Tänään oli agility poikkeuksellisesti lauantaina. Meidän ryhmä on aikamoinen
ryhmärämä. Lähes kaikki koirat ovat nuoria junnuja ja meno on sitten sen mukaista. :) Ainakin kaksi muuta ovat saman ikäisiä kuin Aada, kahden muun ikää en tiedä, mutta ne vaikuttavat vähän vanhemmilta. Kouluttajatkin naureskelevat, että meitä ennen oleva ryhmä ovat kaikki niin ylirauhallisia ja sitten kun meidän ryhmä astuu halliin, niin hurja hökellysshow alkaa.
Aada ei taaskaan jaksanut juurikaan keskittyä. Alkuun se puhkui intoa täynnä, kuten tavallisesti (ajattelinkin jo että jes, vanha kunnon tarmo-Aada on palannut), mutta loppuajasta se oli liian kiinnostunut muista koirista. Aada karkasi peräti kolmesti bretonin luo ja lopulta otin sen hihnaan kiinni. Jossain vaiheessa myös totesin, että nyt mennään pihalle jäähylle, tästä ei tule yhtään mitään.
 |
| Hä, ai mie vai? |
Muiden ryhmäläisten tuoma häiriö on sille liikaa, se ei yhtään pysty keskittymään. Niissä pisteissä se kyllä keskittyi, jotka olivat syrjemmässä, mutta jos sen silmäkulmassa vilahti toinen koira, keskittyminen herpaantui helposti. Eräs kouluttajista sanoikin minulle, että tämän kaltainen häiriö olisi haastavaa jopa omalle koiralle (saatikka sitten tämän ikäisille junnuille), eivätkä he pienryhmissä treenaa tällä tavalla. Kyllä siellä muutkin karkailivat toistensa luo, mutta silti pistää potuttamaan. Miksi juuri minun koirani, mitä minä olen tehnyt väärin.
 |
| Riiviö-Aada ilmoittautuu |
Jännä, kun se ei ole koskaan aiemmin missään aikaisemmissa treeneissämme ollut tällainen, mitä se nyt agilityn alkeiskurssilla on ollut. Ennen se on ollut hirveän kiinnostunut minun kanssa tekemisestä, eikä muu hallissa tapahtuva häiriö ole sitä juurikaan haitannut. Nyt se ei jaksa ollenkaan keskittyä, toiset koirat kiinnostaa enemmän ja korvat katoilee.
Teini mikä teini. Saa nähdä muuttuuko meininki parempaan suuntaan ajan myötä, kun tilanne ei ole Aadalle enää niin uusi ja erikoinen. Jos ei, niin motivaationi jatkaa kurssia on heikko. :(
Kuulostaa tosi vaativalta tuo treenitilanne! Onhan ihmisellekin tosi vaikea kunnolla keskittyä mihinkään jos ympärillä koko ajan häslätään jotain, ja koiralle varmaan toiset koirat ovat vielä isompi häiriö ja houkutus. Mut varmasti tilanne rauhoittuu kunhan Aada tottuu tai viimeistään kunhan se aikuistuu lisää. Ja et sie mitenkään oo voinut tuhota sen kiinnostusta itseesi tai muuta väärää, älä oo liian allapäin sen karkailusta muitten luo!
VastaaPoistaTosi hieno tuo jälkimmäinen kuva. :)
Toivottavasti se kurssin myötä tottuisi. Tavallaan tilanne on Aadallekin uusi, koska vaikka ollaan ennenkin hallissa treenattu niin koskaan aiemmin se ei ole treenannut noin vauhdikkaissa olosuhteissa. Vieressä juoksee toinen koira pallon perässä, vaikkakin aidan takana, mutta silti tosi läheltä. Siinä tilanteessa Aada ei pysty ollenkaan keskittymään ja sen huomio on tosi vaikea saada. Minua neuvottiinkin siirtymään rauhallisempaan paikkaan ja palkkaamaan sitä aina kun se katsoo minuun. Ens kerralla otan kyllä tuplasti nameja mukaan, niin rupean vahvistamaan kontaktia oikein urakalla.
VastaaPoistaJa on ihan helevetin vaativaa, ei ihme kun hallittavuustestikin oli niin haastava kun koko kurssi on tosi vaikee!
VastaaPoistaOn kyllä paha tilanne aloittelijoille! :/ Mut mitä tuon yhden ohjaajan kommentti tarkoitti, että eivät pienryhmissä treenaa niin? Onko siellä sit aina vain yksi tai kaksi kerrallaan kentällä ja muut odottaa? Miksihän teidän ryhmä ei tee niin jos kerran melkein kaikilla on karkausongelmia, luulis että kaikki sais tehokkaamman treenin sillä tavoin, että ois lyhempi aika treenata mutta sen aikana ei ois koirilla keskittymisongelmia... Ja eikö oman vuoronsa odottajat vois harjotella kuitenki toisten koirien häiriön sietämistä vaikka istumalla kentän nurkassa hiljaa?
VastaaPoistaMie en tiiä, miten poksilla pienryhmissään treenaavat, mutta luulen että he keskittyvät yhteen rataan, jota vuorotellen tekevät (ainakin toisen seuran treenejä seuranneena voisin veikata). Mehän opetellaan nyt vasta esteitä, joita on laitettu useampi ja ne on eroteltu aidoilla. En tiiä, onko sitten tarkoituksella tuolla tavalla järjestelty että totutetaan samalla häiriöön, mutta noiden pisteiden paikkoja vaihtamalla treeneistä saisi kyllä rauhallisemmankin. Esimerkiksi pistämällä noi juoksutuspisteet ihan hallin perälle (nyt se on aika keskeisellä paikalla). Ja toi kurssi on tehty tosi tehokkaaksi, kun opetellaan/kerrataan tunnin aikana useampaa estettä, koska aikaa on hyvin rajallisesti. Meillä ei hirveästi jää odotteluaikaa, yhden tauon kerkeen pitää kun käytän Aadaa ulkona ja annan vettä. Kyllä koirat varmasti tottuu ajan myötä tuohon häiriöön (toiset hitaammin, toiset nopeammin), vaikka tällä hetkellä se tuntuukin vaikeelta. :P
VastaaPoistaMissään nimessä ei kannata luovuttaa ja lopettaa kurssia, vaan ottaa se haasteen kannalta :). Ei varmasti ole koiralle helppoa toimia noin isoissa häiriöissä kun ympärillä tapahtuu koko ajan jotain vauhdikasta. Samalla se on kuitenkin äärimmäisen hyvä hetki opettaa koiraa sietämään häiriöitä, joten pitää löytää vaan ne jutut, millä saa koiran jakamattoman huomion.
VastaaPoistaOnhan koira todella nälkäinen kun menette treenaamaan? Ihan huoletta se voi olla ilman ruokaa koko treenipäivän ja saada vasta harkkojen jälkeen safkan. Treeneihin mukaan ekstrahyviä herkkuja - Siiri on ihan hulluna keitettyyn naudan kieleen. Kannattaa myös googlettaa Naturis Fresh Meat, sitä on kehuttu todella maistuvaksi.
Treenileluna kannattaa pitää sellainen lelu, jolla koira ei pääse päivittäin leikkimään. Meillä on ihan erikseen treenilelut, jotka nostetaan treenien jälkeen hyllylle ja kaivetaan vasta seuraaviin treeneihin mukaan. Jos leikkimismotivaatio ei ole treeneissä kovin suuri, kannattaa ylipäätään rajoittaa koiran omatoimista leikkimistä ainakin treenipäivänä/edeltävänä päivänä nostamalla kaikki mahdolliset lelut pois sen ulottuvilta. Näin koiralle vahvistuu entistä enemmän se, että kaikki kiva tulee ainoastaan ja vaan sulta.
Yksi ratkaisu voisi olla myös omatoiminen tauottaminen. Nuorelta koiralta ei voi vaatia pitkäkestoista keskittymistä, vaan treenipätkät pitää olla oikeasti tosi lyhyitä. Meidän agilitytreeneissä on varattu noin 12-15 minuuttia per koira, jonka haluan Siirin kanssa pätkiä kahteen osaan. Näin me päästään välissä pihalle jäähtymään ja nollaamaan pää ja keskittyminen pysyy jatkuvasti hyvänä. Siinä kohtaa kun huomaat, ettei koira enää jaksa keskittyä täysillä suhun, tee yksi toisto, anna superpaljon palkkaa ja kehuja ja käy sen kanssa ulkona muutaman minuutin tauolla.
Vaikka treeniaikaa onkin paljon ja tarkoituksena olisi tehdä koko ajan jotain, on edistymisen kannalta ehdottomasti parempi lopettaa liian aikaisin kuin liian myöhään. Keskittymiskyky kasvaa vähitellen, ja oikeasti todella harvoin kannattaa treenata nuorta koiraa ihan piippuun. Ohjaajallekin on kivempaa se että treenit päättyy onnistumiseen kuin se, että joka kerta joutuu taistelemaan oman koiran huomiosta ja se karkailee muiden luo.
Kiitos paljon kommentista, tuesta ja erittäin hyvistä vinkeistä! Olenkin jo parin viikon aikana vähän toipunut järkytyksestäni ja lähden sunnuntain treeneihin taas uutta intoa puhkuen. :)
VastaaPoistaAnnan treenipäivinä ruoan aamulla ja iltapäivällä on treenit, jonka jälkeen annan vasta iltaruoan. Eli aika nälkäinen se on ja namit kelpaa kyllä hyvin. Ajattelin kokeilla ensi treeneissä eri nameja, ilmiselvästi nämä nykyiset namit ei ole tarpeeksi motivoivia!
Meillä treenileluna tosiaan on tällä hetkellä lelu, jolla leikin sen kanssa päivittäin pihalla! :D Pitääpä käydä ostamassa joku spesiaalilelu treeneihin.
Tuohon tauottamiseen aion kyllä panostaa nyt enemmän. Minua harmittaa juuri tuo, kun keskittyminen herpaantuu, niitä onnistumisia on enää hankala saada.