Höntsätokoa

Ollaan Aadan kanssa vähän ajan kuluksi treenailtu sivulletuloa ja aloiteltu seuraamista muutamalla askeleella. Videolla näkyy vähän millä mallilla meidän höntsäilyt on tällä hetkellä. Laitan tulevaisuudessa videota, kun edistytään. :)

Hihnakäytöksen hiontaa osa 2

Nyt olen päivittäin ottanut lenkeille osan päivän ruoasta mukaan ja vahvistanut kontaktia ja vierellä kävelemistä. Jo toisena harjoituspäivänä huomasin valtavaa edistymistä (tai sitten seuranani oli vain harvinaisen nälkäinen pentu :D) ja sain todella helposti kontaktia ja se tuli välillä jopa ilman pyyntöäni kävelemään vierelleni, josta tietenkin palkitsin.

Myös ohi ajavat pyöräilijät olen saanut Aadan pysymään vierelläni katse minussa. Pyöräilijöistä se on nimittäin ollut aina erittäin kiinnostunut ja se alkaa herkästi kiskomaan etenkin takaapäin tulevien pyöräilijöiden perään. Ihmisiä lenkillä se harvemmin noteeraa, niistä ollaan jo ajat sitten päästy "yli".

Vastaantulevat koirat taas ovat meille se The Haaste. Aada on yleensä niin kovin kiinnostunut niistä, että kontaktin saaminen on erittäin hankalaa, jopa mahdotonta. Jos vain mahdollista, otan enemmän etäisyyttä. Silloin kontaktin saaminen on helpompaa. Koirien ohittamiseen aion kiinnittää nyt erityistä huomiota, sillä haluan että koirien ohittaminen menisi yhtä helposti kuin muidenkin vastaantulijoiden.

Kuva on vanha, mutta sopii hyvin tekstin teemaan :)

Otin tällä viikolla myös käyttöön Victoria Stilwellin hihnaharjoituksen Youtubesta (<-- siinä on linkki), jossa siis säntäillään koiran kanssa hihnassa ja pyritään saamaan pentu huomioimaan paremmin omistajansa liikkeitä. Tämä onnistuu meillä sekä sisällä että takapihallamme hyvin, joten olen alkanut tekemään tätä myös lenkillä. Mielestäni näistä harjoituksista on ollut todellakin hyötyä, sillä Aada selkeästikin on enemmän tietoisempi minun liikkeistäni. Välillä jos Aada kulkee paljon minua edellä, testaan sitä pysähtymällä tai hidastamalla vauhtia. Yleensä se jo katsahtaa minuun ja pysähtyy itsekin. Jos se ei ollenkaan noteeraa pysähtymistäni, vaan jatkaa kävelemistä, vaihdan suuntaa ja pyydän sen seuraamaan minua. Tälleen saan sen taas skarpimmaksi ja tarvittaessa toistan useamman kerran.

Aika työlästä tämä on ja vaatii päättäväisyyttä (ja kärsivällisyyttäni), mutta toivottavasti harjoituksistamme on hyötyä ja tuottaa pysyviä tuloksia. Hauskaa meillä molemmilla kyllä on, jos ei muuta. :)

Hihnakäytöksen hiontaa

Tällä viikolla olen alkanut nyt erityisesti panostaa hihnakäytökseen. Aada kyllä kävelee hihnassa ihan ok, mutta se ei ole ihan sellaista mitä haluaisin. Se ei varsinaisesti vedä, mutta meno on välillä turhan vauhdikasta ja höseltämistä. Lisäksi se kävelee paljon nenä kiinni maassa. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta välillä Aadaan on vaikea ottaa kontaktia, koska hajut ja muu maailma ovat paljon kiinnostavampia kuin minä. Tämän takia olen nyt viime aikoina erityisesti panostanut kontaktin ottoon hihnassa, erityisesti vilkkaammilla paikoilla. Välillä se onnistuu helposti ja välillä ei niin helposti.

Lumi tuli ja lumi suli. Tulisipa pian taas lunta!

Meidän hihnakävely tuppaa myös toisinaan olemaan rasittavaa jojoilua. Välillä mennä touhotetaan edessä, sitten äkisti pysähdytään mielenkiintoiselle hajulle ja kohta sännätäänkin jo täysiä eteen (ja unohdetaan hihnan olemassaolo, jolloin se nykäisee ikävästi). Välillä tuntuu, että minä olen pelkkä koiran kävelyttäjä. Me ei kävellä yhdessä vaan pikemminkin minä vain kävelytän koiraa. Minä haluan, että me kävellään yhdessä.

Vanha kuva koneen syövereistä.

Ja joo, pentu on pentu. Se höseltää, koska on pentu. Se on kyllä ihanan energinen, innokas ja tykkään kun on tekemisen meininkiä mitä ikinä tehdäänkään. Mutta kyllä siltä silti minusta voi jo vähän vaatia käyttäytymistä, vaikka onkin pentu.

Kerron lisää kun hihnaprojektimme edistyy. Jos edistyy. 8)

Arkihommia ja näyttelytreenejä

Tällä viikolla ei olla ihmeempiä tehty. Ollaan Aadan kanssa lähinnä keskitytty ulkoiluun ja uuden tempun opetteluun (kierimään).

Torstaiyönä meille satoi ensilumi. Siinä oli koiralapsella aamulla ihmettelemistä, hyvä että sisälle malttoi tulla kun oli niin ihmeellistä ja hauskaa. :D Sitten lumet suli, mutta onneksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli lisää.

Tänään, eli sunnuntaina, käytiin Aadan kanssa näyttelytreeneissä. Osallistuttiin pienten koirien ryhmään. Aada oli tosi reipas ja yllättävän hyvin meni, vaikken ole hirveämmin totuttanut näyttelyhihnaan, seisomiseen tai toisten koirien kanssa peräkkäin juoksemiseen (ravaamiseen? vai pitäisikö sanoa hökeltämiseen, sitä se meillä ehkä eniten muistutti). Antoi myös hyvin katsoa hampaat (useaan kertaan vilkaistiin) ja kopeloimiseen. Sai kehuja kun on niin ihmisrakas ja sosiaalinen vesikoira. <3 Aada ei ujostellut toisten koirien läsnäoloa yhtään (sen takia pienten ryhmään ekana mentiinkin, helppo aloitus) ja jaksoi jopa keskittyä minuun ja yhdessä tekemiseen. Aadakin selkeästi tykkäsi olla siellä. Olen tosi tyytyväinen!

5 kk tytöntyllerö ja kusiepisodi vol miljoona

Ihanainen tyttöseni on jo 5 kk!

Tässäpä mie olla möllötän.

Aadalta on nyt kaikki kulmahampaat lähteneet. Viikonloppuna yhden päivän aikana tippui kolme kulmahammasta ja yksi poskihammas (+ yksi poskihammas löytyi kuulemma maanantaina kylppärin lattialta). Mieletön tahti neidillä! :D Se on sylkenyt niitä oikein sarjatulella. Jokohan ne kaikki maitohampaat olisi jo siinä! Uudetkin kasvaa semmoisella vauhdilla, että perässä en pysy. Nyt on luille taas käyttöä, hirvee narskuttelu kuuluu koko ajan jostain päin asuntoa. Voidaan kohta taas siirtyä kuivaan ruokaan. Nyt ollaan turvotettu ruokaa, kun huomattiin että se jättää puolet ruoastaan syömättä. Kekattiin, että se johtuu hampaista - tai pikemminkin hampaattomuudesta.

Neiti laadunvalvoja. Miun etätyökaveri tarkkailee, että työt tehdään hyvin.

Maanantaina treffattiin Aadan veljeä. Annettiin niiden juosta ja leikkiä keskenään vapaana (jolloin neiti mm. päätti levähtää ja vilvoitella hetken kuralätäkössä) ja käytiin pienellä kävelylenkillä. Koirilla oli selkeästi tosi mukavaa. Aada oli ihan märkä ja kurainen, kun tultiin kotiin. Ja väsynyt myös, heti iltasapuskan jälkeen painui nukkumaan.

Kotona piti arvon neitiä vähän kuivatella.

Pakko vähän avautua. Meinaan tänä aamuna kävi pitkästä aikaa meikäläisellä tunteet vähän kuumina koiran tahattoman kommelluksen vuoksi. Aadan mielestä aamupissa-aika on 05:15-05:30 eli silloin kun minä herään. Nyt kun kelloja on siirretty, Aadan mielestä aamupissa-aika on edelleen 05:15-05:30 välisenä aikana. Mutta koska kelloja on siirretty, se ei periaatteessa ole enää minun heräämisaikani, vaan minä herään 05:15-05:30 uutta aikaa - totta kai. Kellojen siirtämisen vuoksi se on tällä viikolla pissannut joka aamu lattialle. Ja tänä aamuna se oli pissannut sanomalehden sijaan ihan televisiopöydän juureen, josta pissa totta kai oli lähtenyt leviämään seinää kohti ja siellä oli myös pari johtoa matkan varrella. Kyllä aamulla pääsi "muutamat" ärräpäät, kun tajusin miten kaikki on kusessa ja minä en kestä mitään lattian luuttuamista, jalkalistojen hankaamista saatikka televisiopöydän jalkojen ja johtojen jynssäämistä kiireessä kello 05:15 aamulla. Varsinkaan kun tätä ei ole enää pitkään aikaan tarvinnut tehdä. Onneksi Aada alkaa olla jo aikas sisäsiisti, mutta välillä se vaan osaa sihdata harvinaiset sisäpissansa mitä hankalimpiin paikkoihin. Yksi huonekaluhan me jo rajattiin kompostiaidalla parisen kuukautta sitten, ettei sen alle menisi enää yhtään pissaa, kun Aada alkoi käyttää huonekalun vierustaa yleisenä käymälänään (niin miksiköhän? kusihan se siellä hyllykön alla haisoo). Pitääköhän meidän kohta telkkarikin rajata aidan taakse. Ollaan kuin jossain keskitysleirillä. Tosi fengshui ja silleen. Voi taivas tätä pentuelämää välillä. :D Onneksi meidän arjen ongelmat eivät kuitenkaan ole tätä isompia. :)

Työpäivän sekä perusteellisemman lattian luuttuamisen, johtojen ja televisiopöydän jynssäämisen jälkeen suunnattiin Aadan kanssa keskustaan kaupunkibussilla kaveria tapaamaan. Lenkkeiltiin sekä keskustassa että rauhallisemmilla alueilla. Hirmu reippaasti se keskustassa käveli, ihan kuin ois useamminkin siellä käynyt. Matkat meni jälleen hyvin, oikeastaan paremmin, koska bussi ei ollut enää niin uusi ja merkillinen asia. Menomatkalla iski tylsyys ja sitä piti vinkua, mutta takaisin tullessa Aada oli niin väsynyt, että rupesi suoraan makuulleen jalkojeni juureen.

"Olen vapaa!"

Yritäppä tästä vauhtivillestä selvää kuvaa ottaa.

Kaikenmaailman kusiepisodeista ja muista huolimatta mie oon kyllä niin tyytyväinen tuohon koiraan tällä hetkellä. Luonne on mitä ihanin ja elämä sen kanssa on aika mutkatonta. Tällä hetkellä se on tosi miellyttämisenhaluinen (kuten tähän ikävaiheeseen kuuluukin) ja tottelee (...suurimman osan ajasta) hyvin. Me ollaan löydetty yhteinen kieli ja se ymmärtää minua ja mie ymmärrän sitä (...suurimman osan ajasta). Tosi kiva koira! Murkkuikää odotellessa...

Vesikoira mikä vesikoira

Aada ei pentuna juurikaan välittänyt vedestä. Ensimmäinen kosketus veteen taisi olla 12 viikkoisena, kun käytiin kavereiden mökillä, joka oli järven rannalla. Silloin Aada kävi kerran pomppaamassa rantavedessä, mutta koska siellä oli jyrkkä ranta, se ei sen kummemmin uskaltanu veteen mennä. Tämän jälkeen Aada alkoi tuntea vesikupin kutsumuksen ja minun harmikseni kaiveli vesikupin tyhjäksi aina kun vaan tuli semmoinen fiilis. Tähän ongelmaan auttoi toisen mallisen vesikupin hankinta ja Aadan vesihimo onnekseni laantui.

Vasta nyt viime viikkojen aikana se on alkanut näyttämään vesikoiramaisia piirteitä tuntemalla pakonomaista tarvetta rypeä kaikki mahdolliset rapakot ja ojat, mitä vaan lenkkipolun varrelta löytyy (jos irti on). Tänä viikonloppuna sain todeta, että meillä asuu todellinen vesikoira. Menin koiran kanssa porukoilleni viikonlopuksi. Asutaan joen varrella, mutta Aada ei ole koskaan menny lähellekään rantaa, vaikka se juoksee pihalla irti koko ajan. Perjantai-iltana sillä vihdoinkin yhdistyi jotkut piuhat syvällä pääkopassa ja se juoksi kesken leikin suoraan joen rantaan läträämään. Kutsuin pois ja kohta se karkasi sinne taas. Kutsuin pois ja ei kun uudestaan! Se ei antautunut kiinni - eipä tietenkään kun sillä oli niin hauskaa! Lopulta se tuli luokseni ja lähdettiin sisälle maailman onnellisinta vesikoiraa kuivaamaan. Huoh.

No onneksi minä en helposta lannistu! Oli vaikka mikä vesi-uimamonsteri-koira, minähän se koiraa pidän irti joen vieressä jos huvittaa. Lauantaina varustauduin pihalle sen suosikkilelun kanssa. Leikin sen kanssa, mutta en luovuttanut lelua sille kokonaan ja yritin tehdä itsestäni mahdollisimman mielenkiintoisen. Pysyttiin myös toisella puolella pihaa kauempana joesta, niin ei tule mitään houkutuksia. Hyvin meillä menikin ja sain hyvin kontaktia koiraan. Oli hyvä onnistumisen fiilis - kunnes iltapäivällä se karkasi jälleen joen rantaan. Tällä kertaa ei onneksi veteen asti, vaan rantamutalikkoon kaivelemaan. Kutsuin sitä lelun kanssa ja se tuli heti luokseni, mutta kun sisälle oltiin lähdössä, se ei halunnutkaan tulla vaan juoksi suoraan taas rantaa kohti. Tällä kertaa ärjäisin kovaa EI!! ja koira pysähtyi niille sijoilleen. Kutsuin sitä ja Aada juoksi suoraan luokseni. Leikin sen kanssa hetken, otin syliin ja lähdettiin sisälle.

Sunnuntaina se jälleen pysyi hyvin luonani, ei tullut kiusauksia. Ärsyttävä, mutta hyvä projekti! :) Ens kerralla kun mennään porukoille, mielenkiintoista nähdä vieläkö joki on mielessä vai mahdollisesti jo uudet kujeet.

Uusia koiratuttavuuksia

Keskiviikkona nähtiin kahta espanjanvesikoiraa näyttelytreenien merkeissä. Osallistuin sinne lähinnä sosiaalistamismielessä, Aadalle tekee hyvää. Toinen oli vain Aadaa muutamaa päivää nuorempi uros ja toinen oli 10-vuotias rauhallinen pappakoira. :) Sain vähän vinkkejä miten kannattaa treenata koiraa näyttelyihin ja samalla vähän totuteltiin vieraan ihmisen käsittelyyn. Oli tosi jees! Aada sai taas uuden koirakaverin, urospennun kanssa oli hauska leikkiä. Pappakin oli loppuajasta Aadan mielestä ihan okei, kävi hyvin varovaisesti vähän nuuskimassa. Pappa vaan katseli vierestä pentujen tohinoita ja heilutteli häntäänsä. Aivan ihania molemmat!

Mutta kyllä meillä on pitkä matka mihinkään näyttelyihin. Sen verran toisia koiria pelkää, että ei se missään koiratapahtumassa pystyisi keskittymään mihinkään muuhun. Onhan toi toki vielä niin pikkulapsi, itsevarmuus kasvaa pennun kasvaessa, mutta välillä vaan pistää turhauttamaan tuo arkuus. Kyllä mie tässä töitä teen asian eteen ja eiköhän aika tee lopulta tehtävänsä, kun vaan panostaa positiivisiin koirakokemuksiin (ja yritän olla kehittämättä tästä pikkusekopäissäni mitään ongelmaa). Onneksi Aada on löytänyt pikkuhiljaa lisää uusia koirakavereita, joten koko ajan parempaan suuntaan mennään.

Tapaamisen jälkeen kävin tekemässä Aadan kanssa pienen kävelylenkin ennen kotiin lähtöä. Pimeä vähän pelotti sitä, mutta kohta siihen on pakko tottua kun talvi on tulossa ja silloin sitä pimeää riittää. Tähän mennessä ollaan vain pari kertaa käyty pimeän aikaan kävelemässä, muuten ollaan aina valoisan/hämärän aikaan liikkeellä.

Aadalta lähti eilen ensimmäinen kulmahammas. Hampaita tippuu muutenkin nyt kovaan tahtiin. Ollaan palattu takaisin turvotettuun ruokaan, kun kovat raksut eivät maistu.

Muutapa ei sen kummempaa tällä viikolla. :) Hyvää viikonloppua!

Luujemmari ja kurssiapulainen

Aadalle on kehittynyt viime viikkojen aikana hauska tapa jemmata luut ja herkut pahan päivän varalle. Alkuvaiheessa kun en vielä ollut huomannut tätä jemmaamisvimmaa, ihmettelin miten se söi luunsa ennätysvauhdilla. Annoin sitten uuden luun ja muutaman päivän päästä huomasinkin lattialla lojuvan kolme keskeneräistä luuta. :D Myöhemmin seurasin sitten Aadan luun jemmauspuuhia. Se menee pesäänsä (kevythäkki, jossa patja), raottaa kuonollaan (tai tassullaan) patjan nurkkaa, tiputtaa luun sinne ja taputtelee patjan nurkan takaisin paikoilleen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Symppis! <3 Se tekee sitä myös silloin tällöin rutistetuille paperirullille, joissa on ruokanappuloita (niitä jätetään joskus yksinoloihin). Sitten kun tulee tylsä hetki, se hakee yhden ja syö sisällön.

Tiistaina käytiin 4H dogsitter-kurssilla näyttäytymässä malliesimerkkinä vilkkaasta pennusta. :D Aada oli hyvin elementissään, leikki bestiksensä italianvinttikoiran kanssa ja oli oppilaiden lellittävänä. Oli hauskaa sekä minulla että pennulla. Oltiin siellä vähän reilu tunti, mikä riitti vallan mainiosti Aadalle, joka koisikin sitten loppuillan varsin rauhallisesti.

Keskiviikkona meidän piti Aadan kanssa mennä katsomaan agilityn möllikisoja, mutta jouduinkin perumaan sen muiden menojeni vuoksi. Ehkä ensi kerralla sitten. :)

Hampaita ei ole tähän mennessä tainnut enempää lähteä, mutta lähteneiden etuhampaiden kohdalla pilkottaa jo uutta hammasta. Liekkö johtuu nyt hampaiden vaihtumisesta, kun se on välillä levoton ja ruokaa se ei syö samalla innolla kuin tavallisesti.

Arkea vaan

Meilläpä ei oo oikeestaan mitään ihmeempiä tapahtunut.Tällä hetkellä ollaan keskitytty tuohon hihnakävelyyn ja muuhun tottelevaisuuteen.

Hihnakävelyt menee ihan okei. Välillä se intoutuu riehumaan ja vetämään, se varmaan väsähtää niin hepuloi. Muuten se kulkee ihan nätisti. Pitkiä meidän lenkit ei vielä ole, lähinnä tutkaillaan ja ihmetellään maailman menoja ja sitten taas jatketaan matkaa. Välillä jotkut asiat pelottaa ja jotkut asiat kiinnostaa. Hauska seurata, miten pentu kehittyy ja varmuutta tulee lisää.

Aada pitää huolen, että kämppä pysyy siistinä. :)

Aada osaa jo seuraavia käskyjä: istu, maahan, seuraa, irti ja odota (tässä kasvatellaan vielä malttia lisää, tajuaa kyllä jutun juonen). Tällä hetkellä opetellaan sivulle menoa ja lupaa ottaa makupala/lelu (ei ota ja ole hyvä). Katsekontakti on alusta asti ollut tosi hyvä, sitä olenkin tarkoituksella vahvistanut pienestä pitäen.

Yksinoloa tulee lähes päivittäin, riippuen onko meillä etä- vai työpäiviä. Tällä hetkellä Aada on yksin noin 5 tuntia. Olen pikkuhiljaa lisännyt yksinoloaikaa tunnilla. Ensi viikkona ei todennäköisesti tule juurikaan yksinoloa, mutta sitä seuraavalla taas tulee normaalisti ja aion kasvattaa yksinolon kuuteen tuntiin. Mukava kun saan edetä yksinoloissa suht rauhaisasti, vielä en haluaisi jättää noin pientä pentua koko työpäiväksi yksin. Kyllä se kerkiää 8 tuntia olla yksin koko loppuelämänsä, nyt ei ole vielä pakko kun ei mihinkään ole kiire.

Ai hä, ainahan mie oon nätisti.

Aamulla tapahtuvat yksinolot menevät tosi hyvin, Aada saa juuri ennen töihin lähtöä ruoan ja vähän jotain tekemistä. Päivän Aada viettää pääosin nukkumalla ja puuhailemalla. Ei harmita lähteä aamulla töihin, koska tiedän, että se kyllä pärjää. :)

Iltapäivällä tapahtuvat "yksinjätöt" sujuukin sitten vaihtelevasti. Toisinaan se vaan nukkuu koko ajan ja toisinaan taas se ulvoo ja vinkuu ehkä noin kerran tunnissa (jos muutaman tunnin yksinoloja). Harvoin se kyllä joutuu olemaan iltapäivä-aikaan yksin (siinäpä se ongelma varmasti onkin), joskus viikonloppuisin ja joskus kotityöpäivän jälkeen. Huomaa kyllä, että aamuyksinolot on sille rutiinia, mutta iltapäiviä se ei aina sulata. Toivottavasti nämä iltapäiväyksinolot helpottaa pennun kasvaessa, ei ole nimittäin kiva jättää sitä iltapäivisin yksin kun ei koskaan tiedä miten se sen tällä kerralla ottaa.

Iso tyttö jo!

Tätä päivää olen odottanut, nimittäin Aada sai ensimmäisen rokotuksensa! Pissatulehduksen oireet ovat pysyneet jo parin viikon ajan hyvin poissa, kiitän siitä Urinaidia. Aada ei ollut moksiskaan piikistä, onhan tuo raukka jo konkari kun ollaan eläinlääkärissä rampattu vaikka minkämoisissa toimenpiteissä harva se viikko. Oli tosi reipas kyllä, aluksi se vähän jännitti odotushuoneessa, mutta kohta sillä olikin tosi hauskaa kun oli paljon rapsuttavia käsiä. Varattiin saman tien seuraavakin rokotus kuukauden päähän 12.10.

Aina pitää ainakin toisen korvan vähän vinksottaa :)

Viime yönä tapahtui myös toinen ihmeellinen asia. Sanomalehdiltä ei löytynyt mitään, ei yhtään mitään. Ei kikkaran kikkaraa eikä lammikon lammikkoa. Ei kai vaan meidän pikkulapsi ala jo vähän näyttämään sisäsiisteyden merkkejä? Ei haittaa yhtään, täyttäähän tuo keskiviikkona jo 16 viikkoa. :) Toki niitä vahinkoja aina sattuu, mutta kyllä tuo alkaa jo suurimman osan tarpeistaan tehdä ulos.

Hihnassa tää neiti kävelee nykyään pääosin hyvin, mitä nyt välillä menee riehumiseksi silloin tällöin. Senkin se oppi ihan yhtäkkiä, vaikka aluksi tuntui että ei tästä tule mitään. Vissiinkin se on se aika ja kärsivällisyys (meikäläiselle joskus vaikee tajuta :)) mikä opettaa. Vielä treenaillaan ohikulkijoiden nätisti ohittamista, pyöräilijät on aika haastavia, kun niiden perään olisi niin hauska lähteä pinkomaan.

Leiriviikonloppu

Huh, nyt on leiri takana päin. Olo on väsynyt, mutta onnellinen. :)

Perjantaina iltapäivällä tosiaan lähdettiin ajelemaan Hartolaan ja oltiin perillä noin yhdeksän maita. Ensin nautiskeltiin tervetulokahvit ja majottauduttiin huoneisiimme, jonka jaoin Aadan kasvattajan ja Aadan siskon omistajan kanssa (jolla oli myös mukana aikuinen perro). Huone oli minusta ihan ok ja tilava meille kolmelle + koirille.

Leiripaikkamme, oli kyllä oikein viihtyisä paikka

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen aloitin seuraamalla kokeneempien tokotuntia. Sen jälkeen aloitimme Aadan kanssa pentutokon. Iltapäivällä oli pentuagilitya, mutta Aada oli jo niin väsähtänyt, että vein sen huoneeseen ja jatkoin kuunteluoppilaana.

Sunnuntaiaamuna meillä olisi myös ollut pentuagilitya, mutta Aada oli niin väsynyt kaikesta uudesta, että en saanut sitä syttymään. Vein siis Aadan huoneeseen lepäilemään ja seurasin jälleen loppuajan kuunteluoppilaana. Tokosta ja aksasta jäi kyllä paljon mieleen, mitä voidaan puuhailla kotona. :)

Aamukävelyä sumuisissa maisemissa

Sunnuntaina ennen lähtöämme kasvattaja ajeli Aadan pikaisesti. Se sujui yllättävän mallikkaasti, pää tuotti alkuun vähän ongelmia, mutta pian Aada tyytyi kohtaloonsa huomatessaan ettei puntuilu auta. Olimme valmiita tunnissa, ehkä jopa vajaassa. Vielä pitäisi tassut siistiä kunhan tässä saan aikaiseksi, muuten on oikein siisti pakkaus. En ollut tunnistaa koiraa omakseni, niin tuli eri näköinen! :D

Leikit systerin kanssa. Aada on tuo taaempi karvapallo.

 Oli mahtavaa, kun Aada pääsi näkemään paljon koiria ja siskonsa kanssa se tykkäsi leikkiä paljon. Viikonloppu oli erittäin tapahtumarikas ja antoisa kokemus. Löysin paljon uusia puolia Aadasta ja opin paljon myös itsestäni. :)

Höpinää

Keskiviikkoaamuna kävin viemässä Aadan pissanäytteen eläinlääkärille, jossa selvisi että siellä on tulehdus päällä edelleen. Aloitettiin kolmas antibioottikuuri, mutta kun pissanäytteen antibioottiherkkyystestissä kävi ilmi, ettei tämä (tai edelliset) antibiootit pure tähän pöpöön, lopetettiin kolmas kuuri kesken. Varasimme huomiselle uuden ajan, jolloin otetaan pissanäyte suoraan rakosta ja lähetetään tarkempiin tutkimuksiin. Perseestä. :( Nyt ollaan sitten ilman antibioottia ja toivotaan, että oireet pysyisivät suht aisoissa. Ensi viikolla selvinnee sitten asiasta lisää.

Nyt ollaan Aadan kanssa erityisesti panostettu hihnassa kävelyyn. Hihnassa menee pääosin hyvin, välillä se vetää, mutta silloin olen vaan pysähtynyt ja odottanut, että pentu ottaa minuun kontaktia ja hihna löystyy. Hermoja raastavaa se meno välillä on, mutta minä toivon että se tästä helpottaa. Opinpahan minä kärsivällisyyttä jos ei muuta. ;)

Oon myös ruvennut (= uskaltautunut :D) metsässä pitämään irti ja vahvistan samalla luoksetuloa. Hyvin se seurailee minun liikkeitäni ja pysyy suht lähellä. Välillä se saattaa jäädä kauaskin, mutta viimeistään sitten se tulee, kun lähden juoksemaan siitä poispäin.

Alkaa penska olla jo semmoinen karvapallo, että pistin trimmikoneen tilaukseen. Kohta päästään surrururruttelemaan. En kyllä ole vielä varma, uskallanko ekaa kertaa itse ajella vai pitäisikö pyytää joltain kokeneemmalta apua. Voi olla, että Aadalle on parempi jos ekan kerran joku semmoinen ihminen ajelee, joka tietää mitä tekee. ;) Ja mie nään samalla miten se tehdään kunnolla.

Pentukursseilua

Taas on käyty pentukursseilemassa. Aada on jo paljon reippaampi muiden pentujen läsnäollessa. Ensimmäisellä kerralla se ei todellakaan halunnut olla missään tekemisissä muiden pentujen kanssa. :D Mutta nyt se oli jo paljon reippaampi ja häntä (pikku pers-antenni) heiluen olisi jo halunnut mennä tekemään tuttavuutta, mutta kun toinen pentu innolla säntäsi Aadaa kohti, se vielä varmuuden vuoksi perääntyi jalkojen taakse. ;) Tulee kyllä tosi hyvään saumaan tämä pentukurssi, hyvää siedätystä, toivottavasti auttaa! Aadan mielestä ehkä parasta ikinä tässä pentukurssissa on ohjaaja, jolta satelee nameja ja kehuja. Välillä meinaa olla hankalaa saada neidin huomiota itseeni, kun se on niin hullaantunut ohjaajaan. Ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten luo se haluaisi mennä. Kurssin muut pennut on kiinnostuneita toisistaan, mutta tätä neitiä vaan kiinnostaa ihmiset, huoh.

Pentukurssilla harjoiteltiin tällä kertaa pääasiassa toisten koirien ohittamista ja kontaktin ottoa. Aada on kyllä taitava silmiin tillottaja, se tarjoaa sitä mielellään varsinkin kun on makupalaa tarjolla. Ensimmäistä kertaa tutustuttiin myös putkeen ja pariin hyppyesteeseen (ilman rimoja), jotka Aada suoritti mielellään eikä aristellut yhtään.

Tällä hetkellä opetellaan Aadan kanssa hihnassa kävelyä. Välillä menee hyvin ja välillä vähän kehnommin, mutta eiköhän me tästä hiljakseen kehitytä.