5 kk tytöntyllerö ja kusiepisodi vol miljoona

Ihanainen tyttöseni on jo 5 kk!

Tässäpä mie olla möllötän.

Aadalta on nyt kaikki kulmahampaat lähteneet. Viikonloppuna yhden päivän aikana tippui kolme kulmahammasta ja yksi poskihammas (+ yksi poskihammas löytyi kuulemma maanantaina kylppärin lattialta). Mieletön tahti neidillä! :D Se on sylkenyt niitä oikein sarjatulella. Jokohan ne kaikki maitohampaat olisi jo siinä! Uudetkin kasvaa semmoisella vauhdilla, että perässä en pysy. Nyt on luille taas käyttöä, hirvee narskuttelu kuuluu koko ajan jostain päin asuntoa. Voidaan kohta taas siirtyä kuivaan ruokaan. Nyt ollaan turvotettu ruokaa, kun huomattiin että se jättää puolet ruoastaan syömättä. Kekattiin, että se johtuu hampaista - tai pikemminkin hampaattomuudesta.

Neiti laadunvalvoja. Miun etätyökaveri tarkkailee, että työt tehdään hyvin.

Maanantaina treffattiin Aadan veljeä. Annettiin niiden juosta ja leikkiä keskenään vapaana (jolloin neiti mm. päätti levähtää ja vilvoitella hetken kuralätäkössä) ja käytiin pienellä kävelylenkillä. Koirilla oli selkeästi tosi mukavaa. Aada oli ihan märkä ja kurainen, kun tultiin kotiin. Ja väsynyt myös, heti iltasapuskan jälkeen painui nukkumaan.

Kotona piti arvon neitiä vähän kuivatella.

Pakko vähän avautua. Meinaan tänä aamuna kävi pitkästä aikaa meikäläisellä tunteet vähän kuumina koiran tahattoman kommelluksen vuoksi. Aadan mielestä aamupissa-aika on 05:15-05:30 eli silloin kun minä herään. Nyt kun kelloja on siirretty, Aadan mielestä aamupissa-aika on edelleen 05:15-05:30 välisenä aikana. Mutta koska kelloja on siirretty, se ei periaatteessa ole enää minun heräämisaikani, vaan minä herään 05:15-05:30 uutta aikaa - totta kai. Kellojen siirtämisen vuoksi se on tällä viikolla pissannut joka aamu lattialle. Ja tänä aamuna se oli pissannut sanomalehden sijaan ihan televisiopöydän juureen, josta pissa totta kai oli lähtenyt leviämään seinää kohti ja siellä oli myös pari johtoa matkan varrella. Kyllä aamulla pääsi "muutamat" ärräpäät, kun tajusin miten kaikki on kusessa ja minä en kestä mitään lattian luuttuamista, jalkalistojen hankaamista saatikka televisiopöydän jalkojen ja johtojen jynssäämistä kiireessä kello 05:15 aamulla. Varsinkaan kun tätä ei ole enää pitkään aikaan tarvinnut tehdä. Onneksi Aada alkaa olla jo aikas sisäsiisti, mutta välillä se vaan osaa sihdata harvinaiset sisäpissansa mitä hankalimpiin paikkoihin. Yksi huonekaluhan me jo rajattiin kompostiaidalla parisen kuukautta sitten, ettei sen alle menisi enää yhtään pissaa, kun Aada alkoi käyttää huonekalun vierustaa yleisenä käymälänään (niin miksiköhän? kusihan se siellä hyllykön alla haisoo). Pitääköhän meidän kohta telkkarikin rajata aidan taakse. Ollaan kuin jossain keskitysleirillä. Tosi fengshui ja silleen. Voi taivas tätä pentuelämää välillä. :D Onneksi meidän arjen ongelmat eivät kuitenkaan ole tätä isompia. :)

Työpäivän sekä perusteellisemman lattian luuttuamisen, johtojen ja televisiopöydän jynssäämisen jälkeen suunnattiin Aadan kanssa keskustaan kaupunkibussilla kaveria tapaamaan. Lenkkeiltiin sekä keskustassa että rauhallisemmilla alueilla. Hirmu reippaasti se keskustassa käveli, ihan kuin ois useamminkin siellä käynyt. Matkat meni jälleen hyvin, oikeastaan paremmin, koska bussi ei ollut enää niin uusi ja merkillinen asia. Menomatkalla iski tylsyys ja sitä piti vinkua, mutta takaisin tullessa Aada oli niin väsynyt, että rupesi suoraan makuulleen jalkojeni juureen.

"Olen vapaa!"

Yritäppä tästä vauhtivillestä selvää kuvaa ottaa.

Kaikenmaailman kusiepisodeista ja muista huolimatta mie oon kyllä niin tyytyväinen tuohon koiraan tällä hetkellä. Luonne on mitä ihanin ja elämä sen kanssa on aika mutkatonta. Tällä hetkellä se on tosi miellyttämisenhaluinen (kuten tähän ikävaiheeseen kuuluukin) ja tottelee (...suurimman osan ajasta) hyvin. Me ollaan löydetty yhteinen kieli ja se ymmärtää minua ja mie ymmärrän sitä (...suurimman osan ajasta). Tosi kiva koira! Murkkuikää odotellessa...

Vesikoira mikä vesikoira

Aada ei pentuna juurikaan välittänyt vedestä. Ensimmäinen kosketus veteen taisi olla 12 viikkoisena, kun käytiin kavereiden mökillä, joka oli järven rannalla. Silloin Aada kävi kerran pomppaamassa rantavedessä, mutta koska siellä oli jyrkkä ranta, se ei sen kummemmin uskaltanu veteen mennä. Tämän jälkeen Aada alkoi tuntea vesikupin kutsumuksen ja minun harmikseni kaiveli vesikupin tyhjäksi aina kun vaan tuli semmoinen fiilis. Tähän ongelmaan auttoi toisen mallisen vesikupin hankinta ja Aadan vesihimo onnekseni laantui.

Vasta nyt viime viikkojen aikana se on alkanut näyttämään vesikoiramaisia piirteitä tuntemalla pakonomaista tarvetta rypeä kaikki mahdolliset rapakot ja ojat, mitä vaan lenkkipolun varrelta löytyy (jos irti on). Tänä viikonloppuna sain todeta, että meillä asuu todellinen vesikoira. Menin koiran kanssa porukoilleni viikonlopuksi. Asutaan joen varrella, mutta Aada ei ole koskaan menny lähellekään rantaa, vaikka se juoksee pihalla irti koko ajan. Perjantai-iltana sillä vihdoinkin yhdistyi jotkut piuhat syvällä pääkopassa ja se juoksi kesken leikin suoraan joen rantaan läträämään. Kutsuin pois ja kohta se karkasi sinne taas. Kutsuin pois ja ei kun uudestaan! Se ei antautunut kiinni - eipä tietenkään kun sillä oli niin hauskaa! Lopulta se tuli luokseni ja lähdettiin sisälle maailman onnellisinta vesikoiraa kuivaamaan. Huoh.

No onneksi minä en helposta lannistu! Oli vaikka mikä vesi-uimamonsteri-koira, minähän se koiraa pidän irti joen vieressä jos huvittaa. Lauantaina varustauduin pihalle sen suosikkilelun kanssa. Leikin sen kanssa, mutta en luovuttanut lelua sille kokonaan ja yritin tehdä itsestäni mahdollisimman mielenkiintoisen. Pysyttiin myös toisella puolella pihaa kauempana joesta, niin ei tule mitään houkutuksia. Hyvin meillä menikin ja sain hyvin kontaktia koiraan. Oli hyvä onnistumisen fiilis - kunnes iltapäivällä se karkasi jälleen joen rantaan. Tällä kertaa ei onneksi veteen asti, vaan rantamutalikkoon kaivelemaan. Kutsuin sitä lelun kanssa ja se tuli heti luokseni, mutta kun sisälle oltiin lähdössä, se ei halunnutkaan tulla vaan juoksi suoraan taas rantaa kohti. Tällä kertaa ärjäisin kovaa EI!! ja koira pysähtyi niille sijoilleen. Kutsuin sitä ja Aada juoksi suoraan luokseni. Leikin sen kanssa hetken, otin syliin ja lähdettiin sisälle.

Sunnuntaina se jälleen pysyi hyvin luonani, ei tullut kiusauksia. Ärsyttävä, mutta hyvä projekti! :) Ens kerralla kun mennään porukoille, mielenkiintoista nähdä vieläkö joki on mielessä vai mahdollisesti jo uudet kujeet.

Uusia koiratuttavuuksia

Keskiviikkona nähtiin kahta espanjanvesikoiraa näyttelytreenien merkeissä. Osallistuin sinne lähinnä sosiaalistamismielessä, Aadalle tekee hyvää. Toinen oli vain Aadaa muutamaa päivää nuorempi uros ja toinen oli 10-vuotias rauhallinen pappakoira. :) Sain vähän vinkkejä miten kannattaa treenata koiraa näyttelyihin ja samalla vähän totuteltiin vieraan ihmisen käsittelyyn. Oli tosi jees! Aada sai taas uuden koirakaverin, urospennun kanssa oli hauska leikkiä. Pappakin oli loppuajasta Aadan mielestä ihan okei, kävi hyvin varovaisesti vähän nuuskimassa. Pappa vaan katseli vierestä pentujen tohinoita ja heilutteli häntäänsä. Aivan ihania molemmat!

Mutta kyllä meillä on pitkä matka mihinkään näyttelyihin. Sen verran toisia koiria pelkää, että ei se missään koiratapahtumassa pystyisi keskittymään mihinkään muuhun. Onhan toi toki vielä niin pikkulapsi, itsevarmuus kasvaa pennun kasvaessa, mutta välillä vaan pistää turhauttamaan tuo arkuus. Kyllä mie tässä töitä teen asian eteen ja eiköhän aika tee lopulta tehtävänsä, kun vaan panostaa positiivisiin koirakokemuksiin (ja yritän olla kehittämättä tästä pikkusekopäissäni mitään ongelmaa). Onneksi Aada on löytänyt pikkuhiljaa lisää uusia koirakavereita, joten koko ajan parempaan suuntaan mennään.

Tapaamisen jälkeen kävin tekemässä Aadan kanssa pienen kävelylenkin ennen kotiin lähtöä. Pimeä vähän pelotti sitä, mutta kohta siihen on pakko tottua kun talvi on tulossa ja silloin sitä pimeää riittää. Tähän mennessä ollaan vain pari kertaa käyty pimeän aikaan kävelemässä, muuten ollaan aina valoisan/hämärän aikaan liikkeellä.

Aadalta lähti eilen ensimmäinen kulmahammas. Hampaita tippuu muutenkin nyt kovaan tahtiin. Ollaan palattu takaisin turvotettuun ruokaan, kun kovat raksut eivät maistu.

Muutapa ei sen kummempaa tällä viikolla. :) Hyvää viikonloppua!