Aadan ja Donnan olen kasvattanut hyvin eri tavalla. Aada osasi 8 kk ikäisenä jo paljon asioita, Donnan kanssa taas olen keskittynyt enemmän perusasioihin. Olen ottanut Donnan kanssa aika rennosti ja treenannut toistaiseksi hyvin vähän. Temppuja se osaa vain istu, maahan ja odottamisen alkeet. Kaikki hoitotoimenpiteet se antaa tehdä hyvin. Nose workia ollaan ahkerasti treenattu ja nenähommista Donna tuntuu olevan tosi innoissaan.
Donna on vielä hyvin pentumainen ja vitsikäs kaveri. Se on luonteeltaan hyvin rauhallinen tarkkailija, ei mikään kovin rohkea rämäpää. Treenatessa Donna on hauskan riehakas ja palkkautuu hyvin nameilla ja lelulla sekä hullaantuu erityisesti sanallisista kehuista. Se rakastaa tehdä asioita mamman kanssa yhdessä, mutta on kuitenkin sopivan itsenäinen ja osaa rauhoittua tosi hyvin esimerkiksi jäädessään yksin kotiin tai autoon. Juurikin tätä ominaisuutta Donnassa erityisesti arvostan.
Donna rakastaa rapsutuksia ja läheisyyttä. Se hakeutuu hyvin usein kainaloon nukkumaan. Häntä sillä heiluu koko ajan, ja se tykkää kiehnätä jaloissa kuin kissa, jonka vuoksi olen meinannut monet kerrat jo kompastua siihen. Sen turkki tuoksuu aina suopursulle, koska se vetää päätöntä rallia meidän takapihan metsässä (tämän takia olemmekin alkaneet kutsua sitä neiti Suopursuksi). :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti