Näyttelyihin valmistautumista

Saatiin vielä mahdollisuus harjoitella kopeloimista ennen lauantain näyttelyä. Käytiin tänä iltana hallin pihalla näyttelytreeneissä. Porukkaa oli tosi vähän ja paikalla oli kaksi kouluttajaa, joten saatiin tositosi paljon hyvää harjoitusta!

Suhteellisen jylhät lenkkimaisemat meidän koirakamun kotihuudeilla.

Aadaa erityisesti jännittää takapään kopelointi. Se ei ole rentona ja kurkuilee taakseen. Kouluttaja kävi monta kertaa kropan läpi ja minä palkkasin ja kehuin. Lopulta se rentoutui ja muuttui omaksi höpsöksi itsekseen. Rupesi jopa häntä heilumaan, kun "tuomari" lähestyi.

Molempien kouluttajien kohdalla oli sama juttu. Ensin jännitti ja lopussa rentoutui kun tajusi, ettei tämä ole sen kummempaa.

Saatiin tosi hyviä neuvoja ja molemmat sanoi, että tämä on ihan yleistä mörköilyä tämän ikäisillä. Varsinkin kun Aada ei mitenkään ihmispelkoinen ole ja tänään jännitys oli niin lievää, että harjoittelemalla menee varmasti ohi. :)

Nyt ainakin suurinpiirtein luulen tietäväni miten pitelen koiraa, että tuomari voi rauhassa tutkia sen. Mikä parasta, sain itse mielenrauhan ja nyt näyttelyihin on paljon kivempi mennä, kun olen valmistautunut.

Viikonlopun treenit

Arkitottiksessa lauantaina aloitettiin luoksepäästävyysharjoituksella. Tällä kertaa keskityttiin kouluttajan kanssa siihen, että hän seisoo ihan lähellä (ei kätelty) meitä ja Aada malttaa istua minun vierelläni.

Kuva sunnuntain näyttelytreeneistä. Ootellaan vuoroamme.

Sen jälkeen harjoiteltiin kaukokäskyjä istu ja maahan. Koira seisoo vähän kauempana ja siitä käsketään joko istumaan tai makaamaan. Näitä voisi treenata kotona lisää!

Kaukokäskyjen jälkeen meille annettiin namialustat (= muovirasioiden kannet) ja harjoiteltiin jätä-käskyä (meillä se on Aadan kanssa "ei ota"). Laitettiin alustalle makupala, jonka koira sai ottaa vasta luvan saatuaan. Tää on ihan helppo meille, kun ollaan harjoiteltu tätä pienestä pitäen.

Näyttelytreeneissä "tuomarin" arvosteltavana.

Sitten mentiin kaikki riviin, puolet hallin toiselle seinälle ja toinen puolikas vastakkaiselle seinälle. Lähdettiin kaikki yhtäaikaa kävelemään toisiamme vastaan, koira vasemmalla puolella seuraten, pysähdyttiin hallin keskeen kaikki riviin ja käskettiin koira istumaan. Sitten hetken päästä jatkettiin matkaa. Tämä meni tosi hyvin, Aada seurasi katse minussa, eikä ollut kiinnostunut vierellä kävelevistä (saati vastaantulevista) koirista.

Viimeisenä tehtiin luoksetulo. Kouluttaja piti koiraa kiinni ja itse piti juosta toiseen päähän hallia ja kutsua koiraa. Hyvin vauhdikkaasti Aada tuli. Siitä samantien poistuttiin taktisesti ulos hallista ja auton nokka kohti kotia.

Kuvat on sunnuntain näyttelytreeneistä. :) Teemu oli mukana valokuvaamassa ja otti muutamat videotkin, jotta nään miten myö (....mie) mennään. Hirveen näköstä katseltavaa ainakin omaan silmään.. Onneksi ne arvostelee enemmän koiraa, eikä minua.

Espanjanlumikoira ja näyttelytreenit

Vesikoiran turkki on muuten meikäläiselle täydellinen ja helppohoitoinen, mutta talvella tämä lumen paakkuuntuminen on ihan perseestä ja työläs. Lumi tarrautuu turkkiin niin tiukasti, että sitä ei meinaa millään saada irti. Yleensä joko odottelen koiran sulamista, joka vie ikuisuuden, tai suihkutan lämpimällä vedellä.

Lumikoira

Tänään taas lenkillä tuli ihan älyttömät paukut jalkoihin ja vatsaan ihan vaan sen takia, kun pari kilsaa lenkistä jouduttiin tarpomaan auraamattomalla kävelytiellä. Tällä kertaa en heittänyt koiraa kylppäriin sulamaan, vaan nyt oli pakko käyttää koira suihkussa kun näyttelytreeneihin oli lähdettävä jo tunnin päästä ja halusin siihen mennessä koiran olevan täysin kuiva.

"No joko me mennään suihkuun?"

Ajelin kaikessa rauhassa näyttelytreeneihin ja kaarrettuani hallin pihaan tajusin, että unohdin ottaa rahat mukaan (käyntikerta maksaa aina 2,5 e). Eihän siinä kun pakko ajaa takaisin kotiin hakemaan rahat ja äkkiä takaisin hallille. Ei me onneksi myöhästytty kuin 10 minuuttia.

Näyttelytreenit meni paremmin kuin odotin. Viimeksi ollaan käyty joulukuussa treeneissä ja tammikuun treenasin kotona. Aada olikin kehittynyt huimasti joulukuun treeniin verrattuna. Se malttoi seistä suht nätisti ja antoi minun jopa korjata asentoa. Ainut milloin Aada ei malta seisoa on silloin, kun tuomari tulee kopeloimaan. Se ryntää pusuttelemaan ja istua röhnöttää tuomaria vasten. Sitä me harjoitellaankin sitten tämä kuukausi, mutta kuulemma se on ihan ok, jos junioriluokassa ei vielä malta koko aikaa seisoa kopeloinnin aikana. Onhan se vielä kuitenkin ihan lapsi. :) Mutta tietenkin parhaaseen mahdolliseen pyritään, olen sen verran perfektionisti ihminen.

Kun meillä kerta jo näin hyvin meni tässä vaiheessa, ei minua enää jännitä niin paljon osallistua maaliskuun näyttelyyn. Hyvin me ehditään vielä hioa pikkuasioita kuntoon. Lähinnä omaa tapaani esittää pitää vielä treenata lisää, että näyttäisin mahdollisimman luontevalta enkä jännittyneeltä.

Saatiin muuten tähän mennessä näyttelytreenien parasta ohjausta! Oli tosi asiantunteva kouluttaja ja hän neuvoi jokaisen suoritusta tosi pikkutarkasti. Sain tosi hyviä vinkkejä sekä omaan suoritukseeni että seuraamalla muiden suorituksia.

Arkihommia ja näyttelytreenejä

Tällä viikolla ei olla ihmeempiä tehty. Ollaan Aadan kanssa lähinnä keskitytty ulkoiluun ja uuden tempun opetteluun (kierimään).

Torstaiyönä meille satoi ensilumi. Siinä oli koiralapsella aamulla ihmettelemistä, hyvä että sisälle malttoi tulla kun oli niin ihmeellistä ja hauskaa. :D Sitten lumet suli, mutta onneksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli lisää.

Tänään, eli sunnuntaina, käytiin Aadan kanssa näyttelytreeneissä. Osallistuttiin pienten koirien ryhmään. Aada oli tosi reipas ja yllättävän hyvin meni, vaikken ole hirveämmin totuttanut näyttelyhihnaan, seisomiseen tai toisten koirien kanssa peräkkäin juoksemiseen (ravaamiseen? vai pitäisikö sanoa hökeltämiseen, sitä se meillä ehkä eniten muistutti). Antoi myös hyvin katsoa hampaat (useaan kertaan vilkaistiin) ja kopeloimiseen. Sai kehuja kun on niin ihmisrakas ja sosiaalinen vesikoira. <3 Aada ei ujostellut toisten koirien läsnäoloa yhtään (sen takia pienten ryhmään ekana mentiinkin, helppo aloitus) ja jaksoi jopa keskittyä minuun ja yhdessä tekemiseen. Aadakin selkeästi tykkäsi olla siellä. Olen tosi tyytyväinen!