Hampaat tippuu

Aadalta lähti ensimmäinen hammas viime keskiviikkona, eilen illalla leikin tiimellyksessä yksi ja lisää on varmaankin luvassa. :) Arvelinkin jo alkuviikosta, että kohta varmaan alkaa jotain tapahtumaan, kun se on hangannut kuonoaan, piippailee ja on levoton. Ei varmaan tunnu kivalta ikenissä. :/

Sunnuntaina käytiin espanjanvesikoiratapaamisessa. Nähtiin erään omistajan kotona ja koirat juoksivat ja leikkivät isolla pihamaalla. Siellä taisi olla 8 perroa kaikenkaikkiaan. Oli Aadan makuun vähän turhan vauhdikasta ja rajua leikkiä, niin se lähinnä seurasi turvasta jalkojen välistä. Välillä se kävi ihmisten paijattavana ja välillä tehtiin vähän tuttavuutta koiriin. Ihan ookoosti meni, kyllähän sitä ujostutti, mutta ihan hyvää sille varmasti tekee.

Tällä viikolla riittääkin vähän erilaista äksöniä Aadan kanssa, niistä lisää sitten loppuviikosta kunhan joudetaan koneelle. :)

Arkea vaan

Meilläpä ei oo oikeestaan mitään ihmeempiä tapahtunut.Tällä hetkellä ollaan keskitytty tuohon hihnakävelyyn ja muuhun tottelevaisuuteen.

Hihnakävelyt menee ihan okei. Välillä se intoutuu riehumaan ja vetämään, se varmaan väsähtää niin hepuloi. Muuten se kulkee ihan nätisti. Pitkiä meidän lenkit ei vielä ole, lähinnä tutkaillaan ja ihmetellään maailman menoja ja sitten taas jatketaan matkaa. Välillä jotkut asiat pelottaa ja jotkut asiat kiinnostaa. Hauska seurata, miten pentu kehittyy ja varmuutta tulee lisää.

Aada pitää huolen, että kämppä pysyy siistinä. :)

Aada osaa jo seuraavia käskyjä: istu, maahan, seuraa, irti ja odota (tässä kasvatellaan vielä malttia lisää, tajuaa kyllä jutun juonen). Tällä hetkellä opetellaan sivulle menoa ja lupaa ottaa makupala/lelu (ei ota ja ole hyvä). Katsekontakti on alusta asti ollut tosi hyvä, sitä olenkin tarkoituksella vahvistanut pienestä pitäen.

Yksinoloa tulee lähes päivittäin, riippuen onko meillä etä- vai työpäiviä. Tällä hetkellä Aada on yksin noin 5 tuntia. Olen pikkuhiljaa lisännyt yksinoloaikaa tunnilla. Ensi viikkona ei todennäköisesti tule juurikaan yksinoloa, mutta sitä seuraavalla taas tulee normaalisti ja aion kasvattaa yksinolon kuuteen tuntiin. Mukava kun saan edetä yksinoloissa suht rauhaisasti, vielä en haluaisi jättää noin pientä pentua koko työpäiväksi yksin. Kyllä se kerkiää 8 tuntia olla yksin koko loppuelämänsä, nyt ei ole vielä pakko kun ei mihinkään ole kiire.

Ai hä, ainahan mie oon nätisti.

Aamulla tapahtuvat yksinolot menevät tosi hyvin, Aada saa juuri ennen töihin lähtöä ruoan ja vähän jotain tekemistä. Päivän Aada viettää pääosin nukkumalla ja puuhailemalla. Ei harmita lähteä aamulla töihin, koska tiedän, että se kyllä pärjää. :)

Iltapäivällä tapahtuvat "yksinjätöt" sujuukin sitten vaihtelevasti. Toisinaan se vaan nukkuu koko ajan ja toisinaan taas se ulvoo ja vinkuu ehkä noin kerran tunnissa (jos muutaman tunnin yksinoloja). Harvoin se kyllä joutuu olemaan iltapäivä-aikaan yksin (siinäpä se ongelma varmasti onkin), joskus viikonloppuisin ja joskus kotityöpäivän jälkeen. Huomaa kyllä, että aamuyksinolot on sille rutiinia, mutta iltapäiviä se ei aina sulata. Toivottavasti nämä iltapäiväyksinolot helpottaa pennun kasvaessa, ei ole nimittäin kiva jättää sitä iltapäivisin yksin kun ei koskaan tiedä miten se sen tällä kerralla ottaa.

Iso tyttö jo!

Tätä päivää olen odottanut, nimittäin Aada sai ensimmäisen rokotuksensa! Pissatulehduksen oireet ovat pysyneet jo parin viikon ajan hyvin poissa, kiitän siitä Urinaidia. Aada ei ollut moksiskaan piikistä, onhan tuo raukka jo konkari kun ollaan eläinlääkärissä rampattu vaikka minkämoisissa toimenpiteissä harva se viikko. Oli tosi reipas kyllä, aluksi se vähän jännitti odotushuoneessa, mutta kohta sillä olikin tosi hauskaa kun oli paljon rapsuttavia käsiä. Varattiin saman tien seuraavakin rokotus kuukauden päähän 12.10.

Aina pitää ainakin toisen korvan vähän vinksottaa :)

Viime yönä tapahtui myös toinen ihmeellinen asia. Sanomalehdiltä ei löytynyt mitään, ei yhtään mitään. Ei kikkaran kikkaraa eikä lammikon lammikkoa. Ei kai vaan meidän pikkulapsi ala jo vähän näyttämään sisäsiisteyden merkkejä? Ei haittaa yhtään, täyttäähän tuo keskiviikkona jo 16 viikkoa. :) Toki niitä vahinkoja aina sattuu, mutta kyllä tuo alkaa jo suurimman osan tarpeistaan tehdä ulos.

Hihnassa tää neiti kävelee nykyään pääosin hyvin, mitä nyt välillä menee riehumiseksi silloin tällöin. Senkin se oppi ihan yhtäkkiä, vaikka aluksi tuntui että ei tästä tule mitään. Vissiinkin se on se aika ja kärsivällisyys (meikäläiselle joskus vaikee tajuta :)) mikä opettaa. Vielä treenaillaan ohikulkijoiden nätisti ohittamista, pyöräilijät on aika haastavia, kun niiden perään olisi niin hauska lähteä pinkomaan.