Aada yökyläilee ja agilityn alkeet

Aada oli viikonloppuna ekaa kertaa porukoilla yön yli hoidossa, kun me käytiin viettämässä kavereiden synttäreitä. Hyvin oli kuulemma mennyt, ei ollut lähdöstämme kovinkaan moksiskaan ja kun tultiin hakemaan, oli varsin rento koira vastassa. "Ai te tulittekin jo." :)

Aika pian kotiinpaluumme jälkeen suunnattiin Aadan kanssa ekoihin agilityn alkeiskurssin treeneihin. Aada oli vissiin haistellut niin paljon raitista "maalaisilmaa" vanhempien luona, ettei se enää juurikaan jaksanut keskittyä treeneihin. :) Selkeästi oli vire vähän kateissa, ei oikein lelustakaan innostunut, vaikka yleensä se on ihan hulluna leikkimiseen. Hallin keinonurmen mielenkiintoiset hajut kiinnostivat paljon enemmän. Mutta ei se mitään, käytiin sitten hökeltämässä siellä parhaamme mukaan ja hirmu hauskaahan siellä silti oli!

Aadan mielestä meidän ryhmässä on yksi erityisen hauska bretonineiti (samanikäinenkin vielä). Se oli niin hauska, että Aada yritti karata kesken kaiken sen luokse (ja kerran jo karkasikin) leikkimään. Meidän välissämme oli aita, mutta Aada innostui joka kerta, kun bretonineiti ampaisi juoksuun pallonsa perään. Oltiin samassa hallittavuustestissäkin ja jo silloin kemiat loksahtivat, kun bretoni vuorostaan karkasi Aadan luokse leikkimään. :) Eli vähän haastetta tälle kurssille. Pitää yrittää pysyä vähän kauempana siitä koirakosta, niin kumpikaan ei häiritä toistemme treenejä.

Nolotti kyllä vietävästi, kun Aadalla oli korvat välillä kadoksissa. Ihan kuin ei koskaan oltaisi hallittavuustestiä läpäistykään. Muiden ryhmäläisten koirat on jotenkin niin rauhallisia (jopa samanikäiset), Aada on semmoinen adhd. Toisaalta onhan se vähän teini ja pitää yrittää ymmärtää, että tämä ei välttämättä ole se kaikista vastaanottavaisin kausi oppia uusia asioita (vaikka no ollaanhan me samoja asioita pentuagilityssä jo käyty, joten Aadalle asiat on jo ennestään tuttuja).

Mutta agilityn alkeiskurssilla on kyllä jo ihan oikea tekemisen meininki, kun vertaa pentuagilitykurssiin. Nyt treenataan jo ihan oikeasti, koirat on irti ja koiran pitää oikeasti pysyä hanskassa tai treenistä (omasta saatikka muiden) ei tule yhtään mitään. Vähän niin kuin pentuaksassasin, alkeiskurssilla halli on jaettu viiteen osaan, joissa kukin opettelee vuorollaan yhtä estettä (tai tekniikkaa tms.). Kaikki pisteet on kyllä eristetty toisistaan aidoilla, jotta häiriö olisi mahdollisimman vähäinen, mutta välillä koiran huomio herpaantuu väkisin aidan toiselle puolelle. Hyvää treeniä kaikin tavoin.