Aada 6-v!

 Aada täytti 27.5. 6-vuotta!

Ylpeä synttärisankari. <3

En varsinaisesti ostanut päivänsankarille lahjaa, mutta sattumalta juuri synttäripäivänä saapui alkuviikosta tekemäni tilaus Riemukaupasta.

 

Koirat olivat uteliaana mukana avaamassa pakettia.

Tällaisen vesilelun rikoin viime kesänä, kun unohdin lelun päiväksi (..tai pariksi) kuumaan aurinkoon (saumojen liimat sulivat). Nyt tilasin molemmille omat. Tää on paras vesilelu ja oikeastaan ainoa, jonka Aada hakee vedestä! :)

Aadalle tilasin testimielessä tällaisen tarralla suljettavan namipallon treeneihin palkaksi.

Aada kiinnostui pallosta kovasti ilman namiakin. :)

Tuosta namipallosta voin kyllä todeta näin parin viikon käyttökokemuksen perusteella, että on tosi kiva! Opetin tälle erillisen palkkasanan ("pallopallo"). Aada ymmärsi parin esittelykerran jälkeen, että pallon sisältä löytyy nami ja pallon saadessaan se ryhtyy yleensä hetimmiten avaamaan pallon tarroja. Tämän lisäksi pyrin opettamaan Aadalle myös pallon palautuksen käteen / käden etäisyydelle niin, että pyydän sitä tuomaan pallon ja palkkaan tästä ruhtinaallisesti. Tästä on tullut meille nyt kiva pieni palkkaushetki treenien väliin. :)

Donna 2 vuotta!

Tänään vuoden pimeimpänä päivänä Donna täyttää 2 vuotta!

Donnan luonteen kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata. Luonteensa puolesta se on lähes vastakohta Aadalle, jonka ansiosta olen saanut mahdollisuuden oppia toimimaan täysin erilaisen koiran kanssa. Donna on varsin hauska tapaus ja se jaksaa päivittäin huvittaa omilla hassuilla tempauksillaan. 

Tiivis parivaljakko jo ensimmäisistä päivistä lähtien. <3

Kotona Donna on rauhallinen ja seurallinen kaveri. Yleensä se makoilee minun lähistöllä ja on vähintäänkin hengessä mukana kaikissa askareissa. Se on ihanan huoleton ja leikkisä luonnonlapsi, jonka häntä heiluu koko ajan. Donna on myös sopivan itsenäinen ja viihtyy tarvittaessa hyvin itsekseen.

Täysin vieraisiin ihmisiin se tutustuu vaihtelevasti ja kuvailisin sen olevan varautunut/pidättyväinen. Pentuna se vaikutti hyvin ujolta, eikä ollut juurikaan kiinnostunut tekemään tuttavuutta vieraiden kanssa. Nykyäänkään sitä ei yleensä ihmiset juurikaan kiinnosta. Oma perhe on tietysti parasta ja tärkeintä maailmassa. Donna on kuitenkin ystävällinen ja tavallisesti tulee ennemmin tai myöhemmin nuuskimaan vierasta ihmistä ja parhaimmassa tapauksessa jää rapsuteltavaksi. Itse pääsääntöisesti tykkään pidättyväisestä piirteestä, koska tietynlainen välinpitämättömyys ympäristöä kohtaan helpottaa monia asioita. Tosin välillä taas varautuneisuus on tietyllä tavalla raskasta. Mutta esimerkiksi harrastuksissa ihmiset ovat sille tavallisesti täysin ilmaa ja vieraat ihmiset pystyvät sitä palkkaamaan. Mielenkiinnolla odotan, säilyykö välinpitämättömyys ympäristöä kohtaan esimerkiksi tulevaisuudessa kisatilanteissa ja kuinka herkästi se mm. reagoi minun jännittämiseen. Näitä asioita toki harjoitellaan sitten perusteellisesti, kun sen aika tulee.

Harrastuksissa Donna on huippuhauska. Se on vilkas, helposti motivoitavissa ja aktiivinen minua kohtaan. Välillä innokkuus/kärsimättömyys tulee esiin haukkumisena. Yritän tällä hetkellä olla vahvistamatta sitä, koska rally-tokossa ääntely ei ole suotavaa. Se palkkautuu hyvin sekä nameilla että leluilla. Olen opettanut Donnalle paljon taitoja tarjoamisen kautta ja erilaisia targetteja hyödyntäen, sillä ne ovat osoittautuneet Donnan kohdalla toimiviksi (puhumattakaan siitä kuinka hauskoja ja tehokkaita koulutusmuotoja ne ovat). Donnaa ei juurikaan tarvitse opastaa, vaan se haluaa ensin kokeilla ratkoa ongelmat itse. Toisinaan tämä luonteenpiirre tuo pieniä haasteitakin esimerkiksi keston lisäämisessä, kun koira on nopea ja tarjoaa sekunnin välein kaikkia aiemmin oppimiaan asioita. Onneksi tähänkin on löytynyt keinoja, joilla kestoa ja rauhaa saa vähitellen kehitettyä. Esimerkiksi viimeisimpänä opetin sille maahanmenoon kestoa, ja kun se pääsi hommasta jyvälle, yllätyin miten nopeaa edistyminen oli! 

Vaikka Donna on sähäkkä ja helposti asioista innostuva, se osaa silti itse tilanteen tullen asettua aloilleen eikä hökellä turhia. Tämä luonteenpiirre on ihastuttanut minua pennusta saakka. Ihan mahtava ominaisuus.

Ensi vuodelle minulla on paljon suunnitelmia, mutta saa nähdä kuinka moni niistä toteutuu. Ensi kesänä mahdollisuuksien mukaan haluaisin käyttää Donnaa mh-luonnekuvauksessa. Ekoissa näyttelyissäkin olisi mukava jossain välissä kesää/syksyä pyörähtää, kunhan ollaan ensin harjoiteltu siihen tarvittavat taidot. Lisäksi rally-tokokisahaaveita on, mutta ekojen kisojen ajankohdalla ei ole mikään kiire. Kisoihin mennään sitten, kun Donna tuntuu olevan siihen valmis. Uskon kyllä, että siitä tulee oikein mukava ja säpäkkä kisakaveri. :)

1-vuotias Donna

Tänään Donna täyttää 1 vuotta!

Donna kanssa arki on ollut suhteellisen helppoa, eikä sille ole tarvinnut juurikaan opettaa mitään sujuvan arjen kannalta vaadittavia taitoja. Autossa se on osannut matkustaa pienestä pitäen. Samoin yksinolon kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, sillä se on ollut pennusta asti itsenäinen ja hyvin tyytyväinen saadessaan puuhailla jotain itsekseen. Hihnassakin se kävelee ihan nätisti ja koirien ohituksia ollaan harjoiteltu alusta asti ilman sen kummempia ongelmia. Lähes sisäsiistikin se oli meille tullessaan. Jos kaikki koiranpennut olisivat näin helppoja, minulla olisi varmaan kymmenen koiraa. :D

Donna on vielä nuori ja luonne vasta kehittymässä, mutta tähän mennessä se on osoittautunut suhteellisen vilkkaaksi ja toiminnanhaluiseksi koiraksi. Ainakin tällä hetkellä siltä tuntuu löytyvän mukavasti moottoria harrastuksiin. Se rakastaa kaikkea yhdessä tekemistä ja oppii uudet asiat nopeasti. 

Luonteeltaan Donna on hyvin tasainen eikä niinkään hökeltämiseen tai sähläämiseen taipuvainen. Se on suhteellisen reipas, mutta uusia ihmisiä se vähän jännittää aluksi tai on välinpitämätön. Vieraiden luokse se yleensä lähestyy hetken tuumailun jälkeen rapsuteltavaksi. Se ei kuitenkaan ole luontaisesti yhtä avoin ja luottavainen kuin Aada. Se on kylläkin kehittynyt ja reipastunut iän ja kokemuksen karttuessa paljon. Tämän asian kanssa on pitänyt tehdä paljon töitä ja työ jatkuu edelleen.

Olemme tähän mennessä keskittyneet pääasiassa perusasioiden opetteluun ja yhdessä tekemiseen. Toki olemme myös harjoitelleet taitoja, joista on hyötyä tulevaisuuden harrastuksissa (mm. rauhoittuminen, erilaiset palkkaustavat yms). Lisäksi olen vähitellen lähtenyt harjoittelemaan rally-tokoa ajatellen seuraamista sekä oikealla että vasemmalla puolella, käännöksiä, takajalkojen käyttöä, eteen istumista ynnä muita perusasioita. Ensi vuonna on tarkoitus lähteä harrastamaan rally-tokoa aktiivisemmin ja tavoitteena on saada mahdollisimman monipuolisesti liikkeitä haltuun alokasluokasta mestariluokkaan ennen ensimmäisiä mahdollisia kisoja.

Donna on hauska, hyväntuulinen ja ihanan omalaatuinen persoona. Se on opettanut minulle tämän vuoden aikana paljon uutta koirien käyttäytymisestä ja kouluttamisesta. Ja mielenkiintoinen matka jatkuu edelleen. <3

3-vuotias synttärisankari

Tänään vietämme Aadan 3-vuotissyntymäpäiviä. :)

Tämä ihana höppänä <3

Kävin tänään Suvikarelia koiranäyttelyssä pitämässä seuraa serkulleni, joka osallistui näyttelyyn kiinanharjakoirallaan. Tapahtumapaikalla oli mukava ja leppoisa meininki! Sää oli tuulinen ja vähän koleahko, mutta silti aurinko poltti salakavalasti hartiani..

Käytiin kiertämässä myyntikojut ja sieltä lähti mukaani Aadalle syntymäpäivälahjaksi puruluu ja pehmeä karva-alusta autoon.

Puruluu on sen verran kova, että purtavaa pitäisi riittää toviksi.

Hyvin maltettiin hetken poseerata lahjan kanssa.

Seuraavaksi Aada painui vähin äänin synttärilahjansa piilotuspuuhiin.

Varsin omahyväisen näköinen neiti 3 v. uudella alustallaan.

Aada 2 v.

Tänään Aada täyttää 2 vuotta!

Mitenkä tää aika menee niin nopeasti? Vastahan me vietettiin Aadan 1 vee synttäreitä. :)

Aada on (luonnollisestikin) vuoden aikana kypsynyt hurjasti, erityisen nopein harppauksin viimeisen puolen vuoden aikana. Moni tuttukin on sanonut, että Aada on silminnähden rauhoittunut ja aikuistunut. Kiva lunki kamu se on. Osaa se kyllä vielä säheltääkin!

8 vko apina-ipana

11 vko vekkuli

14 vko tihulainen

4 kk vauhtiveikko

6 kk ja vauhtia piisaa

10 kk mörökölli

11 kk lunki kaveri

1 v kesäleidi

1 v 2 kk takkutukka

1 v 4 kk melkein-aikuinen

1 v 9 kk pakkaskoira

1 v 11 kk mehtäläinen

2 v näyttelykamu

Syntymäpäivänsä tämä synttärisankari vietti Lieksassa koiranäyttelyssä, josta pärähti AVO-H (Hyvä). Siitä lisää turinointia huomenna. :)

Aada 1 v.

Aada täytti tänään vuoden. Niin se aika vaan rientää! Minun pikku mussukasta on tullut iso rotjake! <3

Syntymäpäivän kunniaksi on pakko vähän muisteloida muutamin kuvin sekä jorinoin meidän yhteistä taivalta pennunpenteleestä villiksi nuorikoksi. Olen valmistellut tätä postausta jo viikkotolkulla, joten pitkä teksti luvassa..

Ensimmäisen kerran tavattiin pikku-Aada ja kymmenen muuta sisarusta viisiviikkoisina. Silloin ei vielä tiedetty kuka pennuista meille tulee, mutta hassusti Teemun kännykästä löytyi eniten kuvia pikku-Aadasta. Vielä kotona Teemu sanoi, että toivottavasti me saataisiin tämä pentu. Se oli huvittava sattuma, sillä pentutestauksen jälkeen meille valikoitui "pieni ja pippurinen" Aada. :)

Aada poseerasi jo viisiviikkoisena hanakasti kameralle

Pikkuinen Aada saapui meille seitsemän viikkoisena. Hakupäivänä minua jännitti ihan hirveästi! Ensimmäinen täysin oma koira, jonka koulutuksesta, kasvatuksesta ja hoitamisesta tulen olemaan täysin vastuussa. Perfektionisti kun olen, halusin pyrkiä tekemään koirasta juuri sellaisen kuin olen lapsesta asti haaveillut.

7-viikkoinen Aada nukkui parin tunnin automatkan sylissäni

Pötkylä kotiutui nopeasti uuteen kotiinsa.

Aada oli paljon pienempi, kuin olin kuvitellut. Olimme ostaneet etukäteen leluja, jotka osoittautuivat aivan liian järeiksi. Onneksi kasvattajalta tuli pentupaketin mukana minileluja. :) Olimme asentaneet kodinhoitohuoneen oveen koiraportin, jonka taakse Aada oli tarkoitus jo alusta pitäen opettaa olemaan yksin, mutta Aada olikin niin pieni, että se sujahti helposti portin läpi. Entisen koirani hihnakin oli iso ja painava pikkuiselle pennulle.

"Olen pieni ja suloinen"

Alku meni opetellessa yhteistä kieltä ja ihmetellessä uutta elämänmuutosta. Aada oli minuun erittäin kiintynyt, seurasi minua kuin varjo joka paikkaan ja itki perääni kun hävisin hetkeksikin vessaan. Ensimmäiset yöt nukuin koiraportin vieressä (tarkoituksena että se oppisi viettämään siellä yönsä) ja yritin yön toisensa jälkeen pitää sitä portin takana (olimpa tyhmä ihminen näin jälkikäteen ajateltuja), josta se tietenkin tuli viereeni nukkumaan. Olin stressaantunut, olin väsynyt. Aada ei kestänyt sekuntiakaan yksinoloa. Aada pelkäsi myös vieraita koiria, mikä aiheutti minulle pientä päänvaivaa. Minua vähän jännitti, mitähän tuleman pitää ja mitä ikinä teenkin, teenkö asiat oikein etten vain pilaa koiraa. :D Lopulta tajusin rentoutua ja pian huomasin, miten arki alkoi sujumaan jo ihan mallikkaasti.

Koirien pelkääminen vähän harmitti minua ja halusin tehdä sosiaalistamisen huolella, koska en ollut varma meneekö se itsestään ohi enkä halunnut tulevaisuuteen mitään ongelmia. Onneksi Aadalla oli kaksi koirakaveria, joiden kanssa leikittiin usein. Käytiin aktiivisesti erilaisissa tilanteissa, joissa oli paljon koiria, mutta en tutustuttanut väkisin ja annoin pikku-Aadalle turvaa jos sitä jännitti. Vähitellen Aadan itsevarmuus lisääntyi ja puolen vuoden tietämillä havahduin ekoissa näyttelytreeneissä, että täähän haluaa väen väkisin tehdä tuttavuutta vieraiden koirien kanssa. Sen jälkeen alettiin aktiivisesti tutustumaan uusiin koirakavereihin, käymään näyttelytreeneissä ja haettiin erilaisille kursseille. Nykyään Aada 1 v. ei pelkää koiria ja tutustuu ja leikkii erittäin mielellään uusien tuttavuuksien kanssa.

Aada ajeltiin ekan kerran 12 viikkoisena. Tassut vielä siistimättä.

Yksinolon kanssa on myös ollut pientä haastetta alusta alkaen. Aloitettiin yksinoloharjoitukset pian Aadan kotiuduttua, mutta se oli kauhuissaan hetkenkin yksinoloista. Saatiin hyviä neuvoja ja Aada alkoi pärjäämään hyvin, kunnes puolen vuoden ikäisenä Aada alkoi taas haukkumaan ja ulvomaan yksinäisyyttään (nauhoitetaan yksinolot, joten siitä tiesimme) ja vaikutti levottomalta sekä lähtöä tehdessä että takaisin tullessa. Aloitettiin yksinoloharjoitukset alusta ja se helpotti työpäivien yksinoloja, jotka se nykyään pärjää hyvin. Muulla ajalla tapahtuvat yksinolot eivät sitten sujukkaan niin hyvin ja se on alkanut tehdä haukkumisen lisäksi silloin tällöin myös pieniä tuhoja yksin ollessaan. En enää itse tiedä mitä minun pitäisi tehdä toisin, joten aion syksyllä kysäistä apuja joltain koirankouluttajalta, mikäli siihen mennessä yksinolossa ei tapahtu minkäänlaisia muutoksia positiivisempaan.

Aatamin eka talvi.

Talvella meillä oli parhaillaan tämmöinen mörökölli-look.

Tähän mennessä en ole vielä löytänyt Aadasta kovinkaan montaa huonoa puolta. Aada on erittäin innokas ja energinen koira, tosin sen koen olevan hyvä, mutta välillä vähän huonokin asia. Yksin olemisen vaikeuden lisäksi minua vähän häiritsee turha innokkuus vieraita ihmisiä tervehdittäessä. Mutta siitä syytän itseäni, koska minun olisi pitänyt tajuta harjoitella ihmisten tervehtimistä jo pentuna ja nyt asian korjaaminen tuntuu haastavalta. Aadan innokkuus ja energia aiheuttaa välillä turhaa koheltamista, säntäilyä yms, vaikka hyvin nopeasti se sitten rauhoittuu kun on päässyt alkuhöyryistään. 

Kaiken kaikkiaan olen Aadaan erittäin tyytyväinen. Aada on loppujen lopuksi niin helppo koira ja elämä sen kanssa tähän mennessä on ollut helppoa ja mutkatonta. Aadassa on kutakuinkin kaikki ne ominaisuudet, joita olen toivonutkin. Siltä löytyy loputonta energiaa ja tarmoa harrastuksiin, mutta osaa kuitenkin rentoutua ja relata kotona. Sen voi ottaa mukaan minne vaan, eikä se hötkyile turhia. Se rakastaa kaikkia ja kaikkea. Se on kuuliainen, ystävällinen, hellyyttävän hyväntahtoinen ja älykäs, mutta samalla vahvatahtoinen ja sisukas.

Hyvää syntymäpäivää Aada ja muut sisarukset! :)