Iso tyttö jo!

Tätä päivää olen odottanut, nimittäin Aada sai ensimmäisen rokotuksensa! Pissatulehduksen oireet ovat pysyneet jo parin viikon ajan hyvin poissa, kiitän siitä Urinaidia. Aada ei ollut moksiskaan piikistä, onhan tuo raukka jo konkari kun ollaan eläinlääkärissä rampattu vaikka minkämoisissa toimenpiteissä harva se viikko. Oli tosi reipas kyllä, aluksi se vähän jännitti odotushuoneessa, mutta kohta sillä olikin tosi hauskaa kun oli paljon rapsuttavia käsiä. Varattiin saman tien seuraavakin rokotus kuukauden päähän 12.10.

Aina pitää ainakin toisen korvan vähän vinksottaa :)

Viime yönä tapahtui myös toinen ihmeellinen asia. Sanomalehdiltä ei löytynyt mitään, ei yhtään mitään. Ei kikkaran kikkaraa eikä lammikon lammikkoa. Ei kai vaan meidän pikkulapsi ala jo vähän näyttämään sisäsiisteyden merkkejä? Ei haittaa yhtään, täyttäähän tuo keskiviikkona jo 16 viikkoa. :) Toki niitä vahinkoja aina sattuu, mutta kyllä tuo alkaa jo suurimman osan tarpeistaan tehdä ulos.

Hihnassa tää neiti kävelee nykyään pääosin hyvin, mitä nyt välillä menee riehumiseksi silloin tällöin. Senkin se oppi ihan yhtäkkiä, vaikka aluksi tuntui että ei tästä tule mitään. Vissiinkin se on se aika ja kärsivällisyys (meikäläiselle joskus vaikee tajuta :)) mikä opettaa. Vielä treenaillaan ohikulkijoiden nätisti ohittamista, pyöräilijät on aika haastavia, kun niiden perään olisi niin hauska lähteä pinkomaan.