Tuskailua turkin kanssa ja arkitottista

Vielä viikko koiranäyttelyyn. Ei olla juurikaan nyt treenailtu, mutta ensi viikolla voisi useampana iltana vähän harjoitella. Mahasta pitäisi myös availla muutamia huopuneita kohtia. Vatsassa sillä on niin pehmoinen turkki, että se on alkanut näillä pituuksilla huopumaan/takkuuntumaan tosi helposti. Erityisesti valjaiden kohdalla on selkeästi ongelmaa. Talvella maha on päivittäin monta kertaa märkä ja täynnä lumipaakkuja, niin ihmekkös tuo kun takkua tulee. Tekis mieli ajella toi turkki jo alas, oon ihan korviani myöten täynnä sitä. Olisin halunnut vielä osallistua toukokuun lopussa pidettäviin näyttelyihin, mutta en tiedä jaksanko tuon turkin kanssa siihen saakka. Aika todennäköistä on, että turkki alkaa lisää pituutta kasvaessaan huopaantumaan entistä helpommin, sitten ei ole enää mitään järkeä säästellä sitä. Muuten tuo turkki olisi minun silmään tosi kivan näköinen ja ihanan pehmoinen. Aadan kauniita silmiä kyllä ikävöin, ne kun tuppaavat kohta peittymään ihan kokonaan turkin taakse.

Talven pikkupaakut.

Tänään oli arkitottelevaisuus ja siellä aloitettiin tuttuun tapaan luoksepäästävyydellä. Tällä kertaa käteltiin kouluttajan kanssa, Aada syöksähti kouluttajaa päin vain kerran, muuten malttoi istua vieressä. JES!
 
Sitten harjoteltiin peruuttamista ja eteen-käskyä. Peruuttamista treenattiin niin, että omalla kropalla "painostettiin" koiraa peruuntumaan ja aina kun otti yhdenkin askelen taakse, heitettiin palkka koiran taakse. Namia ei saanut antaa kädestä, koska se kuulemma sekoittaa koiraa, kun pitää peruuntua mutta nami tuleekin edestä. Minun nakit ja namit tuppaantuivat maastoutumaan keinonurmeen, niin osa ajasta meni Aadalla etsiessä nameja, eikä se sitten oikein hokannut sitä juttua. Kotona se on helpompi opettaa, kun lattialta löytyy namit helpommin.

Aada matkusti junassa jo varsin tottuneesti. :)

Eteen-käskyä varten saatiin namialustat (= rasian kannet), jonka päälle käytiin koiran kanssa laittamassa nami. Sitten mentiin koiran kanssa kauemmas ja päästettiin namialustalle samalla kun sanotaan eteen. Aada ei jostain syystä innostunut tästä. Ensin se selvästi yhdisti tämän "ei ota" käskyyn, eikä yhtään tykännyt kun vedin sitä mukanani kauemmas. Into katosi heti ja häntä meni alas. Lopulta se kyllä tajusi jutun jujun, mutta ei se samalla innolla tätä tehnyt kuin kaikkea muuta.

Viimeisenä vielä hauska ohitusharjoitus. Muodostettiin iso ja pieni ympyrä. Pieni ympyrä oli isomman ympyrän sisällä, kaikilla koira vasemmalla puolellaan. Me oltiin Aadan kanssa ulommassa ympyrässä. Pieni ympyrä käveli myötäpäivään ja isompi vastapäivään, eli jatkuvasti tuli koira vastaan. Kun kouluttaja sanoi seis, pysähdyttiin ja käskettiin koira istumaan (tai maahan, miten itse tykkää) ja taas jatkettiin matkaa. Kaikilla meni hiton hyvin! Aadakin vähät välitti muista, seurasi vaan nätisti vierellä ja katse tiukasti minussa. On meillä vaan huippuryhmä. :)

Pentutreffit

Tänä viikonloppuna ei ollut arkitottista eikä näyttelytreenejä, joten järkättiin kaverin koiranpennun Atlaksen kanssa treffit. Atlas ja Aada ovat samankokoisia ja yhtä energisiä, joten ne sopivat täydellisesti toisilleen leikkikavereiksi. Atlas on aivan ihastuttava aussipoju. :)

Tämmöinen yllätys eräänä päivänä töistä tullessa. Aada on oppinut avaamaan meidän eteisen peilikaapin.

Sovittiin tapaaminen (kauhukseni) eräässä koirapuistossa. Mie en oikein perusta noita koirapuistoja, kun ei koskaan tiedä millaisia koiria (ja omistajia) siellä on. Siellä olikin nyt kymmenisen monen kokoista koiraa. Mukavia ja kohteliaita koiria suurin osa oli. Aadaa vähä jännitti jotkut koirat, mutta kun puistosta väheni vähän porukkaa, se intoutui juoksemaan myös muiden koirien kanssa. Atlas oli kuitenkin ykköskamu.

Treffien jälkeen oli taas mentävä suihkun kautta, niin päästiin nopeasti eroon lumipaakuista.

Siellä oli eräs hiton ärsyttävä lapinkoiranpentu, joka riippui kaikissa koirissa ja jahtasi Aadaa roikkuen perskarvoista (jotenkin huvittava, se kauhukakara oli 6 kk ja veti Aadaa ihan 6-0). Sen pennun rääpäleen mie ajoin aina pois ihan surutta jos tuli lähelle, ei tarvi ainakaan minun koiraa jahdata! Just tommosten takia en tykkää koirapuistoista. Eri asia jos oma koira on yltiösosiaalinen ja itsevarma, se pistäis tuommoiset ojennukseen, mutta Aada on niin kiltti ja hyväntahtoinen. En halua, että se koskaan saa huonoja kokemuksia toisista.

"Raskasta tuo leikkiminen", tuumii Aada suihkun jälkeen.

Viikonlopun treenit

Arkitottiksessa lauantaina aloitettiin luoksepäästävyysharjoituksella. Tällä kertaa keskityttiin kouluttajan kanssa siihen, että hän seisoo ihan lähellä (ei kätelty) meitä ja Aada malttaa istua minun vierelläni.

Kuva sunnuntain näyttelytreeneistä. Ootellaan vuoroamme.

Sen jälkeen harjoiteltiin kaukokäskyjä istu ja maahan. Koira seisoo vähän kauempana ja siitä käsketään joko istumaan tai makaamaan. Näitä voisi treenata kotona lisää!

Kaukokäskyjen jälkeen meille annettiin namialustat (= muovirasioiden kannet) ja harjoiteltiin jätä-käskyä (meillä se on Aadan kanssa "ei ota"). Laitettiin alustalle makupala, jonka koira sai ottaa vasta luvan saatuaan. Tää on ihan helppo meille, kun ollaan harjoiteltu tätä pienestä pitäen.

Näyttelytreeneissä "tuomarin" arvosteltavana.

Sitten mentiin kaikki riviin, puolet hallin toiselle seinälle ja toinen puolikas vastakkaiselle seinälle. Lähdettiin kaikki yhtäaikaa kävelemään toisiamme vastaan, koira vasemmalla puolella seuraten, pysähdyttiin hallin keskeen kaikki riviin ja käskettiin koira istumaan. Sitten hetken päästä jatkettiin matkaa. Tämä meni tosi hyvin, Aada seurasi katse minussa, eikä ollut kiinnostunut vierellä kävelevistä (saati vastaantulevista) koirista.

Viimeisenä tehtiin luoksetulo. Kouluttaja piti koiraa kiinni ja itse piti juosta toiseen päähän hallia ja kutsua koiraa. Hyvin vauhdikkaasti Aada tuli. Siitä samantien poistuttiin taktisesti ulos hallista ja auton nokka kohti kotia.

Kuvat on sunnuntain näyttelytreeneistä. :) Teemu oli mukana valokuvaamassa ja otti muutamat videotkin, jotta nään miten myö (....mie) mennään. Hirveen näköstä katseltavaa ainakin omaan silmään.. Onneksi ne arvostelee enemmän koiraa, eikä minua.