Kerkesin parin viikon aikana sulatella pahimmat järkytykseni ja pettymykseni viimekertaisesta toheloinnistamme ja huomenna menen kurssille uutta intoa puhkuen.
 |
| "Mie myös." |
Aion nyt panostaa siihen, että minä olisin mielenkiintoisempi kuin vieraat koirat ja minun kanssa olisi hauska treenata. Yritän ennakoida paremmin sitä, ettei Aada enää pääsisi karkailemaan muiden luo ja jos keskittyminen alkaa herpaantumaan, tehdään jotain helppoa ja kivaa (ja annetaan superherkut), jonka jälkeen painutaan ulos tauolle.
Tällä kerralla otan eri
treeninamit kokeiluun. Tavallisesti meillä on treeninameina nakkeja ja lihatikkuja paloiteltuina, jotka maistuvat kyllä Aadalle hyvin, mutta haluan kokeilla löytyisikö jotain vielä mieleisempää herkkua. Mitä paremmat herkut, sitä motivoituneempi koira (ainakin niin luulisi). Pakastimessa oli vielä muutama broilerin sydän jäljellä, joten kypsensin ne ja pilkoin pieniksi palasiksi. Kypsien sydämien koostumus on itse asiassa aika kiva ja taisivat olla kovasti Aadankin mieleen.
 |
| "Hei, mami... Pssst... Etkö vois ees yhden antaa?" |
Käytiin myös tänään ostamassa Mustista ja mirristä Aadalle uusi
treenilelu, jolla tästä lähtien leikitään vain treeneissä. Aada oli mukana valitsemassa ja tästä lelupupusta se innostui eniten. :) Lelun molemmat päät vinkuu ja se soveltuu myös hyvin vetoleikkeihin. Saa nähdä miten pitkään tämä kestää meidän leikeissämme.
 |
| Pupu. |
 |
| Pitkä pötkylä. |
 |
| Ilmeistä päätellen taitaa olla lelu kohdillaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti