Tuskailua turkin kanssa ja arkitottista

Vielä viikko koiranäyttelyyn. Ei olla juurikaan nyt treenailtu, mutta ensi viikolla voisi useampana iltana vähän harjoitella. Mahasta pitäisi myös availla muutamia huopuneita kohtia. Vatsassa sillä on niin pehmoinen turkki, että se on alkanut näillä pituuksilla huopumaan/takkuuntumaan tosi helposti. Erityisesti valjaiden kohdalla on selkeästi ongelmaa. Talvella maha on päivittäin monta kertaa märkä ja täynnä lumipaakkuja, niin ihmekkös tuo kun takkua tulee. Tekis mieli ajella toi turkki jo alas, oon ihan korviani myöten täynnä sitä. Olisin halunnut vielä osallistua toukokuun lopussa pidettäviin näyttelyihin, mutta en tiedä jaksanko tuon turkin kanssa siihen saakka. Aika todennäköistä on, että turkki alkaa lisää pituutta kasvaessaan huopaantumaan entistä helpommin, sitten ei ole enää mitään järkeä säästellä sitä. Muuten tuo turkki olisi minun silmään tosi kivan näköinen ja ihanan pehmoinen. Aadan kauniita silmiä kyllä ikävöin, ne kun tuppaavat kohta peittymään ihan kokonaan turkin taakse.

Talven pikkupaakut.

Tänään oli arkitottelevaisuus ja siellä aloitettiin tuttuun tapaan luoksepäästävyydellä. Tällä kertaa käteltiin kouluttajan kanssa, Aada syöksähti kouluttajaa päin vain kerran, muuten malttoi istua vieressä. JES!
 
Sitten harjoteltiin peruuttamista ja eteen-käskyä. Peruuttamista treenattiin niin, että omalla kropalla "painostettiin" koiraa peruuntumaan ja aina kun otti yhdenkin askelen taakse, heitettiin palkka koiran taakse. Namia ei saanut antaa kädestä, koska se kuulemma sekoittaa koiraa, kun pitää peruuntua mutta nami tuleekin edestä. Minun nakit ja namit tuppaantuivat maastoutumaan keinonurmeen, niin osa ajasta meni Aadalla etsiessä nameja, eikä se sitten oikein hokannut sitä juttua. Kotona se on helpompi opettaa, kun lattialta löytyy namit helpommin.

Aada matkusti junassa jo varsin tottuneesti. :)

Eteen-käskyä varten saatiin namialustat (= rasian kannet), jonka päälle käytiin koiran kanssa laittamassa nami. Sitten mentiin koiran kanssa kauemmas ja päästettiin namialustalle samalla kun sanotaan eteen. Aada ei jostain syystä innostunut tästä. Ensin se selvästi yhdisti tämän "ei ota" käskyyn, eikä yhtään tykännyt kun vedin sitä mukanani kauemmas. Into katosi heti ja häntä meni alas. Lopulta se kyllä tajusi jutun jujun, mutta ei se samalla innolla tätä tehnyt kuin kaikkea muuta.

Viimeisenä vielä hauska ohitusharjoitus. Muodostettiin iso ja pieni ympyrä. Pieni ympyrä oli isomman ympyrän sisällä, kaikilla koira vasemmalla puolellaan. Me oltiin Aadan kanssa ulommassa ympyrässä. Pieni ympyrä käveli myötäpäivään ja isompi vastapäivään, eli jatkuvasti tuli koira vastaan. Kun kouluttaja sanoi seis, pysähdyttiin ja käskettiin koira istumaan (tai maahan, miten itse tykkää) ja taas jatkettiin matkaa. Kaikilla meni hiton hyvin! Aadakin vähät välitti muista, seurasi vaan nätisti vierellä ja katse tiukasti minussa. On meillä vaan huippuryhmä. :)