5 kk tytöntyllerö ja kusiepisodi vol miljoona

Ihanainen tyttöseni on jo 5 kk!

Tässäpä mie olla möllötän.

Aadalta on nyt kaikki kulmahampaat lähteneet. Viikonloppuna yhden päivän aikana tippui kolme kulmahammasta ja yksi poskihammas (+ yksi poskihammas löytyi kuulemma maanantaina kylppärin lattialta). Mieletön tahti neidillä! :D Se on sylkenyt niitä oikein sarjatulella. Jokohan ne kaikki maitohampaat olisi jo siinä! Uudetkin kasvaa semmoisella vauhdilla, että perässä en pysy. Nyt on luille taas käyttöä, hirvee narskuttelu kuuluu koko ajan jostain päin asuntoa. Voidaan kohta taas siirtyä kuivaan ruokaan. Nyt ollaan turvotettu ruokaa, kun huomattiin että se jättää puolet ruoastaan syömättä. Kekattiin, että se johtuu hampaista - tai pikemminkin hampaattomuudesta.

Neiti laadunvalvoja. Miun etätyökaveri tarkkailee, että työt tehdään hyvin.

Maanantaina treffattiin Aadan veljeä. Annettiin niiden juosta ja leikkiä keskenään vapaana (jolloin neiti mm. päätti levähtää ja vilvoitella hetken kuralätäkössä) ja käytiin pienellä kävelylenkillä. Koirilla oli selkeästi tosi mukavaa. Aada oli ihan märkä ja kurainen, kun tultiin kotiin. Ja väsynyt myös, heti iltasapuskan jälkeen painui nukkumaan.

Kotona piti arvon neitiä vähän kuivatella.

Pakko vähän avautua. Meinaan tänä aamuna kävi pitkästä aikaa meikäläisellä tunteet vähän kuumina koiran tahattoman kommelluksen vuoksi. Aadan mielestä aamupissa-aika on 05:15-05:30 eli silloin kun minä herään. Nyt kun kelloja on siirretty, Aadan mielestä aamupissa-aika on edelleen 05:15-05:30 välisenä aikana. Mutta koska kelloja on siirretty, se ei periaatteessa ole enää minun heräämisaikani, vaan minä herään 05:15-05:30 uutta aikaa - totta kai. Kellojen siirtämisen vuoksi se on tällä viikolla pissannut joka aamu lattialle. Ja tänä aamuna se oli pissannut sanomalehden sijaan ihan televisiopöydän juureen, josta pissa totta kai oli lähtenyt leviämään seinää kohti ja siellä oli myös pari johtoa matkan varrella. Kyllä aamulla pääsi "muutamat" ärräpäät, kun tajusin miten kaikki on kusessa ja minä en kestä mitään lattian luuttuamista, jalkalistojen hankaamista saatikka televisiopöydän jalkojen ja johtojen jynssäämistä kiireessä kello 05:15 aamulla. Varsinkaan kun tätä ei ole enää pitkään aikaan tarvinnut tehdä. Onneksi Aada alkaa olla jo aikas sisäsiisti, mutta välillä se vaan osaa sihdata harvinaiset sisäpissansa mitä hankalimpiin paikkoihin. Yksi huonekaluhan me jo rajattiin kompostiaidalla parisen kuukautta sitten, ettei sen alle menisi enää yhtään pissaa, kun Aada alkoi käyttää huonekalun vierustaa yleisenä käymälänään (niin miksiköhän? kusihan se siellä hyllykön alla haisoo). Pitääköhän meidän kohta telkkarikin rajata aidan taakse. Ollaan kuin jossain keskitysleirillä. Tosi fengshui ja silleen. Voi taivas tätä pentuelämää välillä. :D Onneksi meidän arjen ongelmat eivät kuitenkaan ole tätä isompia. :)

Työpäivän sekä perusteellisemman lattian luuttuamisen, johtojen ja televisiopöydän jynssäämisen jälkeen suunnattiin Aadan kanssa keskustaan kaupunkibussilla kaveria tapaamaan. Lenkkeiltiin sekä keskustassa että rauhallisemmilla alueilla. Hirmu reippaasti se keskustassa käveli, ihan kuin ois useamminkin siellä käynyt. Matkat meni jälleen hyvin, oikeastaan paremmin, koska bussi ei ollut enää niin uusi ja merkillinen asia. Menomatkalla iski tylsyys ja sitä piti vinkua, mutta takaisin tullessa Aada oli niin väsynyt, että rupesi suoraan makuulleen jalkojeni juureen.

"Olen vapaa!"

Yritäppä tästä vauhtivillestä selvää kuvaa ottaa.

Kaikenmaailman kusiepisodeista ja muista huolimatta mie oon kyllä niin tyytyväinen tuohon koiraan tällä hetkellä. Luonne on mitä ihanin ja elämä sen kanssa on aika mutkatonta. Tällä hetkellä se on tosi miellyttämisenhaluinen (kuten tähän ikävaiheeseen kuuluukin) ja tottelee (...suurimman osan ajasta) hyvin. Me ollaan löydetty yhteinen kieli ja se ymmärtää minua ja mie ymmärrän sitä (...suurimman osan ajasta). Tosi kiva koira! Murkkuikää odotellessa...