Aada 1 v.

Aada täytti tänään vuoden. Niin se aika vaan rientää! Minun pikku mussukasta on tullut iso rotjake! <3

Syntymäpäivän kunniaksi on pakko vähän muisteloida muutamin kuvin sekä jorinoin meidän yhteistä taivalta pennunpenteleestä villiksi nuorikoksi. Olen valmistellut tätä postausta jo viikkotolkulla, joten pitkä teksti luvassa..

Ensimmäisen kerran tavattiin pikku-Aada ja kymmenen muuta sisarusta viisiviikkoisina. Silloin ei vielä tiedetty kuka pennuista meille tulee, mutta hassusti Teemun kännykästä löytyi eniten kuvia pikku-Aadasta. Vielä kotona Teemu sanoi, että toivottavasti me saataisiin tämä pentu. Se oli huvittava sattuma, sillä pentutestauksen jälkeen meille valikoitui "pieni ja pippurinen" Aada. :)

Aada poseerasi jo viisiviikkoisena hanakasti kameralle

Pikkuinen Aada saapui meille seitsemän viikkoisena. Hakupäivänä minua jännitti ihan hirveästi! Ensimmäinen täysin oma koira, jonka koulutuksesta, kasvatuksesta ja hoitamisesta tulen olemaan täysin vastuussa. Perfektionisti kun olen, halusin pyrkiä tekemään koirasta juuri sellaisen kuin olen lapsesta asti haaveillut.

7-viikkoinen Aada nukkui parin tunnin automatkan sylissäni

Pötkylä kotiutui nopeasti uuteen kotiinsa.

Aada oli paljon pienempi, kuin olin kuvitellut. Olimme ostaneet etukäteen leluja, jotka osoittautuivat aivan liian järeiksi. Onneksi kasvattajalta tuli pentupaketin mukana minileluja. :) Olimme asentaneet kodinhoitohuoneen oveen koiraportin, jonka taakse Aada oli tarkoitus jo alusta pitäen opettaa olemaan yksin, mutta Aada olikin niin pieni, että se sujahti helposti portin läpi. Entisen koirani hihnakin oli iso ja painava pikkuiselle pennulle.

"Olen pieni ja suloinen"

Alku meni opetellessa yhteistä kieltä ja ihmetellessä uutta elämänmuutosta. Aada oli minuun erittäin kiintynyt, seurasi minua kuin varjo joka paikkaan ja itki perääni kun hävisin hetkeksikin vessaan. Ensimmäiset yöt nukuin koiraportin vieressä (tarkoituksena että se oppisi viettämään siellä yönsä) ja yritin yön toisensa jälkeen pitää sitä portin takana (olimpa tyhmä ihminen näin jälkikäteen ajateltuja), josta se tietenkin tuli viereeni nukkumaan. Olin stressaantunut, olin väsynyt. Aada ei kestänyt sekuntiakaan yksinoloa. Aada pelkäsi myös vieraita koiria, mikä aiheutti minulle pientä päänvaivaa. Minua vähän jännitti, mitähän tuleman pitää ja mitä ikinä teenkin, teenkö asiat oikein etten vain pilaa koiraa. :D Lopulta tajusin rentoutua ja pian huomasin, miten arki alkoi sujumaan jo ihan mallikkaasti.

Koirien pelkääminen vähän harmitti minua ja halusin tehdä sosiaalistamisen huolella, koska en ollut varma meneekö se itsestään ohi enkä halunnut tulevaisuuteen mitään ongelmia. Onneksi Aadalla oli kaksi koirakaveria, joiden kanssa leikittiin usein. Käytiin aktiivisesti erilaisissa tilanteissa, joissa oli paljon koiria, mutta en tutustuttanut väkisin ja annoin pikku-Aadalle turvaa jos sitä jännitti. Vähitellen Aadan itsevarmuus lisääntyi ja puolen vuoden tietämillä havahduin ekoissa näyttelytreeneissä, että täähän haluaa väen väkisin tehdä tuttavuutta vieraiden koirien kanssa. Sen jälkeen alettiin aktiivisesti tutustumaan uusiin koirakavereihin, käymään näyttelytreeneissä ja haettiin erilaisille kursseille. Nykyään Aada 1 v. ei pelkää koiria ja tutustuu ja leikkii erittäin mielellään uusien tuttavuuksien kanssa.

Aada ajeltiin ekan kerran 12 viikkoisena. Tassut vielä siistimättä.

Yksinolon kanssa on myös ollut pientä haastetta alusta alkaen. Aloitettiin yksinoloharjoitukset pian Aadan kotiuduttua, mutta se oli kauhuissaan hetkenkin yksinoloista. Saatiin hyviä neuvoja ja Aada alkoi pärjäämään hyvin, kunnes puolen vuoden ikäisenä Aada alkoi taas haukkumaan ja ulvomaan yksinäisyyttään (nauhoitetaan yksinolot, joten siitä tiesimme) ja vaikutti levottomalta sekä lähtöä tehdessä että takaisin tullessa. Aloitettiin yksinoloharjoitukset alusta ja se helpotti työpäivien yksinoloja, jotka se nykyään pärjää hyvin. Muulla ajalla tapahtuvat yksinolot eivät sitten sujukkaan niin hyvin ja se on alkanut tehdä haukkumisen lisäksi silloin tällöin myös pieniä tuhoja yksin ollessaan. En enää itse tiedä mitä minun pitäisi tehdä toisin, joten aion syksyllä kysäistä apuja joltain koirankouluttajalta, mikäli siihen mennessä yksinolossa ei tapahtu minkäänlaisia muutoksia positiivisempaan.

Aatamin eka talvi.

Talvella meillä oli parhaillaan tämmöinen mörökölli-look.

Tähän mennessä en ole vielä löytänyt Aadasta kovinkaan montaa huonoa puolta. Aada on erittäin innokas ja energinen koira, tosin sen koen olevan hyvä, mutta välillä vähän huonokin asia. Yksin olemisen vaikeuden lisäksi minua vähän häiritsee turha innokkuus vieraita ihmisiä tervehdittäessä. Mutta siitä syytän itseäni, koska minun olisi pitänyt tajuta harjoitella ihmisten tervehtimistä jo pentuna ja nyt asian korjaaminen tuntuu haastavalta. Aadan innokkuus ja energia aiheuttaa välillä turhaa koheltamista, säntäilyä yms, vaikka hyvin nopeasti se sitten rauhoittuu kun on päässyt alkuhöyryistään. 

Kaiken kaikkiaan olen Aadaan erittäin tyytyväinen. Aada on loppujen lopuksi niin helppo koira ja elämä sen kanssa tähän mennessä on ollut helppoa ja mutkatonta. Aadassa on kutakuinkin kaikki ne ominaisuudet, joita olen toivonutkin. Siltä löytyy loputonta energiaa ja tarmoa harrastuksiin, mutta osaa kuitenkin rentoutua ja relata kotona. Sen voi ottaa mukaan minne vaan, eikä se hötkyile turhia. Se rakastaa kaikkia ja kaikkea. Se on kuuliainen, ystävällinen, hellyyttävän hyväntahtoinen ja älykäs, mutta samalla vahvatahtoinen ja sisukas.

Hyvää syntymäpäivää Aada ja muut sisarukset! :)

Pentutreffit

Tänä viikonloppuna ei ollut arkitottista eikä näyttelytreenejä, joten järkättiin kaverin koiranpennun Atlaksen kanssa treffit. Atlas ja Aada ovat samankokoisia ja yhtä energisiä, joten ne sopivat täydellisesti toisilleen leikkikavereiksi. Atlas on aivan ihastuttava aussipoju. :)

Tämmöinen yllätys eräänä päivänä töistä tullessa. Aada on oppinut avaamaan meidän eteisen peilikaapin.

Sovittiin tapaaminen (kauhukseni) eräässä koirapuistossa. Mie en oikein perusta noita koirapuistoja, kun ei koskaan tiedä millaisia koiria (ja omistajia) siellä on. Siellä olikin nyt kymmenisen monen kokoista koiraa. Mukavia ja kohteliaita koiria suurin osa oli. Aadaa vähä jännitti jotkut koirat, mutta kun puistosta väheni vähän porukkaa, se intoutui juoksemaan myös muiden koirien kanssa. Atlas oli kuitenkin ykköskamu.

Treffien jälkeen oli taas mentävä suihkun kautta, niin päästiin nopeasti eroon lumipaakuista.

Siellä oli eräs hiton ärsyttävä lapinkoiranpentu, joka riippui kaikissa koirissa ja jahtasi Aadaa roikkuen perskarvoista (jotenkin huvittava, se kauhukakara oli 6 kk ja veti Aadaa ihan 6-0). Sen pennun rääpäleen mie ajoin aina pois ihan surutta jos tuli lähelle, ei tarvi ainakaan minun koiraa jahdata! Just tommosten takia en tykkää koirapuistoista. Eri asia jos oma koira on yltiösosiaalinen ja itsevarma, se pistäis tuommoiset ojennukseen, mutta Aada on niin kiltti ja hyväntahtoinen. En halua, että se koskaan saa huonoja kokemuksia toisista.

"Raskasta tuo leikkiminen", tuumii Aada suihkun jälkeen.

Talvimeininkiä

Siis voi apua, pentu täyttää ensi viikolla jo 6 kk! Miten tää aika voi mennä näin nopsaan? Odottelen kauhulla kovaa vauhtia lähestyvää teini-ikää. Nyt tuo on niin ihana tapaus, saisi pysyä juuri tuollaisena (tosin ehkä vähemmällä hökeltämisellä varustettuna). Olen aina peruspessimisti, joka odottaa aina pahinta. Jotenkin minusta nyt tuntuu, että tämä ihana idylli tulee jollakin tavalla rikkoontumaan. Liian kauan on mennyt liian hyvin. :D

Viime aikoina Aadalle on tullut selkeästi lisää itsevarmuutta vieraiden koirien suhteen. Noteerasin sen jo viime sunnuntaina näyttelytreeneissä ja sen huomaa myös lenkillä. Vastaantulevia koiria ei enää ohiteta pikku hännän pätkä koipien välissä pinkoen, vaan uteliaana ja häntä pystyssä. Toki edelleen jotkut koirat ovat edelleen pelottavia ilmestyksiä, mutta kovaa vauhtia ollaan nyt harppailtu positiiviseen suuntaan! Vieraiden koirien haukunta tuottaa edelleen pelkoa, mutta eiköhän sekin ajan kanssa mene ohi.

Tähän viikkoon ei kuulunut yhtään mitään ihmeellisyyksiä. Lähinnä ollaan vaan nautiskeltu lumesta ja sen tuomasta valosta.

Arkihommia ja näyttelytreenejä

Tällä viikolla ei olla ihmeempiä tehty. Ollaan Aadan kanssa lähinnä keskitytty ulkoiluun ja uuden tempun opetteluun (kierimään).

Torstaiyönä meille satoi ensilumi. Siinä oli koiralapsella aamulla ihmettelemistä, hyvä että sisälle malttoi tulla kun oli niin ihmeellistä ja hauskaa. :D Sitten lumet suli, mutta onneksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli lisää.

Tänään, eli sunnuntaina, käytiin Aadan kanssa näyttelytreeneissä. Osallistuttiin pienten koirien ryhmään. Aada oli tosi reipas ja yllättävän hyvin meni, vaikken ole hirveämmin totuttanut näyttelyhihnaan, seisomiseen tai toisten koirien kanssa peräkkäin juoksemiseen (ravaamiseen? vai pitäisikö sanoa hökeltämiseen, sitä se meillä ehkä eniten muistutti). Antoi myös hyvin katsoa hampaat (useaan kertaan vilkaistiin) ja kopeloimiseen. Sai kehuja kun on niin ihmisrakas ja sosiaalinen vesikoira. <3 Aada ei ujostellut toisten koirien läsnäoloa yhtään (sen takia pienten ryhmään ekana mentiinkin, helppo aloitus) ja jaksoi jopa keskittyä minuun ja yhdessä tekemiseen. Aadakin selkeästi tykkäsi olla siellä. Olen tosi tyytyväinen!

Uusia koiratuttavuuksia

Keskiviikkona nähtiin kahta espanjanvesikoiraa näyttelytreenien merkeissä. Osallistuin sinne lähinnä sosiaalistamismielessä, Aadalle tekee hyvää. Toinen oli vain Aadaa muutamaa päivää nuorempi uros ja toinen oli 10-vuotias rauhallinen pappakoira. :) Sain vähän vinkkejä miten kannattaa treenata koiraa näyttelyihin ja samalla vähän totuteltiin vieraan ihmisen käsittelyyn. Oli tosi jees! Aada sai taas uuden koirakaverin, urospennun kanssa oli hauska leikkiä. Pappakin oli loppuajasta Aadan mielestä ihan okei, kävi hyvin varovaisesti vähän nuuskimassa. Pappa vaan katseli vierestä pentujen tohinoita ja heilutteli häntäänsä. Aivan ihania molemmat!

Mutta kyllä meillä on pitkä matka mihinkään näyttelyihin. Sen verran toisia koiria pelkää, että ei se missään koiratapahtumassa pystyisi keskittymään mihinkään muuhun. Onhan toi toki vielä niin pikkulapsi, itsevarmuus kasvaa pennun kasvaessa, mutta välillä vaan pistää turhauttamaan tuo arkuus. Kyllä mie tässä töitä teen asian eteen ja eiköhän aika tee lopulta tehtävänsä, kun vaan panostaa positiivisiin koirakokemuksiin (ja yritän olla kehittämättä tästä pikkusekopäissäni mitään ongelmaa). Onneksi Aada on löytänyt pikkuhiljaa lisää uusia koirakavereita, joten koko ajan parempaan suuntaan mennään.

Tapaamisen jälkeen kävin tekemässä Aadan kanssa pienen kävelylenkin ennen kotiin lähtöä. Pimeä vähän pelotti sitä, mutta kohta siihen on pakko tottua kun talvi on tulossa ja silloin sitä pimeää riittää. Tähän mennessä ollaan vain pari kertaa käyty pimeän aikaan kävelemässä, muuten ollaan aina valoisan/hämärän aikaan liikkeellä.

Aadalta lähti eilen ensimmäinen kulmahammas. Hampaita tippuu muutenkin nyt kovaan tahtiin. Ollaan palattu takaisin turvotettuun ruokaan, kun kovat raksut eivät maistu.

Muutapa ei sen kummempaa tällä viikolla. :) Hyvää viikonloppua!

Tekemisen täyteinen viikko

Tästä postista tuli näköjään piiiitkä viikkokertomus.

Sunnuntaina Aada sai uuden kaverin, käytiin nimittäin moikkaamassa 15 viikkoista australianpaimenkoiraa Atlasta. Tämä aussin alku on hyvin samanlainen kuin Aada, eli alkuun tosi epävarma ja hitaasti lämpeävä. Olikin hassua katsella heidän tutustumistaan, kun molemmat ensin vähän perääntyi että mikäs helvetti tuo on, mutta muutaman sekunnin päästä ne rupesivatkin tekemään tuttavuutta ja kohta ne leikkivätkin jo ihan täysiä. Niillä natsasi kyllä tosi hyvin. :)

Maanantaina käytiin viimeisillä rokotuksilla, jee! Odotushuoneessa oli chihuahuan pentu, jonka kanssa Aada olisi halunnut leikkiä. Olis vaan Aada ollut ehkä vähän turhan iso (ja ronski) leikkikaveri, se chihuahua oli niiiiin pieni ja poloinen. :) Toinen vähän isokokoisempi pentu sitten ei ollutkaan niin kiinnostava.

Tiistaina Aada istui ekaa kertaa kaupunkibussin kyydissä. Miksi en ole tätä aiemmin tajunnut harjoitella, bussi lähtee melkein kotioven edestä! Käytiin moikkaamassa kaveria keskustassa ja samalla Aada näki jälleen paljon uusia ihmeellisiä asioita. Hyvin koira pärjäsi pikkukaupungin "vilinässä". Bussimatkat meni törkeen hyvin. Vähän sitä ensin ihmetytti, varsinkin kun bussissa kuuluu niin kova räminä ja matkamme on yhtä liikenneympyrää ja muuta pyörimistä. Kyllä se itseään kovasti yritti rauhoitella haukottelemalla, että "ei tässä varmaan oo mitään hätää, kun toi mamikin on noin rauhallinen" ja paluumatkalla se jo makaili lattialla jalkojeni juuressa. Olin varautunut pahempaan (varaudun aina pahimpaan :D), joten matka erittäin positiivinen yllätys. Näköjään bussi on tulevaisuudessakin hyvä vaihtoehto matkustaa.

Torstaina nähtiin pitkästä aikaa Aadan veljeä. Käytiin vierailulla omistajien kotona, jossa on iso piha ja metsä vieressä. Tällä kertaa jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolista ja koirat paini ja juoksi hulluna pitkin pihoja ja metsässäkin käytiin kävelemässä. :) On se Aada kyllä reipastunut nyt tosi paljon kun ikää tulee lisää.

Selvin kuva mitä siitä tohinasta vain kännykällä saa. Mut on komee veli. :)

Huh, tänään alkaa viikonloppu. En kyllä aio tehdä yhtään mitään ihmeellistä, otan ihan rennosti vaan. Korkeintaan käydään Aadan kanssa jossain metsässä juoksemassa ja muun ajan sitten heiluttelen puikkoja ja kiroilen koiran villapaidan parissa. Neulominen on tosi kivaa, mutta välillä meinaa mennä MENEE hermot. :)

Hampaat tippuu

Aadalta lähti ensimmäinen hammas viime keskiviikkona, eilen illalla leikin tiimellyksessä yksi ja lisää on varmaankin luvassa. :) Arvelinkin jo alkuviikosta, että kohta varmaan alkaa jotain tapahtumaan, kun se on hangannut kuonoaan, piippailee ja on levoton. Ei varmaan tunnu kivalta ikenissä. :/

Sunnuntaina käytiin espanjanvesikoiratapaamisessa. Nähtiin erään omistajan kotona ja koirat juoksivat ja leikkivät isolla pihamaalla. Siellä taisi olla 8 perroa kaikenkaikkiaan. Oli Aadan makuun vähän turhan vauhdikasta ja rajua leikkiä, niin se lähinnä seurasi turvasta jalkojen välistä. Välillä se kävi ihmisten paijattavana ja välillä tehtiin vähän tuttavuutta koiriin. Ihan ookoosti meni, kyllähän sitä ujostutti, mutta ihan hyvää sille varmasti tekee.

Tällä viikolla riittääkin vähän erilaista äksöniä Aadan kanssa, niistä lisää sitten loppuviikosta kunhan joudetaan koneelle. :)

Leiriviikonloppu

Huh, nyt on leiri takana päin. Olo on väsynyt, mutta onnellinen. :)

Perjantaina iltapäivällä tosiaan lähdettiin ajelemaan Hartolaan ja oltiin perillä noin yhdeksän maita. Ensin nautiskeltiin tervetulokahvit ja majottauduttiin huoneisiimme, jonka jaoin Aadan kasvattajan ja Aadan siskon omistajan kanssa (jolla oli myös mukana aikuinen perro). Huone oli minusta ihan ok ja tilava meille kolmelle + koirille.

Leiripaikkamme, oli kyllä oikein viihtyisä paikka

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen aloitin seuraamalla kokeneempien tokotuntia. Sen jälkeen aloitimme Aadan kanssa pentutokon. Iltapäivällä oli pentuagilitya, mutta Aada oli jo niin väsähtänyt, että vein sen huoneeseen ja jatkoin kuunteluoppilaana.

Sunnuntaiaamuna meillä olisi myös ollut pentuagilitya, mutta Aada oli niin väsynyt kaikesta uudesta, että en saanut sitä syttymään. Vein siis Aadan huoneeseen lepäilemään ja seurasin jälleen loppuajan kuunteluoppilaana. Tokosta ja aksasta jäi kyllä paljon mieleen, mitä voidaan puuhailla kotona. :)

Aamukävelyä sumuisissa maisemissa

Sunnuntaina ennen lähtöämme kasvattaja ajeli Aadan pikaisesti. Se sujui yllättävän mallikkaasti, pää tuotti alkuun vähän ongelmia, mutta pian Aada tyytyi kohtaloonsa huomatessaan ettei puntuilu auta. Olimme valmiita tunnissa, ehkä jopa vajaassa. Vielä pitäisi tassut siistiä kunhan tässä saan aikaiseksi, muuten on oikein siisti pakkaus. En ollut tunnistaa koiraa omakseni, niin tuli eri näköinen! :D

Leikit systerin kanssa. Aada on tuo taaempi karvapallo.

 Oli mahtavaa, kun Aada pääsi näkemään paljon koiria ja siskonsa kanssa se tykkäsi leikkiä paljon. Viikonloppu oli erittäin tapahtumarikas ja antoisa kokemus. Löysin paljon uusia puolia Aadasta ja opin paljon myös itsestäni. :)

12 viikkoinen penska

Aada on jo 12 viikkoinen, meneepä aika nopeasti! :) Kyllä sen huomaa, että ikää on tullut lisää. Aadasta alkaa löytymään entistä useammin (ja enemmän) ihania puolia, muun muassa keskittymiskyky ja uusien asioiden nopea oppiminen. Eikä koko ajan ole semmoinen häslä ja purumonsteri.

Mamin pikku törkyturpa

Tällä viikolla oli viimeiset pentukurssikerrat. Viimeisillä kerroilla harjoiteltiin jälleen toisten koirien ohittamista ja kontaktin ottamista. Myös putkea ja hyppyesteiden läpimenoa taas vähän opeteltiin. Aada oli muiden pentujen seurassa taas vähän reippaampi ja viimeisellä kerralla jopa vähän yritti leikkiä yhden samankokoisen pennun kanssa. Mitään pentupainia se ei ollut, lähinnä Aada juoksenteli sinne minne hihnassa pääsi välillä leikkikutsu-asentoon heittäytyen ja toinen katsoi vierestä että mitä tuo oikein meinaa. :D Aada jopa meni häntä heiluen nuuskimaan ryhmämme isokokoisinta lapinkoiraurosta, se sai minutkin yllättymään. :)

Nyt pitää vaan sinnikkäästi jatkaa uusiin (ja erirotuisiin) koiriin tutustumista, että Aada oppisi vähintäänkin sietämään toisia koiria lähellään ilman että pelkää. Ei sen tarvitse mikään yltiösosiaalinen olla, mutta sen verran pitää olla rohkeutta, että pystytään myöhemmin esimerkiksi näyttelyissä ja muissa harrastuksissa käymään missä koiria on paljon. Uskon tosin, että vanhemmiten se kyllä korjaantuu, kun tulee lisää itsevarmuutta. Kyllä me kuitenkin niin usein ollaan nyt nähty koiria ihan pienestä pitäen, että pakosti se tottuu. Ainakin toivottavasti. :)

Osaan mie olla välillä ihan nätistikkin

Lauantaipäivänä käytiin kavereiden mökillä, jossa oli kaksi pientä lasta ja jonkin verran muuta porukkaa. Aada oli taas niin reippaana eikä arkaillut yhtään. On se kyllä niin mahtava ihmisten kanssa, antaa vieraiden ottaa syliin ja pusutella ja rapsutella.

Espanjankusikoira seikkailee

Meidän vesikoirasta tuli kusikoira, nimittäin äskettäin vaivannut pissatulehdus otti ja uusiutui. Edellinen antibiootti loppui torstaina, perjantai oli täysin oireeton päivä, mutta lauantai-iltana alkoi se surullisen tutulta näyttävä tiuhaan kyykkäily. En ollut vielä täysin varma oireista, joten ajattelin katsoa asiaa yön yli. Sunnuntaiaamuna sama meno jatkui, joten soitin päivystävälle eläinlääkärille ja lähdimme matkaan pissanäytteen kanssa. Tulehdushan sieltä löytyi, höh. :( Rokotuskin siirtyy nyt myöhemmäksi, mikä harmittaa.

Eläinlääkärivisiitin jälkeen matkamme jatkui vanhempieni luo, jossa vietimme loppupäivän. Oli tosi mukavaa ja Aadakin pääsi kunnolla juoksentelemaan vapaana isolla pihalla. :)

Maanantaina kävimme moikkaamassa Aadan veljeä. Veli olisi mielellään halunnut innokkaasti leikkiä, mutta Aada mieluummin pysytteli sopivan etäisyyden päässä. Kuten tavallista. ;) Mukana oli myös kolme lasta, joihin Aada sai myös samalla tehdä lähempää tuttavuutta. Meillä ei ole aiemmin ollutkaan mahdollisuutta tutustua lapsiin, koska emme sellaisia tunne.  :) Varmaan lähitulevaisuudessa tavataan koko poppoo taas uudestaan. Jospa Aada sitten uskaltaisi jo vähän leikkiä veljensä kanssa.

Aada ja velipoika

Tällä viikolla onkin viimeiset pentukurssit, harmi!

Aada tutustuu koiriin

Tästä päivästä kehkeytyikin koiriin siedätys päivä.

Päivällä meillä vieraili 3-vuotias kleinspitz uros Onni. Herra ei liiemmin välittänyt tehdä tuttavuutta Aadaan, mikä olikin hyvä, niin Aada ei säikkynyt liikaa. Parin tunnin vierailun aikana Aada kerkesi mukavasti siedättyä tilanteeseen ja veteli parit päikkäritkin välissä. Välillä käytiin Onnia nuuskimassa ja välillä jatkettiin ihmisvieraiden kanssa leikkimistä. Tosi hyvin meni. :)

Myöhemmin illalla törmäiltiin pihalla naapurimme vuoden ikäiseen Unto shetlanninlammaskoiraan. Unto olisi niin mielellään halunnut leikkiä, mutta Aadaa vähän epäilytti innokas käyttäytyminen. Me kyykisteltiin koirien vieressä minä nakkien kanssa ja kehuin ja palkkasin aina Aadan tutustumisyrityksistä. Viimein nakkien mahti voitti pelon ja Aada tajusi että Unto onkin kiva kaveri. Lopulta Aada leikki innokkaasti Unton kanssa ja päätettiin päättää tapaamisemme siihen. Ensi kerralla päästetään ne leikkimään ilman hihnoja takapihallemme.

Vähemmästäkin pistää väsyttämään.

Hihnan kanssa kävelyssä ollaan mielestäni myös edistytty ihan mukavasti. Tänään meni loistavasti, Aada haki katsekontaktia ja hakeutui vierelle. Jopa vastaantulevat kävelijätkin ohitettiin ihan nätisti, kun sain lopulta kiinnitettyä huomion itseeni.

Tästä päivästä jäi hyvä fiilis. Onnistunut olo. :)

Pentukursseilua

Taas on käyty pentukursseilemassa. Aada on jo paljon reippaampi muiden pentujen läsnäollessa. Ensimmäisellä kerralla se ei todellakaan halunnut olla missään tekemisissä muiden pentujen kanssa. :D Mutta nyt se oli jo paljon reippaampi ja häntä (pikku pers-antenni) heiluen olisi jo halunnut mennä tekemään tuttavuutta, mutta kun toinen pentu innolla säntäsi Aadaa kohti, se vielä varmuuden vuoksi perääntyi jalkojen taakse. ;) Tulee kyllä tosi hyvään saumaan tämä pentukurssi, hyvää siedätystä, toivottavasti auttaa! Aadan mielestä ehkä parasta ikinä tässä pentukurssissa on ohjaaja, jolta satelee nameja ja kehuja. Välillä meinaa olla hankalaa saada neidin huomiota itseeni, kun se on niin hullaantunut ohjaajaan. Ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten luo se haluaisi mennä. Kurssin muut pennut on kiinnostuneita toisistaan, mutta tätä neitiä vaan kiinnostaa ihmiset, huoh.

Pentukurssilla harjoiteltiin tällä kertaa pääasiassa toisten koirien ohittamista ja kontaktin ottoa. Aada on kyllä taitava silmiin tillottaja, se tarjoaa sitä mielellään varsinkin kun on makupalaa tarjolla. Ensimmäistä kertaa tutustuttiin myös putkeen ja pariin hyppyesteeseen (ilman rimoja), jotka Aada suoritti mielellään eikä aristellut yhtään.

Tällä hetkellä opetellaan Aadan kanssa hihnassa kävelyä. Välillä menee hyvin ja välillä vähän kehnommin, mutta eiköhän me tästä hiljakseen kehitytä.