Perjantaina Aadan kasvattaja kävi meillä kylässä. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa! Aadakin oli ihan innoissaan. :) Juteltiin samalla mm. yksinolemisen vaikeudesta ja muista kuulumisista. Nyt on taas mieli vähän keveämpi, kun olen saanut puhua asioista ihmisen kanssa, joka osaa auttaa ja tukea. Mielettömän hyvän kasvattajan olen saanut!
Perjantaina lähdin Aadan kanssa myös viikonlopuksi vanhempieni luo. Ihanaa kun metsään pääsee lenkille suoraan omalta pihalta ja Aada saa kuluttaa loputonta energiaansa vapaana juosten. Se nauttii selkeästi olla täällä. Kaupunkityttö saa välillä maistella maalaiskoiran elämää.
Tänään pesin koiran, koska se yksinkertaisesti haisi niin omituiselle. Liekkö nämä kosteat ilmat ja ainaiset rapatassut ja -maha mitkä pisti haisemaan. Nyt on taas raikas koira - vähän aikaa.
Tulisipa jo lunta, se olisi niin kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti