Tämä on
pitkä ja tylsä teksti, mikäli pentuagility ei satu kiinnostamaan. :)
Sunnuntaina käytiin pentuaksassa ja paljon uutta taas opittiin. Tällä kertaa tahti oli hiukan tiukempi kuin ensimmäisellä kerralla ja sen huomasi myös Aadasta. Harmittaakin vähän, kun uutta asiaa tulee niin paljon, että viimeisenä käymämme asiat tuskin jäävät väsymyksen vuoksi Aadan mieleen. Toisaalta pentuagility on pelkkää leikkimistä eikä tekemisemme ole haastavia, mutta ei meidän aina-niin-superenerginen-Aadakaan jaksa leikkiä puoltatoista tuntia putkeen. Kaikkensa se kyllä yrittää. :)
Alkulämmittelynä kerrattiin jalkojen väliin istumista, jota olin jo Aadalle opettanut kotona ahkerasti. Hallilla se ei kuitenkaan sitä niin hyvin osannut, eli vaaditaan lisää toistoja sillä saralla että menee totaalisesti kaaliin. :) Lisäksi uutena variaationa opeteltiin jalkojen välistä pujottelua. Se oli hauskaa, kun viimein tajusin missä käteni pitää milloinkin olla. Tätäkin rupean harjoittelemaan kotona. Tehtiin myös muutama ohitusharjoitus, eli yritettiin ohittaa vastaantulevaa koira nätisti. Viimeisenä kerrattiin odottamista, jonka Aada osaa kyllä tosi hyvin ja yllätyin, miten hyvin se malttoi odottaa paikallaan hallissakin.
Tällä kerralla ohjelmassamme oli rengas, putki ja hyppyesteet. Osittain siis kerrattiin vanhaa, joissa on vähän uutta mukana. Neljännessä pisteessä harjoiteltiin kuollutta lelupalkkaa ja kahden lelun leikkiä.
Ensimmäisenä painuttiin penskan kanssa
leikkimispisteeseen. Harjoiteltiin
kuollutta lelupalkkaa, eli minä pidin Aadaa paikoillaan ja ohjaaja vei Aadan lelun noin kymmenen metrin päähän meistä. Päästin Aadan irti ja Aada juoksi suoraan lelulleen jonka jälkeen leikittiin joko yhdessä tai Aada nutuutti lelua yksinään. Toisen kerran jälkeen Aada tajusi jutun juonen ja juoksi ihan täysiä lelunsa kimppuun. Olin yllättynyt, että Aada kiinnostui kuolleesta lelupalkasta. Tämä on yksi palkkaustapa agilityssä ja on hyvä, jos sitä pystytään käyttämään. Kaikki koirat ei palkkaudu lelusta, mutta tämä kaveri taitaa palkkautua.
Kahden lelun leikkiä olen harjoitellut myös kotona. Eli otetaan kaksi samanarvoista lelua ja yllytetään koira leikkimään toisella lelulla. Kun lelulla on leikitty hetken, päästetään lelusta irti ja koitetaan houkutella koira kiinni kädessä olevaan toiseen leluun. Kun koira irrottaa otteensa vanhasta lelusta ja nappaa kädessä olevaan leluun, kehutaan ja leikitään uuden lelun kanssa hetki. Sitten taas samalla kaavalla päästetään lelusta irti ja houkutellaan toisella lelulla leikkiin ja tätä jatketaan muutamia toistoja. Tämä leikki sujuu ihan okei, mutta en ole vielä löytänyt tarpeeksi samanarvoisia leluja, vaan aina toinen on se kivempi ja siitä ei sitten niin helposti päästetäkään irti. :D
Leikkien jälkeen suuntasin
renkaalle. Siellä opetettiin namialustalta palkkaus, eli palkka tulee käden sijasta rasian kannelta. Namialusta vietiin renkaan toiselle puolelle ja Aadan jätin renkaan toiselle puolelle. Sitten vaan houkuttelin Aadan juoksemaan renkaan läpi syömään namin. Hyvin meni, siinä ei ollut sen kummempia kommervinkkejä.
Putki oli tällä kertaa pidempi kuin ensimmäisellä kerralla. Hyvin juoksi läpi, ei niin vauhdikkaasti kuin lyhyessä putkessa, eli vähän taisi jänskättää täyspitkä putki. Ensin tehtiin putkea niin, että ohjaaja piti Aadaa kiinni toisella puolella ja minä kutsuin sitä toisesta päästä. Viimeiset toistot tehtiin nin, että lähetin itse Aadan putkeen, jossa toisessa päässä ohjaaja odotti makupalan kanssa. Aada epäröi alussa renkaan suulla, että mennäkkö vai eikö mennä, mutta kun se hokasi kouluttajan namin kanssa putken toisella suulla, se lähti putkeen mielellään.
Hyppyesteitä tehtiin samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, eli juoksutettiin kolmen siivekeparin läpi (siivekkeiden välissä on ponnarit, eli puolikkaat muoviputken pätkät). Penska pinkoi aluksi niin lujaa siivekkeiden välistä, että se harppoi aina kahden viimeisen esteen yli kerralla. Saatiin hommaan vähän malttia, kun lähetin Aadan matkaan rauhallisemmin. Viimeiseksi tehtiin vielä uutena asiana hyppyesteitä niin, että esteet oli aseteltu loivaan mutkaan.