Uintikelejä odotellessa

Aadan kanssa poikettiin lenkillä laivalaiturilla. Aallot vähän jänskätti aluksi, mutta pian videon kuvaamisen jälkeen jouduin jo repimään koiraa pois vedestä. :D Ei ihan vielä uintikelit kuitenkaan. Aadahan ei ole koskaan vielä käynyt uimassa. Viime syyskesä meni penskaparalla pissatulehduskierteessä, niin ei paljon koiran uitto houkuttanut. Mutta tänä kesänä sitten. :)

"Onko vesi jo lämmintä?"

Ei ole, mutta mennäämpä silti..

Aada odottelee jo uintikelejä.

Onnistunut olo

Tämän päiväinen agilitytreeni sujui yli odotusten. Parhaat treenit pitkään aikaan, tosi onnistunut fiilis! :)

Aadaa pidettiin tarkoituksella erittäin vähällä huomiolla koko päivä. Käytiin aamulla pitkällä lenkillä, mutta ei leikitty eikä rapsuteltu tai puhuttu juurikaan. Sillä taisi olla vaikutusta, koska Aada kuunteli minua hallilla erittäin hyvin. Myös namit selvästi maistui (paremmin kuin entiset) ja uudesta lelusta se hullaantui ihan täysin.

Olin ihan ihmeissäni, miten hallinnassa se koira taas oli. :D Pystyin pitämään irti jokaisella pisteellä, toiset koirat eivät kiinnostaneet eikä se karkaillut (kuin kerran tehdessään kunniakierrosta lelunsa kanssa, mutta palasi hetimmiten takaisin menemättä toisen koiran luo). :) Oli se vaan niin pätevä tyttö tänään.

Valmistautumista huomiseen agilityyn

Kerkesin parin viikon aikana sulatella pahimmat järkytykseni ja pettymykseni viimekertaisesta toheloinnistamme ja huomenna menen kurssille uutta intoa puhkuen.

"Mie myös."

Aion nyt panostaa siihen, että minä olisin mielenkiintoisempi kuin vieraat koirat ja minun kanssa olisi hauska treenata. Yritän ennakoida paremmin sitä, ettei Aada enää pääsisi karkailemaan muiden luo ja jos keskittyminen alkaa herpaantumaan, tehdään jotain helppoa ja kivaa (ja annetaan superherkut), jonka jälkeen painutaan ulos tauolle.

Tällä kerralla otan eri treeninamit kokeiluun. Tavallisesti meillä on treeninameina nakkeja ja lihatikkuja paloiteltuina, jotka maistuvat kyllä Aadalle hyvin, mutta haluan kokeilla löytyisikö jotain vielä mieleisempää herkkua. Mitä paremmat herkut, sitä motivoituneempi koira (ainakin niin luulisi). Pakastimessa oli vielä muutama broilerin sydän jäljellä, joten kypsensin ne ja pilkoin pieniksi palasiksi. Kypsien sydämien koostumus on itse asiassa aika kiva ja taisivat olla kovasti Aadankin mieleen.

"Hei, mami... Pssst... Etkö vois ees yhden antaa?"

Käytiin myös tänään ostamassa Mustista ja mirristä Aadalle uusi treenilelu, jolla tästä lähtien leikitään vain treeneissä. Aada oli mukana valitsemassa ja tästä lelupupusta se innostui eniten. :) Lelun molemmat päät vinkuu ja se soveltuu myös hyvin vetoleikkeihin. Saa nähdä miten pitkään tämä kestää meidän leikeissämme.

Pupu.

Pitkä pötkylä.

 

Ilmeistä päätellen taitaa olla lelu kohdillaan.