Espanjanlumikoira ja näyttelytreenit

Vesikoiran turkki on muuten meikäläiselle täydellinen ja helppohoitoinen, mutta talvella tämä lumen paakkuuntuminen on ihan perseestä ja työläs. Lumi tarrautuu turkkiin niin tiukasti, että sitä ei meinaa millään saada irti. Yleensä joko odottelen koiran sulamista, joka vie ikuisuuden, tai suihkutan lämpimällä vedellä.

Lumikoira

Tänään taas lenkillä tuli ihan älyttömät paukut jalkoihin ja vatsaan ihan vaan sen takia, kun pari kilsaa lenkistä jouduttiin tarpomaan auraamattomalla kävelytiellä. Tällä kertaa en heittänyt koiraa kylppäriin sulamaan, vaan nyt oli pakko käyttää koira suihkussa kun näyttelytreeneihin oli lähdettävä jo tunnin päästä ja halusin siihen mennessä koiran olevan täysin kuiva.

"No joko me mennään suihkuun?"

Ajelin kaikessa rauhassa näyttelytreeneihin ja kaarrettuani hallin pihaan tajusin, että unohdin ottaa rahat mukaan (käyntikerta maksaa aina 2,5 e). Eihän siinä kun pakko ajaa takaisin kotiin hakemaan rahat ja äkkiä takaisin hallille. Ei me onneksi myöhästytty kuin 10 minuuttia.

Näyttelytreenit meni paremmin kuin odotin. Viimeksi ollaan käyty joulukuussa treeneissä ja tammikuun treenasin kotona. Aada olikin kehittynyt huimasti joulukuun treeniin verrattuna. Se malttoi seistä suht nätisti ja antoi minun jopa korjata asentoa. Ainut milloin Aada ei malta seisoa on silloin, kun tuomari tulee kopeloimaan. Se ryntää pusuttelemaan ja istua röhnöttää tuomaria vasten. Sitä me harjoitellaankin sitten tämä kuukausi, mutta kuulemma se on ihan ok, jos junioriluokassa ei vielä malta koko aikaa seisoa kopeloinnin aikana. Onhan se vielä kuitenkin ihan lapsi. :) Mutta tietenkin parhaaseen mahdolliseen pyritään, olen sen verran perfektionisti ihminen.

Kun meillä kerta jo näin hyvin meni tässä vaiheessa, ei minua enää jännitä niin paljon osallistua maaliskuun näyttelyyn. Hyvin me ehditään vielä hioa pikkuasioita kuntoon. Lähinnä omaa tapaani esittää pitää vielä treenata lisää, että näyttäisin mahdollisimman luontevalta enkä jännittyneeltä.

Saatiin muuten tähän mennessä näyttelytreenien parasta ohjausta! Oli tosi asiantunteva kouluttaja ja hän neuvoi jokaisen suoritusta tosi pikkutarkasti. Sain tosi hyviä vinkkejä sekä omaan suoritukseeni että seuraamalla muiden suorituksia.

Arkitottelevaisuustreenit

Käytiin tänään ekoissa arkitottelevaisuustreeneissä. 

Hallilla oli tänään 8 koirakkoa ja kaksi kouluttajaa, joten tosi sutjakkaasti edettiin ja saatiin hyvin yksilöllistä ohjausta.

Tunti aloitettiin luoksepäästävyysharjoituksella. Tää on tosi hyvä harjoitus ja tätä ehdottomasti haluan harjoitella lisää! Koiran pitää odottaa vierellä istuen (tai maaten), kun kouluttaja käy kättelemässä omistajaa. Käskin Aadan odottamaan vierellä istuen ja aina kun se ryntäsi lähestyvää kouluttajaa kohti, kouluttaja peruutti ja koira piti käskeä uudelleen vierelle odottamaan. Muutaman ryntäämisen ja pakittamisen jälkeen onnistuin vihdoin kättelemään kouluttajaa limaisella nakki-koiransylki-kädelläni. Jee! :) Koska kouluttajia oli kaksi, tehtiin tämä kaksi kertaa. Toisella kerralla ei kätelty, vaan palkkasin Aadaa pelkästään siitä, kun se istui nätisti vierelläni kouluttajan seisoessa askeleen päässä meistä.

Aadan kanssa kaupunkibussissa matkalla keskustaan kaveria moikkaamaan.

Tämän jälkeen jakauduttiin kahteen ryhmään, joista toiset tutustuivat toko hyppyesteeseen ja toiset rallytoko hyppyesteeseen. Minä en varmuudella osaa sanoa, mitä eroa on tokon hyppyesteellä ja rallytokon hyppyesteellä, mutta ne suoritettiin joka tapauksessa eri tavalla. Vuoroa odotellessaan sai treenata kontaktia itsenäisesti ja harjoittella toisten koirien ohittamista, mikäli halusi.

Toko hyppyesteellä jätettiin koira esteen taakse istumaan ja kutsuttiin toiselta puolen, jolloin koira hyppää esteen yli. Koska Aada on vasta pikkuinen pennun pentele, hyppyesteessä ei saa olla vielä korkeutta. Suoritettiin matalin vaihtoehto, mikä ei siis ollut Aadan rannetta korkeampi. Aada odotti tosi nätisti ja suoritti esteen hyvin.

Rallytoko hyppyeste suoritettiin niin, että kuljetaan koiran mukana estettä kohti ja ohjataan se esteen yli ja houkutellaan koira takaisin vierelle. Rima oli alimmillaan, eli Aadan ranteen korkeudella. Aadallehan hyppyesteet ovat jo tuttuja pentuagilitystä, joten se hakeutui luontevasti esteelle.

Esteiden jälkeen harjoiteltiin paikallaoloa ja kouluttajat kiersivät katsomassa jokaisen suoritusta. Aadan vahvuus on aina ollut odottaminen, joten tää oli meille tosi helppo harjoitus. Kouluttaja pyysikin minua vaikeuttamaan odottamista niin, että en pelkästään peruuta taakse ja palaa takaisin, vaan ikään kuin lähden kiertämään koiraa (en kuitenkaan kokonaista kierrosta - vielä). Hallilla tein puolikasta ympyrää, mutta aion kokeilla (ja harjoitella) kotona pystyisinkö kiertämään koiran kokonaan ympäri.

Viimeisenä tehtiin koiran ohituksia pari toistoa. Onnistui tosi hyvin, Aada seurasi vierellä ja kutakuinkin huomio oli minussa lähes koko ajan. Jotenkin hallilla se on aina niin orientoitunut meikäläiseen, että koirienkin ohittaminen on suht helppoa (tosin miulla on paremmat herkutkin mukana hallilla kuin lenkillä). Lenkillä Aadan huomio on vastaantulevassa koirassa, mutta tätä me ruvetaankin nyt treenaamaan, kun hallilla päästään niin hyvään alkuun.

Olen niin innoissani ryhmään pääsystä, että olen vieläkin ihan fiiliksissä päivän treeneistä!! Aadan kanssa treenaaminen on niin kivaa. :)

Huomenna me sitten käydäänkin näyttelytreeneissä, joten viikonlopulle riittää mukavasti ohjelmaa. Seisomista pitää harjoitella, harjoitella, harjoitella..

Viimeinen pentuagility ja ekoihin näyttelyihin ilmoittauduttu!

Sunnuntaina oli tosiaan viimeinen kerta pentuagilitya.

Ensimmäisenä menin kontakteille, jossa oli pienien pöytien varaan korotettu puomi ja uutena A-este, joka oli myös vähän korotettu. Viime kerrallahan sain Aadan menemään puomin yli kokonaan vain kerran. Nyt se hiffasi sen, eikä enää kertaakaan hypännyt pois kesken kaiken, vaan meni vauhdilla yli. Piti hihnalla lopussa jarruttaa, että se malttaa pysähtyä oikeassa kohdassa, eli takajalat puomilla ja etujalat maassa. A-este ei tuottanut puomin jälkeen mitään ongelmia, koska se on leveämpi kuin puomi. Samalla vauhdilla ja innolla mentiin sekin.

Seuraavaksi painuttiin tutustumaan uuteen esteeseen keinuun. Ohjaaja piti toisesta päästä kiinni niin, että meidän pää oli aavistuksen verran koholla. Tarkoituksena oli, että Aada paukauttaa itse keinun alas ja tottuu tällä tavalla siihen ääneen. Aada ei arastellut keinun ääntä ja meni mielellään siihen seisomaan.

Kolmantena mentiin kertaamaan pussia. Ohjaaja avitti ihan vähäsen, että Aada uskaltaa juosta läpi.

Neljäntenä mentiin pisteelle, jossa oli hyppyeste, rengas ja hyppyeste. Muuten meni hyvin, mutta Aada ei joka kerta mennyt renkaan läpi. Yhdellä kerralla se meni taas niin ryminällä läpi, että koko rengas "hajosi". Onneksi sille ei jäänyt mitään kammoa siitä, ihan kuin se ei olisi tajunnut edes törmänneensä. :)

Viimeisenä käytiin vielä hyppyeste ja putki. Aada hakeutui hyppyesteen jälkeen tosi hienosti putkelle, olin tosi ihmeissäni että se onnistui niin hyvin. :) Pari kertaa käskin putkeen liian myöhään, niin Aada ihmetteli minne sen pitää mennä, mutta kun tajusin ajoittaa käskyni oikein, se juoksi suoraan putkeen. Tuli niin hieno fiilis, että vau, me tehdään tätä yhdessä.

Olen tosi tyytyväinen kurssiin! Aluksi mietin onko puolitoista tuntia liian pitkä aika, mutta kyllä siinä kerettin hyvin pitää taukoja ja Aadalla pysyi hyvin vire päällä joka kerta. Aadasta huomasi miten se tykkäsi touhuta ja minäkin innostuin lajista entistä enemmän. Kurssilta jäi mieleen paljon hyödyllisiä leikkejä ja vinkkejä kotona harjoitteluun. Toivottavasti pääsisimme joskus tulevaisuudessa jatkamaan tätä harrastusta.

Aadan kanssa ekaa kertaa junassa. :)

Ilmoitin meidät Enon ryhmänäyttelyyn, joka on 5.3!

Nyt kun pentuagility-kurssi loppui, meillä on helmikuun ajan aikaa käydä sunnuntaisin näyttelytreeneissä. Ollaan treenattu silloin tällöin kotona, mutta on kiva päästä harjoittelemaan tilaan, jossa on muita koiria ja vieras ihminen kopeloimassa. Nyt mennään suoraan isojen koirien ryhmään, jossa ei ollakaan aikaisemmin käyty. Aada näyttää ihan pikkuiselta niihin verrattuna. :)

Työpäivän jälkeen painutaan pöpelikköön rentoutumaan.

Sain torstaina sähköpostia, että pääsimme PoKSin arkitottelevaisuusryhmään. Laitoin pari viikkoa sitten tokojaostolle sähköpostia ja kysyin onko ryhmässä tilaa. Sieltä vastattiin, että ryhmä on täynnä (kuten taitaa aina olla), mutta saako minuun ottaa yhteyttä jos paikka aukeaa. En pitänyt mukaan pääsemistä kovin todennäköisenä, mutta torstaina tosiaan tuli sitten viestiä haluaisinko vielä mukaan. Totta vie haluan! :)

Ryhmä on helmikuun ajan ja maaliskuun puoleen väliin saakka lauantaisin ja yhtenä sunnuntaina. Ryhmässä käydään läpi nimensä mukaisesti arkitottelevaisuuteen liittyviä asioita, kuten kauniisti hihnassa kävelyä, koirien nätisti ohituksia ja muita meille hyödyllisiä asioita. Olen jo kaipaillut jotain tällaista treeniä, niin päästään hiomaan pikku asioita kuntoon, jotka minua tällä hetkellä häiritsevät.