen takia koko ajan väärälle hypylle. Mutta korjattiin se silleen, että kävin vaan näyttämässä sille kakkoshypyn, juoksin äkkiä kolmoselle ja yritin vielä huitoa sylivekkiä siihen päälle. Ihan puhdasta sylivekkiä ei tainnut kertaakaan tulla, mutta Aadalle viesti meni perille, joten se on varmaan ihan tarpeeksi tässä vaiheessa.

Esteopetuksessa oli tällä kertaa vuorossa kepit, keinu, putki ja pussi. Keinua ollaan viimeksi tehty alkeiskurssilla. Kouluttaja pehmitti hieman laskeutumista, ettei keinu rämähdä liian kovaa alas. Aadasta huomasi, että keinu vähän jänskätti, mutta suoritti sen silti hyvin innokkaasti ja vaudikkaasti.

Putkella harjoiteltiin tiukkaa käännöstä ulostullessa. Eli lähetettiin koira suoraan putkeen ja annettiin vihjesana, että koira tajuaa tehdä jyrkän käännökseen takaisin ohjaajan luo. Pussia tehtiin kuten ennenkin, eikä Aada tarvinnut avittaa, vaan se meni mielellään sen läpi.

Aada vakkarinurkkauksessaan lempilelu kainalossaan tietenkin.
Ensi kerralla onkin viimeinen kerta. Tällä hetkellä odotan sähköpostia, päästäänkö ensi vuoden kevätkaudelle agilityn pienryhmään treenaamaan. Jos ei päästä, niin se on ihan ok. Voidaampahan keskittyä enemmän tokoon. Mutta jos päästään, niin sekin vallan passaa. Ilmoittelen kunhan asia selviää.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Tokohommia hitaasti mutta varmasti

Tokon jatkokurssin jälkeen tein itselleni treenisuunnitelman, jonka tavoitteena on opetella alokasluokan liikkeet pikkuhiljaa ja saada ne edes suurin piirtein kasaan kesään mennessä. Rupesin etenemään suunnitelmassa kuitenkin niin pikkuhiljaa, että päädyin pitämään tokotauon. En yksinkertaisesti enää ollut kovin motivoitunut, olinhan tahkonnut tokojuttuja Aadan kanssa lähes päivittäin jo kaksi kuukautta putkeen. Alkoi jo tokomokomat tulla vähän korvista(kin) ulos. Päätin pitää koko tokohässäkästä pienen tauon (joka venyi lopulta kahdeksi kuukaudeksi), ja käytin aikani agilityn jatkokurssin kotiläksyihin ja Austalian mastercheffin katsomiseen (joka söi muuten aika tuhottomasti meidän arki-iltojen treeniaikaa! :D). Nyt ihan yhtäkkiä innostus tokoon on alkanut taas nostella päätään (masterchefkin loppui...) ja ollaan muutaman viikon ajan taas alettu tekemään pieniä lyhyitä treenejä.

Lumikuono
Jatkoin treenejä alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Tosin muutin sitä nyt niin, että harjoittelen ensin vain ja ainoastaan seuraamista. Seuraaminen on minun mielestäni nyt tärkein asia osata, ja olisi kiva saada se edes suht kuntoon ennen muihin liikkeisiin paneutumista. Tällä hetkellä treenaillaan muutamina iltoina viikossa ja vain muutamia toistoja, kun Aada on sopivassa mielentilassa. En halua ruveta nyt jankkaamaan tätä liikaa, tai tekemään tästä pakollista jokailtaista sessiota, ettei molemmilta mene maku (taas).

Elikkäs asiaan.

Seuraaminen: Aloitettiin oikean seuraamispaikan ja tekniikan takominen imuttamalla. Välillä mennään myös pomppien, hölkäten sekä leikkien ja palkkaan (joko lelulla, jonka tiputan kainalosta, tai namilla), kun Aadalla on hyvä meininki ja se on oikeassa paikassa. Harjoitellaan myös kontaktia perusasennossa, eli pyydän sivulle ja palkkailen nätistä kontaktista. Lisäksi tehdään takapään harjoitteita (joita Aada selkeästi on nykyään enemmän alkanut käyttämään  pyörähtäessään perusasentoon) etujalat vadin päällä ja harjoitellaan paikoillaan käännöksiä perusasennossa. Olen pyrkinyt nyt palkkaamaan eri aikoina, että harjoitteluun tulisi yllätyksellisyyttä, eikä Aada alkaisi ennakoimaan liikaa. Minulla oli kurssien aikaan vähän huono tapa (en edes tajunnut sitä), että palkkasin aina samassa kohtaa ja samalla tavalla. Kouluttajakin muistutteli minua aina asiasta. Mutta huoh, kun minulla on jokin asia lihasmuistissa niin yritäppä päästä siitä eroon. Siinähän kävi sitten niin, että Aada alkoi ennakoimaan milloin palkkaan, eikä se ollut yhtään hyvä juttu kehittymisen kannalta. Nyt rullailee hyvin, kun palkkaan aina eri paikassa! Välillä tulee nami ja välillä lentää lelu.

Eli aika monipuolisesti on tullut tehtyä kaikenlaista. Vielä kun saisi nämä kaikki taidot yhdistettyä, niin voisi kuvitella seuraamisen olevan aika bueno. Näin niinkuin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että kun liike opetellaan pieninä palasina, niin jossain välissä palaset alkavat loksahtelemaan kohdilleen että rytinä vaan käy.


Ja ollaanhan me itse asiassa jo edistyttykin aika huimasti, kun ollaan säännöllisesti näitä juttuja treenattu! Aloitettaessa Aada seurasi pari askelta ja sen jälkeen alkoi jätättämään/into lopahti. Nykyään me saadaan jo monta askelta lisää ja Aadan asennekin seuratessa on ihan erilainen! Ihan mahtavaa nähdä edistystä näin pian, varsinkin kun en totta puhuen ollut yhtään varma, teenkö asioita oikein.

Itse asiassa seuraaminen alkaa olla niin hyvässä jamassa, että seuraavaksi rupean harjoittelemaan käännöksiä ja ruvetaan ottamaan myös hölkkä ja hidas käynti mukaan.

Seuraamisen edistyttyä olen viime aikoina alkanut hieman harjoittelemaan luoksetuloa. Opetan Aadan kiertämään luoksetulossa perusasentoon takakautta. Eli takaa kiertämistä on nyt harjoiteltu erikseen, ja luoksetuloon lisää vauhdikkuutta heittämällä lelun taakseni luokse kutsuttaessa.

torstai 1. joulukuuta 2016

Röh, eli sikahyviä treeninameja (ällötysvaroitus)

Sattuipa eräänä päivänä kaupassa lihahyllyllä silmääni varsin houkutteleva paketti. Paketin kyljessä luki isoin kirjaimin porsaan kieli. "Siinäpä vasta iso paketti treeninameja halvalla", tuumasin, ja kieli sujahti koriin muiden ostosten sekaan.


"Siis hyi h*lvetti!!", voisi joku tuumata.
"Omnomnom", tuumii Aada.
Ei nämä totta puhuen keittämisenkään jälkeen herätä mitään kulinaarisia houkutuksia.
Mutta yhdestä paketista riittää treeninameja erittäin erittäin piiiitkäksi aikaa!
Suosittelen kyllä ehdottomasti niille, jotka tykkäävät tehdä itse treeninamit. Helppo ja nopea valmistaa! Kun isot kielet paloittelee ennen keittämistä pienemmiksi paloiksi, ne kypsyy tosi nopeasti. Osan silppusin jo valmiiksi, ja loput jaottelin isompina paloina rasioihin ja laitoin pakastimeen.