Arkea vaan

Meilläpä ei oo oikeestaan mitään ihmeempiä tapahtunut.Tällä hetkellä ollaan keskitytty tuohon hihnakävelyyn ja muuhun tottelevaisuuteen.

Hihnakävelyt menee ihan okei. Välillä se intoutuu riehumaan ja vetämään, se varmaan väsähtää niin hepuloi. Muuten se kulkee ihan nätisti. Pitkiä meidän lenkit ei vielä ole, lähinnä tutkaillaan ja ihmetellään maailman menoja ja sitten taas jatketaan matkaa. Välillä jotkut asiat pelottaa ja jotkut asiat kiinnostaa. Hauska seurata, miten pentu kehittyy ja varmuutta tulee lisää.

Aada pitää huolen, että kämppä pysyy siistinä. :)

Aada osaa jo seuraavia käskyjä: istu, maahan, seuraa, irti ja odota (tässä kasvatellaan vielä malttia lisää, tajuaa kyllä jutun juonen). Tällä hetkellä opetellaan sivulle menoa ja lupaa ottaa makupala/lelu (ei ota ja ole hyvä). Katsekontakti on alusta asti ollut tosi hyvä, sitä olenkin tarkoituksella vahvistanut pienestä pitäen.

Yksinoloa tulee lähes päivittäin, riippuen onko meillä etä- vai työpäiviä. Tällä hetkellä Aada on yksin noin 5 tuntia. Olen pikkuhiljaa lisännyt yksinoloaikaa tunnilla. Ensi viikkona ei todennäköisesti tule juurikaan yksinoloa, mutta sitä seuraavalla taas tulee normaalisti ja aion kasvattaa yksinolon kuuteen tuntiin. Mukava kun saan edetä yksinoloissa suht rauhaisasti, vielä en haluaisi jättää noin pientä pentua koko työpäiväksi yksin. Kyllä se kerkiää 8 tuntia olla yksin koko loppuelämänsä, nyt ei ole vielä pakko kun ei mihinkään ole kiire.

Ai hä, ainahan mie oon nätisti.

Aamulla tapahtuvat yksinolot menevät tosi hyvin, Aada saa juuri ennen töihin lähtöä ruoan ja vähän jotain tekemistä. Päivän Aada viettää pääosin nukkumalla ja puuhailemalla. Ei harmita lähteä aamulla töihin, koska tiedän, että se kyllä pärjää. :)

Iltapäivällä tapahtuvat "yksinjätöt" sujuukin sitten vaihtelevasti. Toisinaan se vaan nukkuu koko ajan ja toisinaan taas se ulvoo ja vinkuu ehkä noin kerran tunnissa (jos muutaman tunnin yksinoloja). Harvoin se kyllä joutuu olemaan iltapäivä-aikaan yksin (siinäpä se ongelma varmasti onkin), joskus viikonloppuisin ja joskus kotityöpäivän jälkeen. Huomaa kyllä, että aamuyksinolot on sille rutiinia, mutta iltapäiviä se ei aina sulata. Toivottavasti nämä iltapäiväyksinolot helpottaa pennun kasvaessa, ei ole nimittäin kiva jättää sitä iltapäivisin yksin kun ei koskaan tiedä miten se sen tällä kerralla ottaa.