Mutta palataas takaisin asiaan, eli peruuttamiseen. Peruuttamista lähdin opettamaan aluksi ihan nameista luopumisen kautta ja yritin napata naksuttimella sitten pieniä liikkeen palasia, jotka lopulta johtaa (hyvällä tuurilla) peruuttamiseen. Donnalla on tosi vahva maahanmeno, jota se tarjoaa koko ajan ja kaikkialla. Tässäkin tapauksessa minun piti ensin naksutella se pysymään seisaallaan. Kun se vihdoin lähti sujumaan, pääsin naksuttelemaan tassujen tepsuttelusta ja hiljalleen peruuttamisesta. Alkuun peruuttamisen opettaminen tuntui ihan mahdottomalta, aivan kuin aiemmin postaamani koroketreenikin tuntui. Otin jopa välillä Aadan mukaan ja tein sen kanssa peruuttamista siinä toivossa, että tapahtuisi edes vahingossa jotain mallioppimista. :D Muutama päivä ja Donna alkoi vähitellen ottaa kivoja peruutuspätkiä.
Lopulta kun sain muutaman hienon peruutusaskelen, joka toistui jopa tietoisesti usealla kerralla, nousin itse lattialta ylös seisomaan ja koetin liittää mukaan käskysanan tai käsimerkin. Vastoin kaikkia odotuksiani Donna omaksui käsimerkin ihan parilla toistolla. Hämmentävän terävä eläin ottaen huomioon, että peruuttamisen opetteluun meni monta päivää. :D
Alla videolla meidän peruutustreenejä toukokuun loppupuolelta. Tuossa vaiheessa Donnan peruutus on kutakuinkin tälläkin hetkellä. Olen nyt jättänyt peruutustreenit hetkeksi muhimaan ja keskittynyt muihin juttuihin.
Seuraavaksi tavoitteena on saada peruutukseen lisää matkaa. Rally-tokoa ajatellen koiran pitää osata peruuttaa edessä vähintään kolme omaa mittaansa. Haluan kuitenkin, että se osaa peruuttaa pitemmällekin, koska silloin kolme koiranmittaa sujuu leikiten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti