Seuraamistreenejä

Olen parisen viikkoa treenannut seuraamista Aadan kanssa niin, että palkkaan lelulla muutaman askeleen jälkeen. Ensin heitin lelun eteen, mutta vaihdoin sen selän taakse heittoon, koska Aada alkoi edistää. Aadan seuraamisesta on tullut nyt parin viikon aikana paljon skarpimpaa. Videolla näkyy meidän seuraamistreenejä.

Torstai-iltana käytiin rally-tokon valmennusryhmässä. Tällä kertaa meillä oli teemana seuraaminen ja häiriötreeni. Kouluttajamme laittoi kuusi (tai seitsemän?) törppöä ympyrän muotoon, jossa törpöt olivat noin puolentoista metrin päässä toisistaan. Tehtävänä oli seuruuttaa koiraa ympyrässä vastapäivään, pysähtyä jokaisen törpön kohdalla ja jatkaa taas seuraamista seuraavalle törpölle. Kouluttaja seisoi ympyrän keskellä ja kuvasi kännykällä. Kiersin Aadan kanssa ympyrää pari kiekkoa, jonka jälkeen katsottiin kouluttajan kanssa video. Videolla huomasi, että Aada laskee katseensa lähes joka kerta noin neljän-viiden askeleen jälkeen. Tämä voi johtua siitä, että olen tiedostamattani kaavamaisesti palkannut Aadaa juuri noiden askelien kohdalla. Seuraavaksi rupean pidentämään seuraamismatkaa askel askeleelta, eli ensin palkkaan yhdestä askeleesta, sitten kahdesta jnejne. Tällä tavalla saadaan hiljalleen pidennettyä seuraamismatkaa ja minä pääsen samalla eroon kaavamaisesta palkkaamisestani. :)

Tämän jälkeen tehtiin porukalla mm. erilaisia katsekontaktiharjoituksia. Esimerkiksi koiran istuessa perusasennossa heiluteltiin namikättä koiran lähellä ja palkattin katsekontaktista. Kouluttaja kävi myös jokaisen lähellä heiluttelemassa lelua ja kokeneemmille taitureille vinguttelemassa vinkulelua. Katsekontaktin pitämistä meidän pitää taas ruveta harjoittelemaan ahkerasti häiriön kanssa. Vuosi sitten me sitä treenattiin, mutta sitten se vaan jäi!

Lentävä pirulainen viime keväältä.

Perjantaina Aada kävi hierojalla. Viime kerrasta onkin jo aikaa kolmisen kuukautta. Aada oli ihan hyvässä kunnossa. Tavallisesti Aada on jumissa takaosasta ja selästä, mutta nyt ne olivatkin yllättäen ihan ok. Tällä kertaa eniten jumissa olivat kyljet ja eturinta. Ne saatiin hyvin auki, ja sain ohjeeksi hieroa eturintaa myös hieman kotona.

Huomenna olemme menossa Aadan kanssa Oona Mäen rally-tokokoulutukseen. Kerron siitä lisää koulutuksen jälkeen. :)

Vuoden ekat rally-tokotreenit

Eilen illalla oli vuoden ensimmäiset treenit rally-tokon valmennusryhmässä. Joka toinen kerta meidän ryhmää on kouluttamassa Niina Leinonen ja joka toinen kerta treenataan porukalla itsenäisesti. Niina on kouluttajana todella taitava. Olen oppinut häneltä paljon koiran kouluttamisesta ja tasan varmasti paljon tulen vielä häneltä oppimaankin.

Tänään tehtiin lyhyt helppo 10:n kyltin ratatreeni, jonka ideana oli antaa ns. tilannetsekkaus millä tasolla kukin on. Radan lopuksi jokainen sai palautetta suorituksestaan ja kotiläksyn. Minä olin ekana vuorossa. Kävin hakemassa Aadan suoraan autosta ja se puhkui ihan intoa täynnä. Reilun kahden viikon totaalitreenitauko oli sille näköjään jo ihan tarpeeksi. Aada suoritti rataa niin innokkaasti, että homma meni välillä jo vähän hutiloinnin puolelle. Se ei mm. meinannut malttaa pysyä sivulla ollenkaan, seuratessa se edisti ja liikkeestä maahan kyltillä se nousi seisomaan ennen aikojaan. Lisäksi se vielä piippasi koko radan ajan, mitä se ei ole koskaan ikinä aiemmin tehnyt. :D Huh. Oli kyllä aika epäonnistunut idea ottaa autosta suoraan halliin. Minun olisi pitänyt laskea sen höyryjä ensin vähän pihalla. Noh, ensi kerralla taas viisaampana. :) Tehtiin Aadaan kanssa sama rata vielä toisen kerran, joka sujui jo sitten vähän paremmin.

"Hah, minäkö muka perseilin." Kuva on viime keväältä.

Aada seilasi jälleen hyvän viretilan ja kooman välillä. Toisinaan sillä on hyvät hetkensä, jolloin se suorittaa liikkeet hyvin, ja sitten taas ne hetket, jolloin minun pitäisi tajuta tsempata enemmän. Tosi usein Aada laskee katseensa juuri kyltin kohdalla, mikä johtaa siihen, ettei käskyni aina mene perille. On hyvinkin mahdollista, että se on hiljalleen ehdollistunut tähän toimintoon, koska se tekee sitä niin usein ettei se aina voi olla vahinko tai sattumaa. Sain kotiläksyksi treenata Aadan kanssa parin askeleen seuraamista, jonka jälkeen heitän lelun palkaksi (joko eteen tai taakse). Kyltin lähestymistäkin voisi Aadan kanssa harjoitella samalla tavalla lelun ja leikkimisen avulla.

Mitä taas tulee minun tekemiseen, niin suoritan rataa välillä turhan nopeasti. Pitäisi malttaa hidastaa. Ja tällä kerralla pysähtelin turhan lähelle kylttejä, ettei Aadalla ollut oikein tilaa tehdä eteentuloa ja täyskäännöstä.

Näistä treeneistä minulle jäi hurjan hyvä ja innostunut fiilis! :)

Leppoisaa loman viettoa

Joulu meni tosi leppoisissa merkeissä. Tuli syötyä ja rentouduttua hyvin, mutta liikuttiin me Aadan kanssa myös ahkerasti metsässä. Käytiin muutamana päivänä myös lumikenkäilemässä. Viikon aikana sataneen kevyen lumen alla oli kovempi lumikerros, joka kantoi koiraa hyvin ja minua myös lumikenkien kanssa. En kuitenkaan viitsinyt käydä kovin pitkillä lumikenkälenkeillä, koska Aadalla paakkuuntui lumi niin inhottavasti jalkoihin ja tassuihin. Kovin mielellään se olisi kyllä juoksennellut pitkin hankia ja möyrinyt lumessa vaikka ikuisuuden. Lumikenkäily on kyllä mielestäni hauskin talvilaji. Jos vaan kaupungissa pystyisi, en varmaan talvisin muuta tekisikään, kuin liikkuisin lumikengillä paikasta toiseen!

Paras lenkkikamuni.

Ostin Aadalle joululahjaksi Mustista ja Mirristä paketin naudan ruokatorvia. Tarkoituksenani oli, että otan paketista yhden ruokatorven, paketoin sen ja annan Aadalle aattoiltana avattavaksi. Kun aattoaamuna avasin ruokatorvipussin, sieltä lemahti aivan järkyttävä haju! Ruokatorvet haisivat tosi vahvasti pilaantuneelle, joten en uskaltanut antaa niitä ollenkaan. Kävin eilen liikkeessä kysymässä onko näiden oikeasti tarkoitus haista näin pahalle vai onko ruokatorvet pilaantuneet. Myyjä haisteli ja vastasi, että niissä on oikeastikin tosi vahva haju ja ruokatorvet vaikuttaisivat olevan kunnossa. Eipä kyllä silti paljon tee mieli antaa niitä koiralle. Ainakaan sisätiloissa. En ole koskaan aiemmin ostanut noin pahan hajuisia kuivattuja eläintenosia. Enkä kyllä varmasti tule enää ostamaankaan. :D

Yritin jouluna pitkästä aikaa valokuvailla ulkona, mutta päivät ovat vielä sen verran hämäriä, että kuvista tulee tylsän harmaita. Eiköhän kohtapuoliin ala päivät vähitellen valostumaan ja saadaan kauniita aurinkoisia kuvia. :)

Uusivuosi vietettiin kaupungissa rauhallisen koti-illan merkeissä. En ole rakettien ystävä, tai muutenkaan innokas yökukkuja, vaan uudenvuodenyö on minulle ilta siinä missä muutkin. Aadakaan ei onneksi pelkää rakettien pauketta, vaan elelee normaalia elämäänsä. Eli painuu yöpuulle viimeistään seiskalta ja tuhisee sikeästi aamuun saakka. :D