keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Ympäri ämpäri

Hauskaa tekemistä tylsiin iltoihin. Joskus vuosi takaperin näin youtubessa videon, jossa koiralle oli opetettu takajalkojen hallintaa naksuttimen avulla sheippaamalla (tempun opettaminen vaiheittain ilman vihjeitä ja houkuttelua) ja ajattelin että tässäpä vasta hupaisaa yhdessä tekemistä kunhan minulla on koira.



Tällä hetkellä ollaan tässä vaiheessa, eli varsin sujuvaa on jo taapertaminen. Tässä videossa meillä on pesuvati alustana. Välillä harjoitellaan vaan tasaisella etujalat hiirenmaton päällä. Seuraavaksi opetan sen pyörimään toiseen suuntaan.

Mitäkö hyötyä tästä tempusta on? Ei varmasti yhtikäs mitään meille. :D Ainakin koira oppii hallitsemaan paremmin peräsintään jos ei muuta. Ja erittäin tehokasta (ja väsyttävää) ajatustyöskentelyä tuolle energiapommille. Sheippaus on hirmu tehokasta, koska koiran on itse keksittävä mitä sen halutaan tekevän.

Ollaan edetty pikku hiljaa eikä me tehdä tätä säännöllisesti, vaan silloin tällöin harvakseltaan. Aloitin jo kuukausia sitten opettamalla ensin Aadan hakeutumaan kosketusalustan (hiirenmaton) päälle. Siitä se sitten lähti ja mahdollisuuksia on miljoona.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Päästiin pentuagilityyn

Me päästiin Aadan kanssa PoKSin pentuagilitykurssille, jee! :)

Keskiviikkona on teoriakerta, jonne mennään ilman koiraa. Treenit on sunnuntaisin tammikuun ajan, eli 5 kertaa. Ompa mukavaa saada yhteistä tekemistä! Näistä lisää jorinaa myöhemmin.

Pikkuturilas

perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulun viettoa

Aadan eka joulu on mennyt leppoisissa merkeissä.

Joulukuusi käytiin kerran nuuskaisemassa (ja maistelemassa) ja se kiinnostus oli sitten siinä. Illalla jokainen sai myös avata omat pakettinsa ilman pikkuapuria. Aada veteli vaan sikeitä ja kävi välillä jonkun luona höseltämässä.

Aattopäivää vietti meidän kanssamme myös vauva, josta Aada oli sydämellisen kiinnostunut ja yritti käydä nuuhkimassa ja pusuttelemassa.

Mukavaa joulua toivottaa Aada ja muu väki

lauantai 12. joulukuuta 2015

Viikonloppu

Perjantaina Aadan kasvattaja kävi meillä kylässä. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa! Aadakin oli ihan innoissaan. :) Juteltiin samalla mm. yksinolemisen vaikeudesta ja muista kuulumisista. Nyt on taas mieli vähän keveämpi, kun olen saanut puhua asioista ihmisen kanssa, joka osaa auttaa ja tukea. Mielettömän hyvän kasvattajan olen saanut!


Perjantaina lähdin Aadan kanssa myös viikonlopuksi vanhempieni luo. Ihanaa kun metsään pääsee lenkille suoraan omalta pihalta ja Aada saa kuluttaa loputonta energiaansa vapaana juosten. Se nauttii selkeästi olla täällä. Kaupunkityttö saa välillä maistella maalaiskoiran elämää.


Tänään pesin koiran, koska se yksinkertaisesti haisi niin omituiselle. Liekkö nämä kosteat ilmat ja ainaiset rapatassut ja -maha mitkä pisti haisemaan. Nyt on taas raikas koira - vähän aikaa.

Tulisipa jo lunta, se olisi niin kivaa!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Mörkö lähestyy?

Aloitettiimpa oikein railakkaasti tällä viikolla mikälie-mörkö-ikä. Mie taidan nimetä nää lapsuuden ja teiniyden väliset ajat tunnisteella mikälie-mörkö-Aada. Teini se ei varmasti vielä ole, mutta ei se mikään lapsonenkaan taida enää olla.

Yksinolo on yhtäkkiä alkanut mennä aika plörinäksi. Siitä on tullut ylienerginen, se huutaa kun ruoat ja tekeminen loppuu, eli noin tunnin päästä lähdöstä. Ja saattaa ulvohaukkua vielä myöhemminkin päivällä. Eteisen matto löytyy myös nykyään joka päivä olohuoneesta. Kummallista..?

Aikaisemmin yksinolomme ovat menneet ilman sen kummempia ongelmia, joten olen vähän ihmeissäni. Toisaalta jos tämä nyt johtuu mikälie-mörkö-iästä ja sen tuomasta lisäenergiasta? Toivon tosiaan, että se johtuu siitä. Energia on aina purettavissa, pitää vaan paneutua vähän enemmän. Sain neuvon, että koira kannattaa lenkittää aamulla vähintään puoli tuntia ja sen jälkeen olla vähintään puoli tuntia kotona, että koira kerkeää rauhoittua. Ja antaa paljon rauhoittavaa tekemistä. Nyt siis olen lisännyt pitkät aamulenkit aamuohjelmaamme ja olen antanut vielä vähän lisäpuuhaa. Ehkäpä aktivoin sitä myös iltaisin vähän enemmän. Katsotaan, jos pidemmällä aikavälillä näillä olisi jotain vaikutusta. Ensimmäisenä päivänä huomasin eroa vain vähän, mutta oli se ehkä vähän paremmin kuin aikaisemmin.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Hihnakäytöksen hiontaa osa 2

Nyt olen päivittäin ottanut lenkeille osan päivän ruoasta mukaan ja vahvistanut kontaktia ja vierellä kävelemistä. Jo toisena harjoituspäivänä huomasin valtavaa edistymistä (tai sitten seuranani oli vain harvinaisen nälkäinen pentu :D) ja sain todella helposti kontaktia ja se tuli välillä jopa ilman pyyntöäni kävelemään vierelleni, josta tietenkin palkitsin.

Myös ohi ajavat pyöräilijät olen saanut Aadan pysymään vierelläni katse minussa. Pyöräilijöistä se on nimittäin ollut aina erittäin kiinnostunut ja se alkaa herkästi kiskomaan etenkin takaapäin tulevien pyöräilijöiden perään. Ihmisiä lenkillä se harvemmin noteeraa, niistä ollaan jo ajat sitten päästy "yli".

Vastaantulevat koirat taas ovat meille se The Haaste. Aada on yleensä niin kovin kiinnostunut niistä, että kontaktin saaminen on erittäin hankalaa, jopa mahdotonta. Jos vain mahdollista, otan enemmän etäisyyttä. Silloin kontaktin saaminen on helpompaa. Koirien ohittamiseen aion kiinnittää nyt erityistä huomiota, sillä haluan että koirien ohittaminen menisi yhtä helposti kuin muidenkin vastaantulijoiden.

Kuva on vanha, mutta sopii hyvin tekstin teemaan :)

Otin tällä viikolla myös käyttöön Victoria Stilwellin hihnaharjoituksen Youtubesta (<-- siinä on linkki), jossa siis säntäillään koiran kanssa hihnassa ja pyritään saamaan pentu huomioimaan paremmin omistajansa liikkeitä. Tämä onnistuu meillä sekä sisällä että takapihallamme hyvin, joten olen alkanut tekemään tätä myös lenkillä. Mielestäni näistä harjoituksista on ollut todellakin hyötyä, sillä Aada selkeästikin on enemmän tietoisempi minun liikkeistäni. Välillä jos Aada kulkee paljon minua edellä, testaan sitä pysähtymällä tai hidastamalla vauhtia. Yleensä se jo katsahtaa minuun ja pysähtyy itsekin. Jos se ei ollenkaan noteeraa pysähtymistäni, vaan jatkaa kävelemistä, vaihdan suuntaa ja pyydän sen seuraamaan minua. Tälleen saan sen taas skarpimmaksi ja tarvittaessa toistan useamman kerran.

Aika työlästä tämä on ja vaatii päättäväisyyttä (ja kärsivällisyyttäni), mutta toivottavasti harjoituksistamme on hyötyä ja tuottaa pysyviä tuloksia. Hauskaa meillä molemmilla kyllä on, jos ei muuta. :)