sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Nose work -treenit jatkuvat

Seuraavaa vaihetta varten minun piti kehitellä purkeille jonkinlainen tukeva teline. Purkkien olisi tärkeää pysyä pystyssä, ettei koira (= Aada) opi vahingossa esimerkiksi kaatamaan purkkeja kumoon. Teline tuo myös purkeille mukavasti näkösuojaa, ettei koira (= Aada) vahingossakaan opi tunnistamaan hajupurkkia sen perusteella, minkä pohjaan olen kiinnittänyt hajulla kyllästetyn huopatassun palasen.

Vanha cd-teline (+ palanen pahvia sekä ilmastointiteippiä) sai uuden elämän.
Treeneissämme on nyt mukana kolme purkkia, joista yhdessä on haju ja loput ovat "hajuttomia", eli tyhjiä. Purkkien paikkoja vaihtamalla koira oppii ettei haju löydy aina samasta paikasta ja eukalyptus-hajun merkitys vahvistuu.

Treenit ovat aika (siis tosi) nopeatempoisia ja kolme kättä olisi tässä vaiheessa aika kova sana. Kun koira on hakeutunut oikealle purkille, palkkaan siitä ja sen jälkeen heitän toisen namin poispäin purkeilta. Koira menee syömään namia ja tässä välissä minulla on muutama sekunti aikaa vaihtaa hajupurkin paikkaa. Mitä useamman toiston teen, sitä limaisemmaksi namikäteni menee palkkaamisesta ja sitä liukkaammaksi lasipurkit sormieni välissä muuttuvat. Tämän vuoksi lasipurkkien vaihtaminen on yllättävän haastavaa puuhaa, sillä ne eivät pysy edes käsissä. Varsinkin kun molemmat koirat ovat nopeita löytämään heitetyt namit, hiki nousee vähemmästäkin pintaan. Onneksi tekniikkani on jo kehittynyt, että saan heitettyä namit tarpeeksi kauas ja saan otettua kunnon kynsiotteen purkeista. Tässä kohtaa tosiaan olisi hyvä, jos olisi toinen ihminen vaikkapa viihdyttämässä koiraa sillä välin että saisin rauhassa vaihtaa purkkien paikkaa.

Tyhjät purkit odottamassa treenejä.
Aada
Uudet treenikuviot antoivat Aadalle mahdollisuuden tarjota mammalle uusia hienoja juttuja. :D Yllättävän nopeasti kuitenkin jokin pieni palanen sen aivoissa loksahti paikalleen ja se alkoikin tajuta mitä ollaan tekemässä. Se alkoi haistelemaan purkkeja ja saimme onnistuneita toistoja! Aadan tekemisestä tuli yhä varmempaa ja nyt se käyttää nenäänsä ihan oikeasti. Tämä vaihe on sujunut paremmin kuin osasin kuvitella. Jes!

Donna
Donna käy haistelemassa jokaisen purkin huolellisesti ja pysähtyy erityisesti haistelemaan eukalyptus-purkkia. Välillä se hakeutuu suoraan oikealle purkille käymättä tyhjillä purkeilla. Edistyminen on ollut nopeaa eikä meillä ole tullut mitään ongelmia. Tekeminen on kuin suoraan oppikirjasta. :)


Tämä vaihe menee molemmilla tällä hetkellä niin hyvin, että seuraavaksi vaikeusastetta voi taas kokeilla nostaa. Otan treeneihin mukaan häiriöhajuja, eli laitan tyhjiin purkkeihin jotain muita hajuja ja palkkaan edelleen eukalyptus-purkille hakeutumisesta. Tämä voi olla aika jännää, odotan innolla. :)

3 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoista! Jännä miten Donna on nopeampi oppimaan tämän, kun ei turhia muitten juttujen tarjoamisia pyöri mielessä. Saiskohan Aadalle vielä tässä vaiheessa elämää opetettua jonkun sanan, joka tarkoittaisi että nyt saa tarjota mitä mielii, ja jos sitä sanaa ei kuulu niin sitten odottaisi toimintaohjeita? Mietin nimittäin samaa Sepolle. :D Sanat kyllä kaikuu usein kuuroille korville, ehkä joku alustamattotablettihomma olisi parempi, mutta sitten sitä ei ikinä jaksaisi kaivella esiin. :D

    Purkkirata on tosi hieno, pitää kokeilla ottaa tuosta mallia että saisiko samanlaisen askarreltua kissoille. Onko pahvi pysynyt hyvänä, eivät ole kuolanneet sitä tai muuta?

    Oon nyt kokeillut tehdä yhden purkin haistelua kissojen kanssa joka päivä/joka toinen päivä. Kassisen kanssa menee yllättävän hyvin mut Sepon keskittymiskyky ja motivaatio kyllä lähentelee nollaa: äsken tehtiin kaksi toistoa keittiön lattialla, jonka jälkeen Seppo huomasi oman ruokalautasensa (aamulla ei kelvannut ruoka niin se oli vielä tarjolla) ja menikin sitten mieluummin syömään pahaa ruokaa kuin haisteluherkkuja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, syönnin jälkeen Seppo halusi tehdä lisää. Ota tuosta nyt selvää. Ehkä se tietää, että maha pitää täyttää oikealla ruoalla eikä herkuilla? :'''D

      Poista
  2. Donna on näissä hajuhommissa kyllä tähän mennessä ollut nopeampi oppimaan, mutta Aada tulee kovana kakkosena. Luonne-erot tulevat tässä myös hyvin esiin. Donna on rauhallinen ajattelelija, joka miettii ensin ja sitten toimii. Aada taas on hökeltäjä, joka toimii ensin ja ajattelee vasta sitten (jos muistaa). Aadalle toimintojen tarjoaminen on ollut aina luontaista. Joku vihjesana siihen olisi ehkä ollut ihan hyvä taannoin opettaa. :D

    Purkkiradasta tuli kyllä kieltämättä ihan hauska ja asiansa hoitava. :D Pahvi on pysynyt hyvänä, kun koirat koskettelee lähinnä purkin kansia. Nämä kun ei kuolaa yhtään. Tarvittaessa varastosta löytyy kyllä lisää pahvia, kun tämä nykyinen reikäkansi alkaa nuhjuuntua.

    Hei hienoa että olet saanut kissatkin innostumaan. :D Seppo haluaa selvästikin treenata täydellä mahalla. :D

    VastaaPoista