Uintikelejä odotellessa

Aadan kanssa poikettiin lenkillä laivalaiturilla. Aallot vähän jänskätti aluksi, mutta pian videon kuvaamisen jälkeen jouduin jo repimään koiraa pois vedestä. :D Ei ihan vielä uintikelit kuitenkaan. Aadahan ei ole koskaan vielä käynyt uimassa. Viime syyskesä meni penskaparalla pissatulehduskierteessä, niin ei paljon koiran uitto houkuttanut. Mutta tänä kesänä sitten. :)

"Onko vesi jo lämmintä?"

Ei ole, mutta mennäämpä silti..

Aada odottelee jo uintikelejä.

Onnistunut olo

Tämän päiväinen agilitytreeni sujui yli odotusten. Parhaat treenit pitkään aikaan, tosi onnistunut fiilis! :)

Aadaa pidettiin tarkoituksella erittäin vähällä huomiolla koko päivä. Käytiin aamulla pitkällä lenkillä, mutta ei leikitty eikä rapsuteltu tai puhuttu juurikaan. Sillä taisi olla vaikutusta, koska Aada kuunteli minua hallilla erittäin hyvin. Myös namit selvästi maistui (paremmin kuin entiset) ja uudesta lelusta se hullaantui ihan täysin.

Olin ihan ihmeissäni, miten hallinnassa se koira taas oli. :D Pystyin pitämään irti jokaisella pisteellä, toiset koirat eivät kiinnostaneet eikä se karkaillut (kuin kerran tehdessään kunniakierrosta lelunsa kanssa, mutta palasi hetimmiten takaisin menemättä toisen koiran luo). :) Oli se vaan niin pätevä tyttö tänään.

Valmistautumista huomiseen agilityyn

Kerkesin parin viikon aikana sulatella pahimmat järkytykseni ja pettymykseni viimekertaisesta toheloinnistamme ja huomenna menen kurssille uutta intoa puhkuen.

"Mie myös."

Aion nyt panostaa siihen, että minä olisin mielenkiintoisempi kuin vieraat koirat ja minun kanssa olisi hauska treenata. Yritän ennakoida paremmin sitä, ettei Aada enää pääsisi karkailemaan muiden luo ja jos keskittyminen alkaa herpaantumaan, tehdään jotain helppoa ja kivaa (ja annetaan superherkut), jonka jälkeen painutaan ulos tauolle.

Tällä kerralla otan eri treeninamit kokeiluun. Tavallisesti meillä on treeninameina nakkeja ja lihatikkuja paloiteltuina, jotka maistuvat kyllä Aadalle hyvin, mutta haluan kokeilla löytyisikö jotain vielä mieleisempää herkkua. Mitä paremmat herkut, sitä motivoituneempi koira (ainakin niin luulisi). Pakastimessa oli vielä muutama broilerin sydän jäljellä, joten kypsensin ne ja pilkoin pieniksi palasiksi. Kypsien sydämien koostumus on itse asiassa aika kiva ja taisivat olla kovasti Aadankin mieleen.

"Hei, mami... Pssst... Etkö vois ees yhden antaa?"

Käytiin myös tänään ostamassa Mustista ja mirristä Aadalle uusi treenilelu, jolla tästä lähtien leikitään vain treeneissä. Aada oli mukana valitsemassa ja tästä lelupupusta se innostui eniten. :) Lelun molemmat päät vinkuu ja se soveltuu myös hyvin vetoleikkeihin. Saa nähdä miten pitkään tämä kestää meidän leikeissämme.

Pupu.

Pitkä pötkylä.

 

Ilmeistä päätellen taitaa olla lelu kohdillaan.

Ryhmärämä

Tänään oli agility poikkeuksellisesti lauantaina. Meidän ryhmä on aikamoinen ryhmärämä. Lähes kaikki koirat ovat nuoria junnuja ja meno on sitten sen mukaista. :) Ainakin kaksi muuta ovat saman ikäisiä kuin Aada, kahden muun ikää en tiedä, mutta ne vaikuttavat vähän vanhemmilta. Kouluttajatkin naureskelevat, että meitä ennen oleva ryhmä ovat kaikki niin ylirauhallisia ja sitten kun meidän ryhmä astuu halliin, niin hurja hökellysshow alkaa.

Aada ei taaskaan jaksanut juurikaan keskittyä. Alkuun se puhkui intoa täynnä, kuten tavallisesti (ajattelinkin jo että jes, vanha kunnon tarmo-Aada on palannut), mutta loppuajasta se oli liian kiinnostunut muista koirista. Aada karkasi peräti kolmesti bretonin luo ja lopulta otin sen hihnaan kiinni. Jossain vaiheessa myös totesin, että nyt mennään pihalle jäähylle, tästä ei tule yhtään mitään.

Hä, ai mie vai?

Muiden ryhmäläisten tuoma häiriö on sille liikaa, se ei yhtään pysty keskittymään. Niissä pisteissä se kyllä keskittyi, jotka olivat syrjemmässä, mutta jos sen silmäkulmassa vilahti toinen koira, keskittyminen herpaantui helposti. Eräs kouluttajista sanoikin minulle, että tämän kaltainen häiriö olisi haastavaa jopa omalle koiralle (saatikka sitten tämän ikäisille junnuille), eivätkä he pienryhmissä treenaa tällä tavalla. Kyllä siellä muutkin karkailivat toistensa luo, mutta silti pistää potuttamaan. Miksi juuri minun koirani, mitä minä olen tehnyt väärin.

Riiviö-Aada ilmoittautuu

Jännä, kun se ei ole koskaan aiemmin missään aikaisemmissa treeneissämme ollut tällainen, mitä se nyt agilityn alkeiskurssilla on ollut. Ennen se on ollut hirveän kiinnostunut minun kanssa tekemisestä, eikä muu hallissa tapahtuva häiriö ole sitä juurikaan haitannut. Nyt se ei jaksa ollenkaan keskittyä, toiset koirat kiinnostaa enemmän ja korvat katoilee. Teini mikä teini. Saa nähdä muuttuuko meininki parempaan suuntaan ajan myötä, kun tilanne ei ole Aadalle enää niin uusi ja erikoinen. Jos ei, niin motivaationi jatkaa kurssia on heikko. :(

Aada yökyläilee ja agilityn alkeet

Aada oli viikonloppuna ekaa kertaa porukoilla yön yli hoidossa, kun me käytiin viettämässä kavereiden synttäreitä. Hyvin oli kuulemma mennyt, ei ollut lähdöstämme kovinkaan moksiskaan ja kun tultiin hakemaan, oli varsin rento koira vastassa. "Ai te tulittekin jo." :)

Aika pian kotiinpaluumme jälkeen suunnattiin Aadan kanssa ekoihin agilityn alkeiskurssin treeneihin. Aada oli vissiin haistellut niin paljon raitista "maalaisilmaa" vanhempien luona, ettei se enää juurikaan jaksanut keskittyä treeneihin. :) Selkeästi oli vire vähän kateissa, ei oikein lelustakaan innostunut, vaikka yleensä se on ihan hulluna leikkimiseen. Hallin keinonurmen mielenkiintoiset hajut kiinnostivat paljon enemmän. Mutta ei se mitään, käytiin sitten hökeltämässä siellä parhaamme mukaan ja hirmu hauskaahan siellä silti oli!

Aadan mielestä meidän ryhmässä on yksi erityisen hauska bretonineiti (samanikäinenkin vielä). Se oli niin hauska, että Aada yritti karata kesken kaiken sen luokse (ja kerran jo karkasikin) leikkimään. Meidän välissämme oli aita, mutta Aada innostui joka kerta, kun bretonineiti ampaisi juoksuun pallonsa perään. Oltiin samassa hallittavuustestissäkin ja jo silloin kemiat loksahtivat, kun bretoni vuorostaan karkasi Aadan luokse leikkimään. :) Eli vähän haastetta tälle kurssille. Pitää yrittää pysyä vähän kauempana siitä koirakosta, niin kumpikaan ei häiritä toistemme treenejä.

Nolotti kyllä vietävästi, kun Aadalla oli korvat välillä kadoksissa. Ihan kuin ei koskaan oltaisi hallittavuustestiä läpäistykään. Muiden ryhmäläisten koirat on jotenkin niin rauhallisia (jopa samanikäiset), Aada on semmoinen adhd. Toisaalta onhan se vähän teini ja pitää yrittää ymmärtää, että tämä ei välttämättä ole se kaikista vastaanottavaisin kausi oppia uusia asioita (vaikka no ollaanhan me samoja asioita pentuagilityssä jo käyty, joten Aadalle asiat on jo ennestään tuttuja).

Mutta agilityn alkeiskurssilla on kyllä jo ihan oikea tekemisen meininki, kun vertaa pentuagilitykurssiin. Nyt treenataan jo ihan oikeasti, koirat on irti ja koiran pitää oikeasti pysyä hanskassa tai treenistä (omasta saatikka muiden) ei tule yhtään mitään. Vähän niin kuin pentuaksassasin, alkeiskurssilla halli on jaettu viiteen osaan, joissa kukin opettelee vuorollaan yhtä estettä (tai tekniikkaa tms.). Kaikki pisteet on kyllä eristetty toisistaan aidoilla, jotta häiriö olisi mahdollisimman vähäinen, mutta välillä koiran huomio herpaantuu väkisin aidan toiselle puolelle. Hyvää treeniä kaikin tavoin.